onko minulla liian vaaleanpunainen kuva äitiydestä ja lapsista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erika
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras mies:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No aika oikeansuuntainen kuvasi on.

Paitsi että useat äidit ovat univelkaisia, kireitä, kärttyisiä, väsyneitä, seksihaluttomia, hienhajuisia ja hiuksia tiputtelevia eläviä kuolleita.

mistä se seksihaluttomuus tulee? :o huolestuttavaa!

Se tulee siitä väsymyksestä ja synnytyksessä revenneestä alapäästä.

Unohtamatta sitä että raskaus, synnytys ja imetys sekottaa aika mukavasti naisen hormoonitoiminnan.

 
kyllä on. Mullakin oli ennen lasta tuollainen kuva ja pää oli synnytyksen jälkeen todella kovilla, kun todellisuus olikin vähemmän pinkki. Helpommalla pääset, kun et aseta itelles niin mahdottomia kuvitelmia.
 
Miehen kanssa vauva-arki onkin tuon suuntaista. Kun itsellä väsyttää niin mies on heti valppaana :heart: Ainoa mitä mieheni ei voi tehdä puolestani on imettäminen. Muuten jaamme vauva-aikaa keskenämme että kerkeää vaikka LEIPOA ja meikkailla tai mitä vain nyt tahtookin.
Nautin suunnattomasti tästä pikkuvauva-ajasta :heart: ja usein se on ruusuistakin.
Yksin olisi rankempaa. Esim. viime yönä koko perhe valvoi flunssan takia aamu kuuteen.. ajatteles.. aamukuuteen! Kenenkään pää ei hajonnu kun meillä oli toisemme.. eli meidän vaaleenpunainen kotikutoinen turvaverkko :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Miehen kanssa vauva-arki onkin tuon suuntaista. Kun itsellä väsyttää niin mies on heti valppaana :heart: Ainoa mitä mieheni ei voi tehdä puolestani on imettäminen. Muuten jaamme vauva-aikaa keskenämme että kerkeää vaikka LEIPOA ja meikkailla tai mitä vain nyt tahtookin.
Nautin suunnattomasti tästä pikkuvauva-ajasta :heart: ja usein se on ruusuistakin.
Yksin olisi rankempaa. Esim. viime yönä koko perhe valvoi flunssan takia aamu kuuteen.. ajatteles.. aamukuuteen! Kenenkään pää ei hajonnu kun meillä oli toisemme.. eli meidän vaaleenpunainen kotikutoinen turvaverkko :D

Tottahan ne ekat kuukaudet vauvan kanssa on ruusuista. Jos ei ole koliikkia tms kivaa kaveria kylässä. Alussahan vauvat vaan nukkuu ja syö :D
 
Meiän vauva-aika 4kk asti:

Minä olin hymyilevä, tyytyväinen, jaksoin vaikka mitä :) En kyllä hoitanu huushollia ihan tohon tyyliin ;) Mutta ei ollu mikään tarviskaan. Sain keskittyä uuteen elämänalkuun. Lapsi oli iloinen ja tyytyväinen tyttö. Meillä oli hirveän hauskaa yhdessä, tehtiin vaikka mitä ja käytiin jokapuolella, kaikki ihmettelivät miten jaksoin.

Sitten alkoi tapahtumaan, mutta ei suoraan mun takia. Miestä ei ole, mutta muu perhe rupes hajoilemaan. Pitkä juttu, en sen enempää sano. Tyttö on vielä iloinen, hymyileväinen ihanuus joka pistää jaksamaan päivästä toiseen, mutta ruusuilla tanssimista ei enää ole.

Mutta siis kyllä äitiys voi olla myös sitä ruusuillatanssimista, sen tiedän! Liian usein korostetaan äitiyden haasteita, liian harvoin puhutaan sen ihanuudsta :)
 
Oliko toi painajainen? Mun elämäni kohokohta ei koskaan ole palvella miestä ja hoitaa muksua 24/7. Mun elämän kohokohdat ovat ihan jossain muualla, mutta olen huomannut että en ole tyypillinen äiti.

Mutta kyllä mä olin ruusuinen, virkeä ja hyväntuulinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Miehen kanssa vauva-arki onkin tuon suuntaista. Kun itsellä väsyttää niin mies on heti valppaana :heart: Ainoa mitä mieheni ei voi tehdä puolestani on imettäminen. Muuten jaamme vauva-aikaa keskenämme että kerkeää vaikka LEIPOA ja meikkailla tai mitä vain nyt tahtookin.
Nautin suunnattomasti tästä pikkuvauva-ajasta :heart: ja usein se on ruusuistakin.
Yksin olisi rankempaa. Esim. viime yönä koko perhe valvoi flunssan takia aamu kuuteen.. ajatteles.. aamukuuteen! Kenenkään pää ei hajonnu kun meillä oli toisemme.. eli meidän vaaleenpunainen kotikutoinen turvaverkko :D

Voi sitä sinkkunakin olla ihanaa vauva-aikana. Mutta ehkä helpompi silloin, jos on itse valinnut yksinhuoltajuuden...? Minulla mies ei ole kuulunut suunnitelmiin alusta astikaan, ja ah, tätä pientä tuhisevaa nyyttiä...! En voisi kuvitella elämää ilman.
 
Jouluaattona justiinsa muistelin, millasta meillä oli vuosi sitten jouluna... eipä ole ikävä niitä aikoja. Mitä isommaksi tuo lapsukainen kasvaa, sen mukavampaa meillä on. Ensi jouluna on todennäköisesti vielä lystimpää kuin tänä jouluna. Että eipä ole vauva-aikaa pahemmin ikävä, ei.
 
Eipä oo ollut masennuksia eikä muutakaan vaikka onhan nuo meidänkin mukulat itkeneet. Ei kyllä koliikkia. Tunnen itseni energiseksi ja joka suuntaan ehtiväksi hyväksi äidiksi. Leivon ja paistan ja hoidan ja huolehdin ja pidän ympärilläni olevat tyytyväisenä ja ennenkaikkea itseni :D Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi. Ja asennoituminen!! Aikansa kutakin, tuon kun ottaa ohjenuoraksi niin jaksaa(+kahvia tietty :D )
 

Similar threads

Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V

Yhteistyössä