Onko mieheni uskoton?

[epävarma]

Elikkä olemme nuori parikymppinen pari, emme kauaa kerenneet olemaan yhdessä kun muutimme yhteen, ja heti perään tulin raskaaksi!Nyt meillä on pieni vauva, elikkä suhdetta ei ole takana vasta kun 1.5 vuotta!
Kysymys on siitä että viimeisenä kuuna kun olin raskaana, mieheni oli juhlimassa, ja oli tavannut toisen naisen.. Eihän hän siitä minulle kertonut, mutta yhtenä iltana tämä nainen soitti ja mieheni löi luurin kiinni hänelle. Hän kielsi tuntevansa tämän naisen. Pari päivää tämän jälkeen ajattelin että kuuntelen mieheni vastaajan, ja sinnehän tämä mainen oli viestiä jättänyt. Mieheni kertoi sitten minulle, ja sanoi ettei oikeastaan mitään tapahtunut, he oli tanssinut yhden illan ja sen jälkeen lähetelleet viestejä toisilleen noin viikon ajan, eikä halunnut kertoa minulle juuri sen takia koska mitään ei tapahtunut. Haluiaisin kuulla nyt teidän mielipiteen, voika olla mahdollista että jotakin muutakin olisi tapahtunut, ja uskotteko että mieheni lankeaisi uudelleen ja saattaisi mennä pidemmälle? Hän itki melkein kun sain tietää ja sanoin jättäväni hänet, hän sanoi että ei tiennyt mitä tehdä, kun olin niin kiukkuinen loppuraskauden ajan, hän oli kuulemma luullut minun kiukutteluni takia, että meidän suhde oli ohi.. Nyt meillä menee ihanasti, mutta olen vainoharhainen ihminen ja minua vainoaa vieläkin se, siitä on nyt 2 kuukautta aikaa!

 

[Sinkkumies]

Jos miehesi olisi pettänyt sinua, niin en ihmettelisi. Olettehan vielä noin nuoria, mutta totuus on ettei sitä tiedä kuin miehesi ja tuo toinen nainen. Jos nyt kaikki on hyvin niin kannattaako kaivella tälläisiä asioita? Eikö olisi parempi unohtaa ja antaa anteeksi. Jos mies tulevaisuudessa toimiin samoin, niin silloin kannattaa miettiä suhteen jatkoa, mutta nyt kaikki on ilmeisesti hyvin. Mitä järkeä on rikkoa perhettä ja onnea tuollaista pikku-juttujen vuoksi...

 

[nainen ja äiti]

Sinkkumies - jos jätän mieheni, rupeatko seurustelemaan kanssani?

Oikeasti tahdon siis sanoa - taas järjen sanoja. Miten voit olla yhä vapaana?!

 

[Vanhempi naisihminen]

Luulisin että teillä on kasvukipuja uuden elämnäntilanteen myötä. Oli tapahtunut sitten mitä tahansa, miehesi kuitenkin välittää sinusta ja lapsestaan. Ei hän ole sinua toiseen vaihtamassa. Paniikki isäksi tulosta on toki voinut iskeä Tietysti kuten Sinkkumies sanoi, jos huomaat että miehesi on luikki tulevaisuudessakin, niin silloin pettäminen on hänellä verissä ja siihen ei parannukonsteja sitten juurikaan ole. Parikymppinen on kuitenkin vielä kovin nuori, elää hetkessä ja tuolloin satunnaisen pettämisenkin voi unohtaa (näin ajattelee Vanhempi naisihminen).

 

[Nanna]

Keskity vain siihen että teidän uusi perheenne kokonpano säilyy ja jaksat hoitaa vauvaa miehesi kanssa. Parisuhde on kriisissä tuossa vaiheessa joka tapauksessa, kun uusi tulokas vie huomiotanne. Muista kuitenkin silloin tällöin hemmotella vain miestäkin ihan kahden kesken. Jos antaa, niin saa. Hormoonitkin voivat vielä tehdä temppujaan ja kaipaat itsekin hellyyttä. Anna sitä niin saat itsekin. Ja unohda mokoma juttu, paina se pinnan alle ja mieti sitä uudelleen joskus muutaman vuoden päästä, oliko se niin vakavaa, vai onko miehesi yhä sinun rakkaasi, se, jonka kanssa haluat elämäsi jakaa.

 

[Sanna]

Teidän suhde ei kestä enää edes vuotta,lyön vaikka omaisuuteni vetoa. Mieshän ei ole susta kiinnostunut ollenkaan siten kun pitäisi. Ja sä et edes tajua sitä! Jätkä jää kiinni,kieltää kaiken ja sinä uskot ja luulet että ei miehellä mitn ole,tai jos oli,niin se on nyt loppu..Sääliksi käy vahinkolasta.Kaksi lapsellista lasta vanhempina.

 

[Jaahas]

höpö höpö. Minä tulin raskaaksi myös heti seurustelun aletttuj ja synnytin esikoiseni 18-vuotiaana. Vahinkolapsi on tänä päivänä onnellinen nuori aikuinen ja hänen vanhempansa ovat edelleen yhdessä monet ala- ja ylämäet läpikäyneinä. Tietäen että elämässä on karikoita ja niistä selviää jos jaksaa yrittää.

Yrittämisen rajan jokainen määrittelee itse, mutta minun kohdallani anteeksi anto ja unohdus oli oikea ratkaisu.

Pitkän tähtäimen ratkaisuja elämänsä suhteen ei pidä tehdä äkkipäissään.

 

[Voi Sannaa]

Kumpikohan se tässä lapsellinen on? Se joka antaa katuvalle miehelleen anteeksi, vai se, joka lyö koko omaisuutensa vetoa tuntemattoman parisuhteesta yhden nettikirjoituksen perusteella??

Sanna-pieni, kukaan meistä ei ole täydellinen. Eikä sellaista ihmistä olekaan, joka ei koskaan pientäkään pettymystä tuottaisi. Ei myöskään ole olemassakaan pitkää parisuhdetta, jossa ei joskus kuuluisi kahleiden kilinää. Näistä kaikista jutuista kuitenkin selvitään anteeksi pyytämällä ja anteeksi antamalla. Niiden osaaminen on mielestäni aikuisuuden ja viisauden merkki. Katkeruus on lapsellista.

 

[marriiina]

Koskaan ei pidä luulla, aina pitää tietää, jos epäilee, pitää ottaa selvää, omien epäilyksien varaan ei kannata jäädä.
Jos nyt on kaikki hyvin, niin miksi kaivella enää??
Kyllä nuorenakin solmitut liitot kestää, vaikka ne kahleet kolisi , välillä, tosi pahastikkin..tarvitaan paljon anteeksi antoa ja välillä pahaa sisuakin...mutta jos antteksi anto on lupa uuteen rikkomukseen, niin on harkittava uudelleen.

 

[Pamela]

Kysyit, voiko olla mahdollista, että muutakin olisi tapahtunut.

Totta kai on mahdollista.

Sinullahan on vain miehesi sana, ja se nyt on varmaa, että hän kertoo vain sen, mikä on pakko, eli vähimmän mahdollisen. On siis tanssittu yhdessä yksi ilta, ja sitten viikon ajan lähetelty viestejä.

Uskotteko, että mieheni lankeaisi uudelleen jne.

Kyllä uskon. On nimittäin muutenkin jo aika välinpitämätöntä touhua mieheltä lähteä juhlimaan, kun vaimo on viimeisillään raskaana. Tiedän tasan varmaan omasta miehestäni, että hän ei niin tekisi.

Niin niin, itki melkein, kun sanoit jättäväsi hänet. Kaikki miehet ""melkein itkevät"" ja monet itkeekin. Hänhän ei haua, että jätät hänet. Itkemisen esittäminen on aika tehokasta.

Ja tuo hänen esittämänsä syy sitten. Luuli, että teidän suhteenne oli ohi, kun olit ollut niin kiukkuinen loppuraskauden ajan. JA TEILLE OLI TULOSSA VAUVA! Ja jätkä ajattelee (muka), että suhde on ohi!

Siis niin hätäpäissään keksitty syykuin olla ja voi. Sinä kun sitä syytä häneltä tivasit, ja hänen oli jotain sanottava.

Sitä oikeata syytä kun hän ei sanoa voinut. Sitähän miehet ei yleensäkään voi sanoa.

Se on hyvin yksinkertainen. Että vieras nainen houkutti ja kiihotti. Että se ns. kielletty hedelmä on niin makea. Että hän ajatteli yksinkertaisesti vähän sooloilla siinä sinun tietämättäsi. Ei vakavassa mielessä, vaan kunhan vain vähän pitää hauskaa, tuntea itsensä enemmänkin ihailluksi ja halutuksi, kun muutkin naiset kuin se oma tuntee kiinnostusta. Että elämässä ylipäänsä on lupa vähän nautiskella itsekseenkin, kunhan se oma kumppani ei saa tietää, ettei tule hankaluuksia.

Moni täällä on kirjoittanutkin, että miehesi on vielä oikeastaan liian nuori, niin avio/avokumppaniksi kuin isäksikin. Vastuuntunto ei ole vielä päässyt luonnollista tietä kasvamaan, joten en nyt kauhean varma olisi siitä, että hänestä se ikuisesti uskoton mies tulee. Mutta ei tämä hyvääkään ennusta.

Vauvan takia en nyt kuitenkaan suosittele eroamista. Opetelkaa elämään pariskuntana, kun siihen olette joutuneet. Tämä juttu vainoaa sinua tietysti vielä jonkun aikaa. Toivon teille hyvää ja onnellista elämää!