K
K
Keittiönoita
Vieras
Entäpä ap, jos äitisi kaipaa isokokoista koiraa itselleen iltalenkkikaveriksi ihan vaan turvallisuussyistä? Mä totuin 15 vuoden ajan kulkemaan illalla, yöllä ja aamuyöllä - ihan milloin vaan itse halusin - ulkona ilman, että tarvitsi pelätä. Koirani kuoleman jälkeen noin kuukautta myöhemmin rohkaisin itseni ja lähdin kahden aikaan yöllä iltalenkille. Nyt, kun illat ovat taas pimeitä, en yksinkertaisesti enää uskalla. Mikään toyvillakoira ei vastaisi sitä tarvettani...yhtä hyvin voisin laittaa kissan valjaisiin ja ottaa sen mukaani. Torstaina sain lainata siskoni pojan morsiamen isokokoista koiraa ja voi miten nautin pimeässä samoilusta 3,5 kuukauden jälkeen. Tulen aina kaipaamaan niitä öitä, kun oman koirani kanssa öisin lähiössä, lammella ja metsissä vaeltelin. Mutta en mä niihin minkään nyrkillä tapettavan lemmikin kanssa mene.
Itte olen kasvanut rottweilerien kanssa, enkä niitä pelkää (en kyllä mitään muitakaan koiria) mutta en silti ottaisi aikuista rotikkaa itselleni. Ensinnäkin rotikat ovat hyvin kiintyneitä yhteen "alfaansa" ja monesti ikävä kyllä eivät juuri kunnioita muita käskijöitä, kuin alfaa ja muita perheen jäseniä.
Meidän jokainen rotikka on ollut sellainen että vieraat eivät ole esim. saaneet niitä silittää, koska koirat eivät siitä pidä. Oman perheen kesken ovat kyllä sitten hyvin lutuisia ja kaikkia olen voinut ihan pikku kakarasta asti "leipoa" miten olen halunnut. Mutta näistä koirista ei tule lutuisia vain olemalla vaan niiden kanssa pitää tehdä TODELLA KOVASTI TÖITÄ. ja rotikka ei ole mikään helppo koulutettava, vaan on välillä sellainen luupää että..
Itse en mene edes vierasta rotikkaa (enpä kyllä muutakaan koiraa) silittämään tai mitään muutakaan, ilman omistajan paikalla oloa. Ja silloinkaan en koiraa katso silmiin, olen matalana ja kyljittäin näin en uhkaa koiraa mitenkään. Yleensä tässä vaiheessa koirasta jo näkee haluaako se lähempää tuttavuutta, jos se tulee lähemmäs itse haistelemaan niin ok, jos ei tai huulet nousevat hampaiden päältä kannattaa homma jättää sikseen. Rotikat ovat yleensä näitä jotka istuvat kuin tatit omistajan jalan vieressä eivätkä liikahdakkaan, poikkeuksiakin tietenkin löytyy.
Vaikka olen ikäni kasvanut rotikoiden kanssa, en ota itselleni ensimmäiseksi koiraksi vaikka haluaisinkin. Haluan helpomman rodun ensimmäiseksi koiraksi, siksi olenkin päätynyt labradorinnoutajaan (1 tälläinen myös vanhemmillani) huomattavasti helpompi koulutettava ja se ei ole niin jääräpäinen. Mutta lapukankin valitsen tarkkaan, jo vuoden olen odottanut että valitsemaani kenneliin syntyy uros, odotus vain jatkuu vielä ainakin 6kk...
Äidilläni on tällä hetkellä "vanha" (5v) rotikka uros, mutta tämä koira tulee meille kevään aikana muuttamaan ihan siitä syystä että itse asun rivitalossa ja äitini kerrostalossa, vanhalla herralla alkaa olla ongelmia kulkea portaissa. Mutten on täysin terve joten lopettaminen ei ole ensimmäinen ratkaisu koska herra voi meille muuttaa.
Tämän aikuisen koiran uskallaan ottaa vain ja ainoastaan sen takia että olen sitä itse kouluttanut ja asunut vielä kotona pari vuotta sitten, koira on myöskin ollut meillä paljon hoidossa.
Jos olisin äitisi niin miettisin kyllä kahdesti ennen kuin ottaisin aikuisen rotikan kattoni alle asumaan varsinkin jos en sitä entuudestaan tunne.
Jos äitisi välttämättä haluaa rotikan niin sitten ehdottomasti pentu ja vielä narttu.
Mutta sinulla ei todellakaan ole oikeutta närkästyä äitisi toimista, aikuinen ihminen!
Minunkin kavereista suurin osa pelkää rotikkaamme, se on suuri kooltaan, kova ääninen ja musta. siinä syy miksi suurin osa sitä pelkää. Kun meille tulee vieraita niin laitan koirat portin taakse makuuhuoneeseen, sitten kun ovat vieraat ovat päässeet istumaan niin avaan portin ja otan koiran kerrallaan olohuoneeseen. koirat tulevat lattialle istumaan syliini tai menevät pedilleen nukkumaan. Osa pelkää koiraa niin paljon että se on koko vierailun ajan portin takana.
Jos todella pelkäät koiria niin paljon kun kerroit, niin ehdota äidillesi sitä että koira on portin takana toisessa huoneessa sillä aikaa kun olet kylässä. Koiran ulkoiluttajaksi sinun ei tarvitse alkaa eikä sen hoitajaksi jos sitä pelkäät.
If it isn't a rottweiler, it's just a dog :saint:
Meidän jokainen rotikka on ollut sellainen että vieraat eivät ole esim. saaneet niitä silittää, koska koirat eivät siitä pidä. Oman perheen kesken ovat kyllä sitten hyvin lutuisia ja kaikkia olen voinut ihan pikku kakarasta asti "leipoa" miten olen halunnut. Mutta näistä koirista ei tule lutuisia vain olemalla vaan niiden kanssa pitää tehdä TODELLA KOVASTI TÖITÄ. ja rotikka ei ole mikään helppo koulutettava, vaan on välillä sellainen luupää että..
Itse en mene edes vierasta rotikkaa (enpä kyllä muutakaan koiraa) silittämään tai mitään muutakaan, ilman omistajan paikalla oloa. Ja silloinkaan en koiraa katso silmiin, olen matalana ja kyljittäin näin en uhkaa koiraa mitenkään. Yleensä tässä vaiheessa koirasta jo näkee haluaako se lähempää tuttavuutta, jos se tulee lähemmäs itse haistelemaan niin ok, jos ei tai huulet nousevat hampaiden päältä kannattaa homma jättää sikseen. Rotikat ovat yleensä näitä jotka istuvat kuin tatit omistajan jalan vieressä eivätkä liikahdakkaan, poikkeuksiakin tietenkin löytyy.
Vaikka olen ikäni kasvanut rotikoiden kanssa, en ota itselleni ensimmäiseksi koiraksi vaikka haluaisinkin. Haluan helpomman rodun ensimmäiseksi koiraksi, siksi olenkin päätynyt labradorinnoutajaan (1 tälläinen myös vanhemmillani) huomattavasti helpompi koulutettava ja se ei ole niin jääräpäinen. Mutta lapukankin valitsen tarkkaan, jo vuoden olen odottanut että valitsemaani kenneliin syntyy uros, odotus vain jatkuu vielä ainakin 6kk...
Äidilläni on tällä hetkellä "vanha" (5v) rotikka uros, mutta tämä koira tulee meille kevään aikana muuttamaan ihan siitä syystä että itse asun rivitalossa ja äitini kerrostalossa, vanhalla herralla alkaa olla ongelmia kulkea portaissa. Mutten on täysin terve joten lopettaminen ei ole ensimmäinen ratkaisu koska herra voi meille muuttaa.
Tämän aikuisen koiran uskallaan ottaa vain ja ainoastaan sen takia että olen sitä itse kouluttanut ja asunut vielä kotona pari vuotta sitten, koira on myöskin ollut meillä paljon hoidossa.
Jos olisin äitisi niin miettisin kyllä kahdesti ennen kuin ottaisin aikuisen rotikan kattoni alle asumaan varsinkin jos en sitä entuudestaan tunne.
Jos äitisi välttämättä haluaa rotikan niin sitten ehdottomasti pentu ja vielä narttu.
Mutta sinulla ei todellakaan ole oikeutta närkästyä äitisi toimista, aikuinen ihminen!
Minunkin kavereista suurin osa pelkää rotikkaamme, se on suuri kooltaan, kova ääninen ja musta. siinä syy miksi suurin osa sitä pelkää. Kun meille tulee vieraita niin laitan koirat portin taakse makuuhuoneeseen, sitten kun ovat vieraat ovat päässeet istumaan niin avaan portin ja otan koiran kerrallaan olohuoneeseen. koirat tulevat lattialle istumaan syliini tai menevät pedilleen nukkumaan. Osa pelkää koiraa niin paljon että se on koko vierailun ajan portin takana.
Jos todella pelkäät koiria niin paljon kun kerroit, niin ehdota äidillesi sitä että koira on portin takana toisessa huoneessa sillä aikaa kun olet kylässä. Koiran ulkoiluttajaksi sinun ei tarvitse alkaa eikä sen hoitajaksi jos sitä pelkäät.
If it isn't a rottweiler, it's just a dog :saint:
koira on niin yleinen eläin, että kannattaa oikeasti tehdä jotain/hankkia apua tuohon fobiaan. Mielestäni on eri asia jos on käärmefobia kuin koirafobia. Koiria et voi välttää oikeastaan mitenkään. Ne ovat osa tätä yhteiskuntaa.
Äidilläsi on toki oikeus ottaa koira jos niin tahtoo. Tosin on sitten ihan eri asia onko järkevää jos koiralla on joku tausta ja äidilläsi ei ole mitään kokemusta. itselläni on 31v kokemus koirista ja en uskalla mitään rescue-koiraa ottaa. itse en kylläkään ole rotusyrjivä, koska rodussa tuskin on mitään vikaa ikinä. Aina hihnan toisessa päässä. Tietysti luenneviat ja sairaudet onkin sitten erikseen.
Äidilläsi on toki oikeus ottaa koira jos niin tahtoo. Tosin on sitten ihan eri asia onko järkevää jos koiralla on joku tausta ja äidilläsi ei ole mitään kokemusta. itselläni on 31v kokemus koirista ja en uskalla mitään rescue-koiraa ottaa. itse en kylläkään ole rotusyrjivä, koska rodussa tuskin on mitään vikaa ikinä. Aina hihnan toisessa päässä. Tietysti luenneviat ja sairaudet onkin sitten erikseen.
