Onko meidän pojalla adhd? tai vastaava? Tai oisko kasvatusvinkkejä?

[Levottomat jalat on]

Meidän 3v on yks helvetin rasittava kakara. Tällaisia ajatuksia tulee useamman kerran päivässä. Joskus saatan sihahtaa jotain ilkeää, kun kukaan ei kuule.. Mutta pinna on kyllä mennyt tosi kireälle tuon ipanan kanssa.

Kyseessä on meidän keskimmäinen lapsi. Täyttää kohta neljä ja vielä on vaipat käytössä. Se osaisi käydä potalla muttei halua. Käyttäytyminen on muutenkin ihan mahdotonta. Mitään ei tottele ja koko ajan on liikkeessä; hyppii, kiipeilee, hakkaa kaikkea.. Ei jaksa keskittyä mihinkää kauaksi aikaa, mutta telkarin edessä saattaa kyykkiä tunninkin. Sitten on entistä vilkkaampi. Kiusaa sisaruksiaan jatkuvasti. Määräilee aikuisia. Kauppareissut on yhtä helvettiä jos sitä ei saa johonkin kärryyn vöihin. Tällasta tää on ollu nyt yli 2v tällaista, jatkuvasti pahentunut. Olen jo ihan voimaton tämän homman edessä. Mulla ei ole mitään auktoriteettia tuohon ipanaan ja se villitsee muutkin. Miehenkin auktoriteetti on kutistunut tämän pikkujätkän uhman aikana. Miehelle meinaa hermot palaa jo siinä määrin, että karjuu lapsille ja uhkailee selkäsaunoilla. Ipanat vaan nauraa sille.

Vinkatkaa nyt jotain. Onko tämä jotain keskittymishäiriötä, vai onko tuo lapsi oikeasti vain tyhmä ja vilkas, niin kuin joskus tulee päivän mittaa mietittyä... Tässä tuntee itsensä ihan epäonnistuneeksi kasvattajana, vaikka kaikki on koitettu tehdä niin kuin pitää ja maalaisjärjen kanssa...

 

[vieras]

samanlainen 4v tosin ei kiusaa sisaruksiin ,mutta muuten oikeen ikiliikkuja ja vaipoissa viellä,ja keskimmäinen on.oon miettiny et jos johtuu siitä et haluais huomioo jos on jotenkin jäänyt isomman ja pienemmän varjoon,mutta mahdoton tapaus on.

 

[ap]

samanlainen 4v tosin ei kiusaa sisaruksiin ,mutta muuten oikeen ikiliikkuja ja vaipoissa viellä,ja keskimmäinen on.oon miettiny et jos johtuu siitä et haluais huomioo jos on jotenkin jäänyt isomman ja pienemmän varjoon,mutta mahdoton tapaus on.

mie oon miettiny ihan saamaakin, mutta miten se vois sitä olla, kun ollaan kuitenkin koitettu kohdella kaikki yhtävertaisesti ja tuota keskimmäistä on ehkä enemmänki hyysätty kun sillä on pieni sivuääni ollu sydämessä huolestuttamassa...

En tiä. ehkä minä vaan sitte olen huono äiti. en ole pitkään aikaan jaksanu touhuta lasten kanssa niin paljon kuin silloin kun esikoinen oli ainokainen... perustarpeet olen aina huolehtinut kyllä..

 

[topsehiini]

Meijän nuorimmainen on justiin tuommonen. Ihan mahoton... mutta sitten kuitenkin niin sulonen.
Ei siinä auta kuin olla johdonmukainen, niin rangastuksien kuin kehujenkin kanssa.
Jos tunnostaa ylivoimaiselta niin kysäse neuvolasta. Soita ensin että haluaisit vaikka puhelinajan.

 

[mami]

Tiedän, että on helpommin sanottu, kuin tehty ja varmasti tiedätkin jo, mutta karjuminen ja ilkeiden asioiden sihahtelu vain pahentaa asiaa.

Meidän pojallamme "diagnosoitiin" käytöshäiriöinä oireileva masennus kouluiässä. Sitä ennen hän käyttäytyi usein aika pitkälti juuri noin.

Itse katson asiaa tiivistetysti niin, että mitä enemmän lapsi huutaa, raivoaa ja uhkaa, sitä enemmän hän tarvitsee sitä, että aikuinen on rauhallinen, ottaa hellästi, mutta vahvasti syliin (Ihan järjettömän vaikeaa, mutta ei mahdotonta), eikä missän nimessä uhkaile, vaan tavallaan vannoo lapselle, että kaikki on hyvin ja että aikuinen "kestää" mitä vain. Se tuo lapselle turvaa. Lapsen ei siis yksin tarvitse kestää omaa oloaan.

Omalla kohdallani en tähän ihan yksin pystynyt, mutta apua saatuani lopussa ja vuosien päässä kiitos seisoi. Tällä hetkellä poju on erittäin tasapainoinen nuorimies. Voi tietenkin olla joku sairaus tai neurologinen häiriökin kyseessä, mutta se ei vähennä vanhempien merkitystä, päin vastoin

Hirmuisesti voimaa teille!

 

[vieras]

meillä on kuulemma mies ollut ihan samanlainen pienenä, kuin tämä meidän keskimmäinen.kaippa hän joskus rauhottuu, toivottavasti edes vähän.

 

[topsehiini]

Meillä jätkä on oppinut että siinävaiheessa kun en puhu mitään ja pelkästään tuijotan niin sillon on toteltava

 

[elli]

Meillä kans, tosin täyttää vasta kolme, mutta vuoden aikana on menny hermot jo ihan riekaleiksi. Omatoiminen, nopea ja vilkas, ärsyttää ja hyppii isompien niskassa. Mutta vauvaa ei kiusaa ja päivällä käy vessassa. Meillä sama, että mies nykyisin vaan huutaa lapsille, ja että lapsi sairasteli paljon pienenä. Ja varmaan tältä jäi vauvavaihe vähän liian lyhyeksi hänen vaativaan tarpeeseensa nähden (reilu 2v oli kun sai pikkuveljen). En kyllä ole ajatellut että mitään ylivilkkautta olis, toivottavasti ei.