V
vaimo
Vieras
Mieheni 44v on AINA, siis ihan aina, töistä tullessaan aivan loppu, vaikka olisi ollut ns. helppo päivä töissä. (Ei tee ruumiillista työtä. Lösähtää omaan nojatuoliinsa ja ottaa kirjan käteensä tai avaa telkun ja alkaa tuijottaa sitä, tulipa sieltä mitä tahansa. Lapselle 2v ei riitä huomiota, minä hoidan tarhaan viemiset ja hakemiset ja miehen tehtävänä on aina ollut pistää tyttö nukkumaan, tekee sen velvollisuudentuntoisesti ja vähän pelleilee tytön kanssa illalla mutta that´s it.
Jos kysyn, miten töissä meni, vastaus on "hyvin". Jos kysyn, että mitä jos viikonloppuna perheen kesken lähdettäisiin kaupungille / ostoskeskukseen / taidenäyttelyyn tms. niin vastaus on, ettei hän jaksa. Minä hoidan iltaisin kotityöt. Jos pyydän häntä esim. tekemään jonkin ihan pikkujutun (esim. eilen kun laitoin ruokaa, sanoin että mittaisitko sen makuuhuoneen vaatekapin ja mittaa se eteisen tila samalla, että mahtuisiko se kaappi sinne) niin hän sanoo että "ei nyt, ei hän jaksa. "
Illat hän nuokkuu siinä nojatuolissaan, ei jaksa edes jutella mun kanssa. Olen kysellyt että mistä jatkuva väsymys johtuu muttei hän osaa selvää syytä antaa. Töissä ei kuulemma ole erityisen raskasta. Eikä hänen työnsä mielestäni olekaan mitään erityisen vaativaa tai esim. isoja päätöksiä tai isoja projekteja. Töistään kertoo sen minkä nyt katsoo tarpeelliseksi, kun häneltä töistä kysyn.
Lääkäriin sain hänet patistettua mutta veriarvot, kilpirauhaskokeet, verenpaineet jne kaikki oli kunnossa.
Ja se valtava ero kun hän on töissä / tapaa kauppareissuilla tuttuja: heti alkaa se tuttu herjan heitto ja naurunremakka, hän on muitten silmissä oikea ilopilleri ja seuramies, heittää jatkuvasti läppää ja pitää tunnelmaa yllä. Paljon tuttavia, muttei oikein läheisiä ystäviä. En tiedä, kenelle hän koskaan purkaa sydäntän, koska mulle ei sitä tee. Hänen isänsä kuoli vajaa vuosi sitten, se oli kova paikka, mutta ei mulle siitä juurikaan avautunut. Niin kuin ei mistään enää.
Mun mielestä alkaa olla jo masennuksen oireita ilmassa... Miten ihmeessä saisin mieheni esim. psykologille kun hänhän ei omasta mielestään ole yhtään masentunut?
Olen kysynyt, että onko hän kyllästynyt muhun tai onko parisuhteessa jotain vikaa, niin ei kuulemma ole mitään vikaa, että rakastaa minua ja kaikki on kunnossa.
Jos kysyn, miten töissä meni, vastaus on "hyvin". Jos kysyn, että mitä jos viikonloppuna perheen kesken lähdettäisiin kaupungille / ostoskeskukseen / taidenäyttelyyn tms. niin vastaus on, ettei hän jaksa. Minä hoidan iltaisin kotityöt. Jos pyydän häntä esim. tekemään jonkin ihan pikkujutun (esim. eilen kun laitoin ruokaa, sanoin että mittaisitko sen makuuhuoneen vaatekapin ja mittaa se eteisen tila samalla, että mahtuisiko se kaappi sinne) niin hän sanoo että "ei nyt, ei hän jaksa. "
Illat hän nuokkuu siinä nojatuolissaan, ei jaksa edes jutella mun kanssa. Olen kysellyt että mistä jatkuva väsymys johtuu muttei hän osaa selvää syytä antaa. Töissä ei kuulemma ole erityisen raskasta. Eikä hänen työnsä mielestäni olekaan mitään erityisen vaativaa tai esim. isoja päätöksiä tai isoja projekteja. Töistään kertoo sen minkä nyt katsoo tarpeelliseksi, kun häneltä töistä kysyn.
Lääkäriin sain hänet patistettua mutta veriarvot, kilpirauhaskokeet, verenpaineet jne kaikki oli kunnossa.
Ja se valtava ero kun hän on töissä / tapaa kauppareissuilla tuttuja: heti alkaa se tuttu herjan heitto ja naurunremakka, hän on muitten silmissä oikea ilopilleri ja seuramies, heittää jatkuvasti läppää ja pitää tunnelmaa yllä. Paljon tuttavia, muttei oikein läheisiä ystäviä. En tiedä, kenelle hän koskaan purkaa sydäntän, koska mulle ei sitä tee. Hänen isänsä kuoli vajaa vuosi sitten, se oli kova paikka, mutta ei mulle siitä juurikaan avautunut. Niin kuin ei mistään enää.
Mun mielestä alkaa olla jo masennuksen oireita ilmassa... Miten ihmeessä saisin mieheni esim. psykologille kun hänhän ei omasta mielestään ole yhtään masentunut?
Olen kysynyt, että onko hän kyllästynyt muhun tai onko parisuhteessa jotain vikaa, niin ei kuulemma ole mitään vikaa, että rakastaa minua ja kaikki on kunnossa.
