Onko miehelläni jokin keskittymishäiriö tms? ÄRSYTTÄÄ niin välillä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "anni"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"anni"

Vieras
Olen vuosia miettinyt, että onko aviomieheni käytös ihan "tavallista". Pitkäpinnainen olen, mutta välillä ottaa päähän niin rankasti, että tuntuu, kuin minulla olisi yksi ylimääräinen pikkulapsi. Ikävä sanoa näin omasta rakkaasta, mutta ei hänellä ihan kaikki aina mene kuin pitäisi..

Hajamielisyys. Ei muista mitä oli tekemässä minuutti sitten. Jos hän istuu toisessa huoneessa ja pyydän häntä tuomaan jotain tullessaan, hän ei 95% kerroista muista sitä. Testaan tätä joskus, ja valehtelematta muutama kymmenen sekuntia, ja hän ei edes muista mistä puhuttiin. Hän hukkaa jatkuvasti jotain; avaimia, puhelimia, vaatteita, työkaluja.. hän ei muista, minne laittoi silmälasit suihkuun mennessään, ja kiivaan etsinnän jälkeen ne löytyvät usein todella omituisista paikoista. Hän jättää kenkänsä ja vaatteensa minne sattuu mytyiksi ja sitten kipittää ympäri taloa niitä etsimässä. Hän ei 7 vuoden yhdessäasumisen jälkeen muista, missä ovat käsipyyhkeet. Hän ei kiinnitä huomiota ympäristöönsä, ei näe vapaita parkkipaikkoja, ei käsitä ajankulua.

Tekemisten päällekkyys. Hän aloittaa monta projektia samanaikaisesti, mutta yksikään ei valmistu. Vasara saattaa odottaa pöydällä kuukausia yhtä naulaamista, ja periaatteesta minä en hänen keskeneräisiin hommiinsa koske ellei ole ihan pakko. Tympii kun yleensä joutuu huolehtimaan hänelle vaatteetkin päälle, niin en jaksa enää noita levällään olevia hommia järkkäillä.

Pakkomielteet. Hammasharjaa on imaistava pesun jälkeen. Käytettyä kahvikuppia ei voi laittaa altaaseen, mikäli siellä on jo joku astia. Jos siellä on esim. lautanen, kahvikuppi jätetään aivan altaan reunalle, puolittain ulkona reunasta, en tiedä miksi eikä hän osaa vastata että miksi. Hän ei pysty syömään lautasta tyhjäksi, vaan on jätettävä haarukallinen/lusikallinen ruokaa. Suihkussa on huljuteltava vettä piiiitkään ennen peseytymistä ja samoilla kuvioilla ympäri vartaloa. Ym...

Tilannesokeus. Hän ei näe "puutteita" (sotku, maidon loppuminen..) eikä osaa reagoida niihin mitenkään. Hän ei osaa mitenkään varautua asioihin, eikä ennakoida mitään tulevaa. Organisointi on lapsenkengissä; hän ei pysty edes pakkaamaan etukäteen yksin. Hän ei kykene tiskaamaan ilman valtavaa sotkua ja kosteusvahinkoja, koska hän ei osaa hahmottaa minkä verran tilaa mikin astia altaassa ja pöydällä vie. Hän ei ajattele tuntia pidemmälle, ja valittaa aina, kun "ajatuksia on niin paljon päässä ja ne on niin kauhean sekavia".

Marttyyrius. Herkkämielinen mieheni itkee heti, jos hän tuntee olonsa loukatuksi. Ja usein tähän ei tarvita muuta kuin uupuneen vaimon avunpyyntö. Hän pakenee tilanteesta hirveän loukkaantuneena.

Raukkamaisuus. Ei osaa puolustautua isäänsä (vihainen vanha tyranni) vastaan, vaan antaa tämän tehdä mitä mielii jopa omien lastensa kustannuksella. Esimerkkinä vaikkapa se, kun ei uskaltanut sanoa isälleen vastaan, kun tämä tupakoi vauvamme vieressä sisätiloissa. Kierteli vain nurkkia ja hyssytteli.

Monia muitakin esimerkkejä olisi.. onko kaikki kuvitelmaa, olenko minä niin hankala etten jaksa tätä, vuosia on jo tämä farssi kestänyt. Olen todella rauhallinen ja kärsivällinen muuten, mutta en jaksa tälläistä jatkuvasti, ja kun väsyn, niin saan hirveitä syyllisyydentuskia, koska olen kiusannut jälleen miestäni. Muiden silmissä vaikutan hirviöltä ja mieheni kiltiltä ihmiseltä, joka ei ole edes saanut valita vaatteitaan itse. Totuus on aina se, ettei hän halua valita, vaan istuu mieluummin ja odottaa, kun minä valitsen. Hän ei pysty hahmottamaan edes niitä.

Tyhmä en usko hänen olevan, mutta joku keskittymishäiriö hänellä on. Hän on erittäin hidas lukija ja oppii nopeasti ainoastaan moottoreita, laitteita ym. koskevat ohjeet. Hän on nerokas matematiikassa ja edellämainittujen asioiden kanssa työskentelyssä. Hän hoksaa autojen viat, korjaa laitteen kuin laitteen jne. Siis sitten kun saa aikaiseksi.. Mutta hän ei edelleenkään osaa taittaa puseroa millään tavalla hyllyyn, ei kykene ruoanlaittoon kun hermostuu liian monesta hommasta yhtäaikaa jne.

Kaipaisin neuvoja, miten jaksaisin paremmin, ja miten voisin opettaa häntä selviytymään itse hankalalta tuntuvistakin tilanteista. Hän ei tee noita asioita tahallaan, hän kyllä yrittää laittaa ruokaa, mutta lopputulos on hirveä sotku eikä se edes muistuta ruokaa. Hän ei siis heittäydy avuttomaksi, jotta minä tekisin hänen puolestaan, sen olen huomannut. Hän ei vain yksinkertaisesti hoksaa.
 
Kuulostaapa tutulta, siis tunnistan itseni aika monesta kohtaa.
Ootko kertonut huomioistasi hänelle?

Mutta ei tuota tulosta. Pari kertaa olen nyt tosissaan puhunut suoraan tästä asiasta, ja että en yksinkertaisesti jaksa elää enää sellaisessa haahuilijamaailmassa, vaan on itse kunkin pystyttävä käyttämään omaa järkeään arjen asioissa. Mies toki loukkaantuu.

Hän yrittää tsempata hetken, mutta palaa entiseen parissa päivässä. Hän saattaa viettää koneellakin tuntikausia lueskellen joskus päättömistäkin asioista, eikä ympärillä tapahtuvista asioista ole mitään käsitystä. Ennen äitiyslomaani tein työni ohella 99% kaikki kotityöt, ja samaten nyt äitiyslomallakin. Hän ei tee ilkeyttään näitä asioita, olen huomannut sen, mutta hän ei yksinkertaisesti hiffaa pyykkivuoria, tiskejä, likaista vaippaa, mitä syödään kun on nälkä jne.
 
Oivoi, en kyllä osaa auttaa sinua mutta minun mieheni on hyvin saman kaltainen kuin sinun miehesi. Minusta vaan tuntuu että mieheni on lapsena niin lellitty piloille että hän odottaa edelleenkin sitä että joku hoitaa asiat hänen puolestaan. Kaikesta joutuu jankuttamaan miljoona kertaa. Nytkin olen jankuttanut auton öljynvaihdosta jo kaksi viikkoa kun kone nakuttaa todella pahan kuuloisesti. Mies vastaa vaan minulle että "joo sekin pitäs tehdä" Sama pensaiden leikkuun kanssa.. "joo se pitäs tehdä"

Nyt asuntomme on kuin sikolätti kun minä olen sairaana enkä jaksa tehdä paljoa. Tänään juuri vähillä voimillani siirsin tiskivuoren tiskikoneeseen..

Minkä ikäisiä olette?
 
Ollaankohan me naimisissa saman miehen kanssa? Moni juttu kuulostaa tutulta (äkkiseltään ajateltuna varmaan kaikki paitsi tuo suihkujuttu ja kahvikuppijuttu, vaikka munkin mies jättää sitten muuten astioita niin että ne on puoliksi pöydän reunan ulkopuolella, vaikka pöydällä olisi tilaa) ja vaikka olen mielestäni harvinaisen kärsivällinen ja ymmärtäväinen, tekisi joskus mieli purskahtaa itkuun turhautumisesta, vitutuksesta ja ärtymyksestä kun tosiaan joutuu välillä huolehtimaan kaikista jutuista yksin kun toinen hukkaa ne hemmetin avaimet ja kukkaron ja kenkänsä joka ikinen kerta ja hankkii liian paljon hommia ja menoja niin että mun pitää muistutella ja pää kolmantena jalkana joutuu juoksemaan paikasta toiseen vaikka kotonakin olisi tärkeitä hommia kesken. Tuntuu että se suunnittelee asioita niin että suunnitellessa sen vuorokaudessa olisi vähintään triplasti enemmän tunteja kuin muilla ihmisillä....

Mä olen pitänyt näitä ärsyttäviä ominaisuuksia vaan hajamielisyytenä, huonona organisointikykynä ja ajattelemattomuutena.
 
[QUOTE="vieras";23614448]Ollaankohan me naimisissa saman miehen kanssa? Moni juttu kuulostaa tutulta (äkkiseltään ajateltuna varmaan kaikki paitsi tuo suihkujuttu ja kahvikuppijuttu, vaikka munkin mies jättää sitten muuten astioita niin että ne on puoliksi pöydän reunan ulkopuolella, vaikka pöydällä olisi tilaa) ja vaikka olen mielestäni harvinaisen kärsivällinen ja ymmärtäväinen, tekisi joskus mieli purskahtaa itkuun turhautumisesta, vitutuksesta ja ärtymyksestä kun tosiaan joutuu välillä huolehtimaan kaikista jutuista yksin kun toinen hukkaa ne hemmetin avaimet ja kukkaron ja kenkänsä joka ikinen kerta ja hankkii liian paljon hommia ja menoja niin että mun pitää muistutella ja pää kolmantena jalkana joutuu juoksemaan paikasta toiseen vaikka kotonakin olisi tärkeitä hommia kesken. Tuntuu että se suunnittelee asioita niin että suunnitellessa sen vuorokaudessa olisi vähintään triplasti enemmän tunteja kuin muilla ihmisillä....

Mä olen pitänyt näitä ärsyttäviä ominaisuuksia vaan hajamielisyytenä, huonona organisointikykynä ja ajattelemattomuutena.[/QUOTE]

Niin ja meilläkin tosiaan muuten osuu paitsi tuo kahvikuppijuttu ja suihkuttelu.

Me ollaan asuttu tässä samassa kodissa nyt 3 vuotta ja kun esimerkiksi pyydän miestä tuomaan uuden pyyhkeen niin hänen on aina kysyttävä missä ne on vaikka aina samassa paikassa ovat olleet.

Kerran oli hirveä taistelu kun herra joutui itse järjestämään vaatekaappinsa. Aina on työvaatteet rytyssä ja likaisia ja siitä sitten kiukutellaan minulle kun ei ole mitään päällepantavaa. Puvut, puvuntakit, kauluspaidat.... kravatit aina hukassa.. lojumassa jossain auton lattialla...
 
Ihan kuin olisi oman miehen luonnekuvausta lukenut. Todella ärsyttävää kun astiat pitää jättää tiskipöydälle ja säheltää montaa asiaa yhtäaikaa. Tavarat usein hukassa, viimeksi eilen hävitti autonavaimen. Muutenkin sellainen yleinen säheltäminen ja huolimattomuus on välillä viedä minulta järjen. Tuntuu kuin asuisi 3 lapsen kanssa. (meillä siis 2 lasta) Kun jostain asiasta sanoo niin ei vältämättä edes muista sitä hetken päästä, ei pysty kunnolla keskittymään mihinkään.
 
Olemme vähän yli kolmenkymmenen ikäisiä. Mieheni ei suinkaan ole hemmoteltu, hän on joutunut tekemään kotonaan paljon töitä ja häntä on pilkattu kotonaan aina isänsä puolelta. Hän on syntynyt ns. vanhoille vanhemmille, ja pakostakin mietin, että olisko raskaudessa tai synnytyksessä ollut jotain poikkeavaa, kun tuntuu ettei hän välillä toimi lainkaan kuten järkevä ihminen.

Ikinä hänellä ei ole ollut väkivalta- tai alkoholiongelmaa. Hän ei riehu, on yleensä ihan rauhallinen vaikkakin levoton. Hän kohtelee minua muuten oikein hyvin, mutta tämä alkaa jo niin turhauttaa, että unohdan hänen hyvät puolensa, koska nämä vievät minulta mehut. Hän on normaalissa palkkatyössä, ihan rivityöntekijänä. Kokee työn tylsäksi, mutta tajuaa, että vastuullisemmassa työssä pitäisi osata organisoida ja kantaa vastuuta monesta asiasta yhtä aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tämä;23614513:
paljon minulta itseltäni ja olen ADD diagnoosin saanut..

Joskus minäkin mietin, että joku tuontapainen täytyy olla taustalla, mutta koska nämä asiat ovat niin herkkiä, niin ei apua voi luonnollisestikaan pyytää ulkopuolelta. Mies suuttuu heti, menee kuoreensa, hänestä tulee marttyyri.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tämä;23614513:
paljon minulta itseltäni ja olen ADD diagnoosin saanut..

En halua maallikkona diagnosoida miestäni, mutta jos joku auttaisi minua ymmärtämään, mistä löytäisin voimia kerrata samoja asioita vuodesta toiseen, turhautua päivittäin kun toinen ei käsitä arkielämästä välillä mitään. Tämä syö välejämme joskus niin, ettei läheisyyttä ole nimeksikään. En haluaisi koko ajan olla kädestä pitelemässä ja vahtimassa, ettei mikään vain unohdu/mene rikki/pala.
 
Kuulostaa että miehellä on jokin ongelma; hahmotushäiriö ehkä (ei sulje pois aspergeriä, ADD:ta tms, vaan voi olla jonkin muun liitännäisoire). Tiedän tuontapaisia ihmisiä, omallakin miehelläni on lievempi ominaisuus olla kiinnittämättä kotiympäristöön huomiota - ei huomaa pöydälle jääneitä maitopurkkeja, hukkaa kaiken minkä käsistään laskee tms. Tiedän myös, että se voi olla hukassa olevalle henkilölle itselleen aika kuluttavaa.
Kuvittelen myös että nuo pakkoneuroottiset oireet voivat olla tapa yrittää hallita muuten kaoottista ympäristöä. Miehen isä on myös rikkonut poikansa itsetunnon ja osittain mahdollisuuden keskustella asiasta normaalisti. Näe kuitenkin herkkyys vahvuutena! Minun mieheni on erittäin epäherkkä ja siten myös epäempaattinen, mistä ajoittain kärsin jonkin verran.
Tulee mieleen että ehkä kannattaisi hakea - teidän yhdessä tai sinun yksinäsi - perheneuvolasta tai seurakunnan perheneuvonnasta tukea. Voisit saada ulkopuolista näkökulmaa, tietoa mistä voi olla kyse ja arvion siitä, voiko asiaan vaikuttaa (lääkityksellä tai kuntoutuksella). Tai edes neuvoja itsellesi, miten asiasta selviät.

Ainut neuvo, mikä minulta liikenee, on, että otat miehesi sittenkin sellaisena kuin hän on, ja aikuisena! Hänellä on sinulle jotain muuta annettavaa kuin perheen käytännöstä huolehtiminen. Kuulostaa siltä että käskytät häntä ja odotat hänen tekevän sinun edellyttämiäsi töitä sinun määrittelemälläsi tavalla?

Onko teillä varaa palkata joku auttamaan kodin töissä? Ulkoistat miehen osuuden! Ja tuo että joudut yksin huolehtimaan kaikesta, on varsin tavallista perheissä, vaikka ei olekaan reilua.
 
[QUOTE="viiraska";23623750]Kuulostaa että miehellä on jokin ongelma; hahmotushäiriö ehkä (ei sulje pois aspergeriä, ADD:ta tms, vaan voi olla jonkin muun liitännäisoire). Tiedän tuontapaisia ihmisiä, omallakin miehelläni on lievempi ominaisuus olla kiinnittämättä kotiympäristöön huomiota - ei huomaa pöydälle jääneitä maitopurkkeja, hukkaa kaiken minkä käsistään laskee tms. Tiedän myös, että se voi olla hukassa olevalle henkilölle itselleen aika kuluttavaa.
Kuvittelen myös että nuo pakkoneuroottiset oireet voivat olla tapa yrittää hallita muuten kaoottista ympäristöä. Miehen isä on myös rikkonut poikansa itsetunnon ja osittain mahdollisuuden keskustella asiasta normaalisti. Näe kuitenkin herkkyys vahvuutena! Minun mieheni on erittäin epäherkkä ja siten myös epäempaattinen, mistä ajoittain kärsin jonkin verran.
Tulee mieleen että ehkä kannattaisi hakea - teidän yhdessä tai sinun yksinäsi - perheneuvolasta tai seurakunnan perheneuvonnasta tukea. Voisit saada ulkopuolista näkökulmaa, tietoa mistä voi olla kyse ja arvion siitä, voiko asiaan vaikuttaa (lääkityksellä tai kuntoutuksella). Tai edes neuvoja itsellesi, miten asiasta selviät.

Ainut neuvo, mikä minulta liikenee, on, että otat miehesi sittenkin sellaisena kuin hän on, ja aikuisena! Hänellä on sinulle jotain muuta annettavaa kuin perheen käytännöstä huolehtiminen. Kuulostaa siltä että käskytät häntä ja odotat hänen tekevän sinun edellyttämiäsi töitä sinun määrittelemälläsi tavalla?

Onko teillä varaa palkata joku auttamaan kodin töissä? Ulkoistat miehen osuuden! Ja tuo että joudut yksin huolehtimaan kaikesta, on varsin tavallista perheissä, vaikka ei olekaan reilua.[/QUOTE]

Kiitos mielipiteestä. Meillä on pakko jommankumman olla hyvä organisoimaan, ja se on sälyttynyt täysin minulle, koska mies ei yksinkertaisesti osaa tehdä minkäänsortin suunnitelmia. Hän ei pysty määrittelemään, mihin aikaan hän voisi lähteä esim. kyläilemään, hänellä ei ole minkäänlaista ajantajua siinä suhteessa. Hän ei kykene lähtemään mihinkään nopeasti, vaan hän menee heti sekaisin, jos johonkin on lähdettävä vaikka 5 minuutin varoitusajalla, ei pysty lähtemään edes kävelylle tai lähikauppaan. Pasmat menevät totaalisesti sekaisin.

Mies haluaa, että kerron hänelle mitä pitää tehdä yleisesti ottaen, koska hän ei näe tilanteita. Joskus pyydän häntä, että koeta nyt rakas itse päätellä, mitä tässä tilanteessa tehdään, mutta harvoin se onnistuu. Mutta hän on edelleenkin ihanan herttainen, hyvä isä (vaikkakin pelkään että hän hukkaa lapsen joku päivä, puolileikilläni..) ja haluamme olla yhdessä. Kaipasin vain tukea sille, että miten jaksaisin ymmärtää häntä paremmin.
 
Asbergerin ohella mieleeni tuli dysfasia. Ainakin aloituksen mies on kuin ilmetty klooni eräästä miespuolisesta ystävästäni, jolla on todettu dysfasia. Jokainen tietää ettei hän todellakaan tarkoita pahaa vaan on uskomattoman kiltti. Silti jo muutaman vuorokauden viettäminen hänen kanssaan käy vähän jokaisen hermoille juuri noiden jo aloituksessakin mainittujen piirteiden takia. Todella omituinen ajatuksenjuoksu, täydellinen muistamattomuus, kyvyttömyys hoitaa taloutta(tiskit, pyykit, ruoanlaitto, siivous jne), sekä lukemattomia muita juttuja. Mainittakoon ettei kyseisellä miehellä ole ikinä ollut yhtäkään kunnollista suhdetta, kun kaikki ne häneen rohkeasti tutustuneetkin naiset ovat hylänneet hänet pian.

Ei voi muuta kuin nostaa hattua aloittajalle ja ihmetellä miten hän sietää moista käytöstä. Tuntuu vain niin tuhottoman pahalta tuon tuntemani miehen takia. Pieninä annoksina hän on ihan mukavaa seuraa, ei mikään tavallinen pulliainen todellakaan, mutta valitettavan äkkiä se hänen uskomattoman avuton käytöksensä alkaa ärsyttämään liiaksi. Luonnollisesti myös tuosta ärsyyntymisestä tulee huono omatunto, kun eihän miesparka sille mitään voi.:(
 
Mitä jos miehesi pakoilee tosimaailmaa? Siis, jos se on mennyt niin pitkälle, ettei hän enään tunnista sitä itsessään. Tiedosta sitä. Vahva mielenkiinnon puute tosielämän realiteetteihin. Niin suuri mielenkiinnottomuus, että hänen mieli jättää ison osan "tärkeistä" arkisista asioita täysin registeröimättä. Ja sanalla "tärkeistä" tarkoitan tärkeiksi lueteltuja asioita, joita hän ei ole itse listannut elämälleen, vaan kokee ikään kuin pakonomaisesti "omaksuneen" elämän realiteettikäsityksen joltain muulta kuin itseltään. Totaalinen luopuminen omasta elämän punaisesta langasta. Totaallinen antautuminen manipuloitavan käskyvallan alle. Kuin oman tahdon hylännyt zombierobootti. "Parempi näin, muuten liikaa kestettävää." Onko miehelläsi elämässään joku manipuloiva taho, joka imee loputkin mehut miehestäsi ulos?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tai_mitä_jos;26390630:
Mitä jos miehesi pakoilee tosimaailmaa? Siis, jos se on mennyt niin pitkälle, ettei hän enään tunnista sitä itsessään. Tiedosta sitä. Vahva mielenkiinnon puute tosielämän realiteetteihin. Niin suuri mielenkiinnottomuus, että hänen mieli jättää ison osan "tärkeistä" arkisista asioita täysin registeröimättä. Ja sanalla "tärkeistä" tarkoitan tärkeiksi lueteltuja asioita, joita hän ei ole itse listannut elämälleen, vaan kokee ikään kuin pakonomaisesti "omaksuneen" elämän realiteettikäsityksen joltain muulta kuin itseltään. Totaalinen luopuminen omasta elämän punaisesta langasta. Totaallinen antautuminen manipuloitavan käskyvallan alle. Kuin oman tahdon hylännyt zombierobootti. "Parempi näin, muuten liikaa kestettävää." Onko miehelläsi elämässään joku manipuloiva taho, joka imee loputkin mehut miehestäsi ulos?

Eli jos mies on ahdistettu nurkkaan. Olisiko kyseessä pitkittynyt masennus? TAI pitkittyneestä masennuksesta koitunut aivoissa tapahtunut muutos, jolloin ote normiasioihin on heikko. Kuulostaa, ihan kuin aivot eivät ole kiinnostuneita elämään niillä vallitsevilla säännöillä, missä hän enimmäkseen on ja on alkanut vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin.

...Mietin tälläsiä, koska kun aikaa kuluu ja todelliset OLOSUHTEIDEN aiheuttamiin oireisiin tottuu, sitä ei enään myöhemmin osaa yhdistää oireitaan mihinkään konkreettiseen ulkoiseen tekijään.
 

Yhteistyössä