Onko mieheni narsisti?

[vaikea puoliso]

Tapasimme reilu 3 vuotta sitten, ihastuin miehessä ehkä siihen, että hän kehui minua koko ajan ja olin hänen silmissään täydellinen. Ja niin, hän tuntui ihanalta, rehdiltä mieheltä joka vei jalat alta. Pian hän alkoi "erakoiduttaa" minut ystävistä, ja tätä en alussa tajunnut, eli minun piti katkaista kaikki välit miespuolisiin ystäviini, koska mies sanoi että ne miehet eivät tyydy pelkkään ystävyyteen. Uskoin häntä. Jäljelle jäi paras ystäväni Minna, joka siis jo pienestä asti ollut ystävä. Mieheni ei edes tuntenut eikä halunnut tutustua tähän Minnaan, koska hän oli kuulemma lutka. Pian mies kertoi, että Minna oli ollut jakorasia, että hän oli nähnyt Minnan jakelevan ympäriinsä ja liikkuvan huonoissa piireissä. Tämä siis silloin kun minä ja mies ei oltu vielä tavattu. Tunnen Minnan, eikä hän ole sellainen mitä mies väittää. Näinkö mies yrittää puhumalla Minnasta pahaa etten olisi enää Minnan ystävä? No, en ole enkä ikinä jätä ystävääni vaikka hänestä liikkuisi mitä, tunnen ja luotan häneen. Mies haukkuu myös siskoani ja ei tykkää että liikkuisin hänen kanssaan, ja aina kun olen siskoni taikka Minnan kanssa tekemisissä, mies ivailee ja epäilee jos jonkinmoista
Mies on kieltänyt minulta baarit, ja en saisi juoda alkoholia ilman häntä missään. Olen suostunut tähän, koska mies kertoi syyksi ettei luota minuun, ja kun hän luottaa voin käydä baarissa. Tässä on tullut jo paljon asiaa, tämän tekstin perusteella, onko mieheni narsisti?

 

["vieras"]

Kuulostaa kyllä narsulta...

 

["lotta"]

en tiedä mitä sanoa
ei kovin tervettä

 

[.]

Kertomasi pohjalta on paha vielä mennä mitään diagnosoimaan, mutta kyllähän nuo kaikki kuvailemasi piirteet/ominaisuudet sinänsä ovat narsisteille ominaisia.

 

[vaikea puoliso]

Muutenkin, tämä mies epäilee ja tivaa minulta jatkuvasti tekemisiäni. Ja unohdin mainita, että esim facebookissa minulla ei saa olla profiilia koska mies heti että sitten on kaikki miehet sinun perässä...Olenkin joutunut sanomaan kaikille, etten viitsi tulla facebookiin, etten itse haluaisi. Ja lisäksi mies kiristi minua alussa paljon, jos en tee sitä tai tätä niin hän uhkasi jättää minut. Minä tyhmä tottelin mutta nyt olen alkanut panna vastaan, ja hän ei enää pysty minua pompotteleen. Mies usein manipuloi ja yrittää saada kaikki tekemiseni näyttään niin väärältä... Hän on hyvä puhumaan.

 

[Kahlemestari]

No jos ei narsisti niin sairaanloisen omistava ainakin! Aivan hirvittävän kuuloista. Nyt kuule nainen pidä vähän puoliasi. Ei parisuhteessa ole kyse siitä että toinen omitaan itselleen kokonaan ja jokasta askelta valvotaan ja määrätään. Jos miehelläsi on noin vaikeaa luottaa sinuun niin hänen ehkä pitäisi käydä puhumassa jossakin, ei sinun taipua hänen sekoiluunsa.
Olisi vissin pariterapian paikka niin että ulkopuolinen henkilö saisi kerrottua miehellesi missä mennään...

 

[Lumi-Marja]

Ikävästi kuulostaa narsistilta. Ex oli tuollainen ja hän on narsisti. Elämä oli hirveää ja ero samoin, mutta nyt erossa hänestä kahdeksatta vuotta ja tunnen edelleen, miten ihanaa on hengittää vapaasti ja sain minuuteni takaisin...ja elämäni.

 

[Kahlemestari]

Muutenkin, tämä mies epäilee ja tivaa minulta jatkuvasti tekemisiäni. Ja unohdin mainita, että esim facebookissa minulla ei saa olla profiilia koska mies heti että sitten on kaikki miehet sinun perässä...Olenkin joutunut sanomaan kaikille, etten viitsi tulla facebookiin, etten itse haluaisi. Ja lisäksi mies kiristi minua alussa paljon, jos en tee sitä tai tätä niin hän uhkasi jättää minut. Minä tyhmä tottelin mutta nyt olen alkanut panna vastaan, ja hän ei enää pysty minua pompotteleen. Mies usein manipuloi ja yrittää saada kaikki tekemiseni näyttään niin väärältä... Hän on hyvä puhumaan.

On narsisti. Juokse kun vielä voit. Ollut suhteessa sellasen kanssa ja oma isä myös on. Ei se helpota. Usko pois.

 

[vaikea puoliso]

ja minulle tulleet viestit, puhelut pitäisi kertoa sanasta sanaan, tai hän suuttuu. Kaikki pitäisi tehdä niinkuin hän sanoo tai tulee sanomista. Sitten tuntuu etten saa ajatellakaan rauhassa, hän kyselee puolen tunnin välein että mitä ajattelen, mitä ajattelen? ääh...
Silti, vaikka hän on aika karmea joskus, riitelemme pahasti jne, rakastan häntä, hän on muuten niin ihana ja luotan häneen, hän ei ikinä ole valehdellut ja tuntuu maailman rehdimmältä kaverilta, toivottavasti myös on. Meidän piti mennä pariterapiaan, mutta mies ei lopulta lähtenytkään. Nyt odotan, että hän alkaisi luottaa minuun ja kaikki olisi hyvin, mietin vain että hukkaanko aikaani? Sanoin, että annan vuoden aikaa, ja jos asiat eivät ole muuttuneet minä lähden, ja varmasti lähdenkin. Pelkään vain, että tämä odottelu on turhaa, että hän on jotenkin sairas...? Eikä voi tuosta muuttua...

 

["alma"]

Narsisitista en tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan täällä. Nykyään kun kaikki tava-mulkvistit tuntuu olevan narsisteja. Mutta joka tapauksessa järkky ukko. Miksi et ole heivannut häntä jo siisnä vaiheessa, kun yhteydenpitoa ystäviin on alettu rajoittamaan? Kyllä normaali parisuhde kestää vastakkaista sukupuolta olevat ystävät.

 

[lai-ne]

miksi olet hänen kanssaan?

tuollaisessa suhteessa ei pitäisi olla kenenkään päivääkään!

 

["vieras"]

Hukkaat aikaasi, mies ei tule muuttumaan, pahenee vain iän myötä! Pakene vielä kun voit.

 

[Ooo]

Narsisti tai ei, niin sairas jokatapauksessa. Ja olet antanut tilanteen kuin huomaamatta lipsua tällaiseen? Ongelma on se, että on sairastuttanut sinunkin näkemyksen normaaliudesta ja vaikuttanut ehkä itsetuntoon, ainakin omaan päätöksentekoosi. Itsekseen ei tuollaisesta parane, vaikka kuinka toinen rakastaisi ja tukisi. Uppoat vain syvemmälle suohon!

 

[vaikea puoliso]

Meillä on lapsi, ja rakastamme toisiamme. Ollaan kestetty niin paljon pahaa, ettei haluta antaa periksi, joskus kuitenkin on annettava. Mutta yritystä löytyy niin paljon, olen minä joskus lähtenytkin mutta olen palannut takaisin, kun mies on alkanut itkeä jne, ja itse tunnen nykyään etten enää pärjää ilman häntä, säälittävää eikö? Mies on sanonut etten saa häntä parempaa ja luotettava miestä, itsetuntoni on nolla. Eikö kukaan tiedä tälläistä tarinaa, joka päättyisi hyvin? Joku kuitenkin on mieheni kanssa jos en minä, ja minä haluan olla se ihminen. Tiedän, ettei tämä terve suhde ole, mutta yritän tai yritämme tehdä siitä kovasti sellaisen.

 

["vieras"]

Mitä sen on väliä lyödäänkö jokin narsisti-leima, mut joo, on rasittavaa eikä tuollaisen kanssa kannattais jatkaa.

 

["vieras"]

http://narcissism-support.blogspot.com/2009/01/welcome-home.html

 

[lai-ne]

Meillä on lapsi, ja rakastamme toisiamme. Ollaan kestetty niin paljon pahaa, ettei haluta antaa periksi, joskus kuitenkin on annettava. Mutta yritystä löytyy niin paljon, olen minä joskus lähtenytkin mutta olen palannut takaisin, kun mies on alkanut itkeä jne, ja itse tunnen nykyään etten enää pärjää ilman häntä, säälittävää eikö? Mies on sanonut etten saa häntä parempaa ja luotettava miestä, itsetuntoni on nolla. Eikö kukaan tiedä tälläistä tarinaa, joka päättyisi hyvin? Joku kuitenkin on mieheni kanssa jos en minä, ja minä haluan olla se ihminen. Tiedän, ettei tämä terve suhde ole, mutta yritän tai yritämme tehdä siitä kovasti sellaisen.

haluatko antaa tuollaisen mallin parisuhteesta lapsellenne? jossa sinuun ei luoteta? sinun tekemisiä rajoitetaan? mies mollaa kavereitasi ja jopa siskoasi?

narsistit eivät parane, eivät edes tunne olevansa "kipeitä", vikahan on aina muissa, ei heissä.

olet jo aika syvällä kun luulet, että et selviä ilman häntä. miten hän on saanut sinut uskomaan, että toista niin luotettavaa ja hyvää miestä ei ole? sehän on valhe.

mutta tosiaan, jos tahdot elää kauheassa suhteessa niin ei siihen voi kukaan ulkopuolinen vaikuttaa, päätös on vain sinun. ainoa millä sinut voisi herättää on vaatimus siitä, että sinä olet vastuussa lapsesi onnellisuudesta, narsisti tuhoaa välillisesti myös lapsensa.

 

["vieras"]

No jos tyydyt tuollaiseen elämään niin mikäs siinä. Selkeästi kun kuulostaa siltä että et poiskaan halua lähteä. Itse kokisin kyllä tuollaisen elämän todella ahdistavaksi ja vaikka en koskaan löytäisikään uutta puolisoa, olisin varmasti onnellisempi yksin kuin tuollaisen ukon kanssa.

 

[vaikea puoliso]

Tuntuu vain että jään niin yksin eikä kukaan minua enää huoli. Minulla ei ole isää eikä äitiä auttamassa esim. muutossa jne...
Tuntuu etten osaa mitään, enkä päättää mistään. En uskalla lähteä, pelkään mitä voisi sitten tapahtua. Ja nyt tyhmä minä, olen luvannut odottaa vuoden, tai olla hänen luonaan, että jos vielä kesällä tilanne on sama niin sitten lähden, mutta kuulemma minun täytyy antaa hälle mahdollisuus muuttua, ja itseki sitä haluan vaikka epäilen...

 

[Kahlemestari]

haluatko antaa tuollaisen mallin parisuhteesta lapsellenne? jossa sinuun ei luoteta? sinun tekemisiä rajoitetaan? mies mollaa kavereitasi ja jopa siskoasi?

narsistit eivät parane, eivät edes tunne olevansa "kipeitä", vikahan on aina muissa, ei heissä.

olet jo aika syvällä kun luulet, että et selviä ilman häntä. miten hän on saanut sinut uskomaan, että toista niin luotettavaa ja hyvää miestä ei ole? sehän on valhe.

mutta tosiaan, jos tahdot elää kauheassa suhteessa niin ei siihen voi kukaan ulkopuolinen vaikuttaa, päätös on vain sinun. ainoa millä sinut voisi herättää on vaatimus siitä, että sinä olet vastuussa lapsesi onnellisuudesta, narsisti tuhoaa välillisesti myös lapsensa.

Minä olen ainakin onnekas kun äitini erosi isästäni kun olin 7v. Äitini on edelleen rikki. Suhde tuhosi hänen itsetuntonsa lopullisesti. Tänä kesänä aloitti ensimmäisen suhteen isäni jälkeen Olen onnellinen äidin puolsta. Minä näin isääni kaksi kertaa vuodessa. Senkin takia olen joutunut käymään terapiassa. Minulla meni pitkään hväksyä että en ole sen huonompi tai kykenemättömempi pärjäämään kuin muut ihmiset, silti minulla itsuu edelleen olalla sellanen pikkuisi mollaamassa ja kertomassa miten en tule tuossakaan onnistumaan. Viimekesänä pistin isäni kanssa välit poikki kun hän yritti tuhota minun avioliittoni saamalla mieheni pettämään minua. Onneksi mies ei kuunneelut isääni vaan kertoi minulle. Isälläni ei yksikään suhde ole kestänyt äitini jälkeen kolmea vuotta pidempään. Sen jälkeen hänen naisensa ovat olleen henkisesti aivan rikki ja isäni on lempannut ne kuin roskat.

Joten älä nyt lapsesi takia ainakaan jää.

 

["anna"]

Kaksi sanaa. Jätä se. Tuollainen ihminen ei muutu. Myöskään mikään mitä teet tai jatkossa tulet tekemään tai olet tekemättä ei hänelle kelpaa vaan hän löytää aina syyn moittia sinua. Jos teillä on vielä yhteinen lapsi niin suuremmalla syyllä: juoskaa kauas. Pelasta itsesi ja lapsesi parempaan elämään. Tulet tarvitsemaan paljon apua ja päättäväisyyttä, etsi itsellesi hyvä tukiverkosto, ettei mies pääse sinua manipuloimaan. Selviät ilman hänta mainiosti ja paremmin. Olen katsellut vierestä, kun hyvä ystäväni rimpuili irti liitosta juuri kuvailemasi kaltaisen miehen kanssa. Lisäksi oma veljeni omaa kuvailemasi miehen piirteitä ja on saanut välillä koko perheen ihan sekaisin kun on niin hyvä puhumaan ja manipuloimaan ja totuus on aina sitten ihan jotain muuta. Voimia sinulle. Kirjoitit tuossa, että annat vuoden aikaa jne. Tee edes toisin päin. Muuta pois ja sano miehelle, että sinulla on vuosi aikaa parantaa tapasi niin sitten voit harkita takaisin paluuta. Lopputuloksen tiedät, mies ei muutu koska hänessä ei ole omasta mielestään mitään vikaa.

 

["kohtalotoveri"]

ihan kuin meillä! Kirjoituksiasi lukiessani mietin, että kirjoittaako joku minuna meistä vai onko jonkun muun elämä ihan samanlaista kuin meillä. Mitä mieltä sun mies on omasta käytöksestään? Aina siinä vaiheessa kun oon kertakaikkisen väsähtäny kaikkeen ja haluan vain pois, mies tulee sanomaan, että hän haluaa muuttua että on ollut kohtuuton eikä hän varmaan oo ihan tervekään, mutta lupaa muuttua ja menee vaikka terapiaan ja katuu kaikkee ja että kaikki syy on hänessä ja on ihan nöyränä ja saa mut taas jäämään. Pelkään kuitenkin koko ajan, että se sama vanha mies tulee taas takaisin ja aina jossain vaiheessa se sit tuleekin. Tällä hetkellä meillä taas eletään sitä kaikki muuttuu paremmaksi kautta.. Ainakin toistaiseksi.

 

[.]

Tuntuu vain että jään niin yksin eikä kukaan minua enää huoli. Minulla ei ole isää eikä äitiä auttamassa esim. muutossa jne...
Tuntuu etten osaa mitään, enkä päättää mistään. En uskalla lähteä, pelkään mitä voisi sitten tapahtua. Ja nyt tyhmä minä, olen luvannut odottaa vuoden, tai olla hänen luonaan, että jos vielä kesällä tilanne on sama niin sitten lähden, mutta kuulemma minun täytyy antaa hälle mahdollisuus muuttua, ja itseki sitä haluan vaikka epäilen...

Sä olet läheisriippuvainen, ja pahasti.

 

["Halikatti"]

Ei varmasti ole rehellinen myöskään, narsistit ovat mestareita näyttämään vain siltä. Kenenköhän avulla vain pääsisit eroon hänestä... Yksin se on luultavasti mahdotonta. Itselläni on juuri vaikea kriisi narsisti-isästäni irtautumisen takia. Mieheni osasi osoittaa minulle, miten isäni ei kohtele minua kuten tytärtä vaan kuin itsensä jatketta vain. Ei varmastikaan ole helppoa irrottautua, monet asiat kun näyttävät, mutta huom, vain näyttävät, puhuvan sen puolesta, että miehestä kannattaa pitää kiinni tai hän saattaa itse ruveta ripustautumaan sinuun iilimatona.

Suhteella ei ole tulevaisuutta jos miehesi ei tajua miltä sinusta tuntuu. Piste.

 

[Halikatti vielä]

Meillä on lapsi, ja rakastamme toisiamme. Ollaan kestetty niin paljon pahaa, ettei haluta antaa periksi, joskus kuitenkin on annettava. Mutta yritystä löytyy niin paljon, olen minä joskus lähtenytkin mutta olen palannut takaisin, kun mies on alkanut itkeä jne, ja itse tunnen nykyään etten enää pärjää ilman häntä, säälittävää eikö? Mies on sanonut etten saa häntä parempaa ja luotettava miestä, itsetuntoni on nolla. Eikö kukaan tiedä tälläistä tarinaa, joka päättyisi hyvin? Joku kuitenkin on mieheni kanssa jos en minä, ja minä haluan olla se ihminen. Tiedän, ettei tämä terve suhde ole, mutta yritän tai yritämme tehdä siitä kovasti sellaisen.

Huomaatko, jouydut tässäkin korjaamaan, että yritän, ei selvä "yritämme". Miehesi ripustautuu ihan todennäköisesti johonkuhun muuhun jälkeesi, mutta narsisti ei rakasta ripustautumisen kohteitaan. Varmasti miehesi ei myöskään ole luotettava.

Tee testi, ala vaatia häneltä SANOJEN lisäksi myös TEKOJA. Narsistin puheissa on totta kai aina järkeä, mutta teoissa ei. Tulee mieleeni mm. tuo terapiaanlähtö ei sit käynytkään. Sanot vaikka, että jos mies on valmis myöntämään jonkun asian, niin pannaan se samantien paperille. Ja sitten laadit itse sen paperin, ei hän. Hän koittaa kuitenkin lieventää sitä jotenkin. Jos ei tule nimeä paperiin (lupaus) niin sitten et sinäkään usko ja ota asiaa luvatuksi.

Jos saat häneltä näitä tekoja niin sitten...