Onko miehenne huomioinut teitä kun odotatte vauvaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mulla niin paha mieli kun tuntuu, ettämiehellä ei juuri tekemistä tämän vauvan kanssa. Kertaalleen vaivautunut mukaan lääkäriin (painostin) Ja muutenkin tuntuu että tämä on nyt ihan vaan mun juttu (vaikka siis mieskin halusi toista lasta)

Millään tavalla ei ole osallistunut vauvan tavaroiden hankintaan ym. Nyt mennyt jo raskaus la:n yli ja mulla tosi tukala olo, silti ei mitään viitsi tehdä, että helpottaisi tätä olemista. Se on varmaan niin helppoa kun itsellä on hyvä olo. Mies aloitti 3kk sitten uudessa työpaikassa ja mikään muu ei tunnu mahtuvan päähän. Hirvittää vähän mitä tästä tulee kun vauva syntyy.

Eilen mulla oli lääkäri ja menin sinne jo sillä asenteella, että joudun ehkä jäämään ja kysyin mieheltä että eikö sua jännitä? Vastas vaan että ai, joo, en mä edes muistanut koko asiaa.

Mikä idiootti! Onko muitten miehet tälläsia? Mua ainakin tämä loukkaa.
 
Ex-mieheni huomioi kyllä ihan kiitettävästi mm. tuomalla aamupalan sänkyyn, kun olisin voinut pahoin, jos syömättä olisin noussut ylös. Lisäksi ehdottomasti halusi huolehtia kauppakassien kantamisesta, mattojen tamppaamisesta, kissan hiekkalaatikon siivoamisesta jne. Oli muutenkin täysillä mukana odotuksessa ja synnytyksessä.
 
hieroi joka päivä särkeviä paikkoja ja rasvasi vatsaani, helli ja kohteli kuin prinsessaa, laittoi kengät jalkaa kun en enää itse pystynyt...suhteemme parasta aikaa :) tuli lähes joka kerta neuvolaan mukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Niinpä, ajatella että joutuu PYYTÄMÄÄN apua kotitöissä... Eikös siinä pitäis tajuta auttaa jo pyytämättäkin.

Tekeehän mieskin pitkän päivän töitä... Mä ainakin itse oon hoidellut miehen työpäivän aikana kotityöt, ja ne mitä ei oo ehtinyt tai pystynyt tekeen, niin oon sit pyytänyt apua tarvittaessa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Niinpä, ajatella että joutuu PYYTÄMÄÄN apua kotitöissä... Eikös siinä pitäis tajuta auttaa jo pyytämättäkin.

Helpoiten sitä apua saa kun pyytää reippaasti.

Ei meillä mitään erityistä hemmottelua odottajana ole saanut, paitsi apua aina pyytämällä vähintään, ja kyllä se silloin kun olin 3:tta odottaessa tosi kurjassa kunnossa, niin tuli ihan vaan empatiasta istumaan sängyn viereen.
 
Ei juurikaan. :( Muistan kerran kun mulla rupes selästä vihlomaan tiskatessa niin paljon, että aloin itkemään, enkä meinannut pystyä liikkumaan. Sanoin miehelle siitä, niin se sano, et mene lepäämään ja tiskaa huomenna loppuun. :o Mä oikeesti oletin ja luulin, et se olis tarjoutunut tiskaamaan ne astiat. :/
 
Ekaa kun odotin, niin tuli kyllä neuvolaan. Mutta ei oikeestaan muutan, ei kai ihan oikeesti tajunnut et lapsihan sieltä tulee...
Nyt kun toinen tulossa niin on ihan erilainen, puhuu vauvasta jne ja muistuttaa jatkuvasti ett en saa rehkiä liikaa :heart:
 
No jaa...exä kyllä ylitti itsensä tilatessaan mulle lasillisen kirsikoita ja sekaan vähän kokista :D Kyllä se ensin vähän jupisi, ettei ikinä kehtaa mennä tollasta baaritiskiltä tilaamaan. Mutta mä sanoin, että ittehän hän halusi mun lähtevän mukaan terassille.
 
Meillä kyllä toi kaupasta aina sellaista ruokaa joka minulle maistui ja yleensä vielä teki ruuatkin. Yhdessä siivottiin, mutta loppuaikana ei antanut mun enään tehdä mitään raskasta.

Kävi kiitettävästi mukana neuvolassa ja kun jalat olivat oikein turvoksissa niin hieroi ihanasti lähes joka ilta. Lakkas jopa mun varpaankynnet ennen kuin lähdettin synnyttämään. Ja synnytyksessä oli mulle kyllä se paras tuki.

Nyt toinen tulossa ja tähän asti ainakin mies on ollut tosi ihana :)
 
Ihan normaalisti elettiin raskausajat;
en mä mitään erityistä paapomista odottanut, mutta kyllä oletin et loppuvaiheessa mies hoitaa raskaammat kotityöt ( niinku hoitikin )

Neuvolakäynneille en miestä tarvinnut; ultriin tuli mieluusti.

Jos ei apua muuten heru niin sitten vaan miestä komentamaan :whistle:
 

Yhteistyössä