onko minussa vika vai missä

[maaruska29]

Heips, mitä mieltä olette tästä?
Olen seurustellut ja asunut avoliitossa mieheni kanssa kohta 3v.Ongelmamme on, että mieheni ei halua minun tapaavan sukulaisiaan tai ystäviään(tai niitä ei oikeastaan ole)! Olen ihmetelly ja vaatinu selitystä koko suhteen ajan, saamatta sitä kuitenjaan! Terapiassakin ollaan käyty, mutta sen mleikin mies jätti kesken.Miehen äiti kuoli viime maaliskuussa ja häntä en siis ehtinyt koskaan tavata, hautajaisissakaan en ollut(ei kutsuttu).Olin siitä tosi pahoillani, mutta...nyt olen kerran tavannut lyhyesti miehen isän, mutta sisarukia en koskaan vaikka miehellä itsellään on heihin hyvät välit ja tapaavat viikottain.Kaikki asumme myös samalla paikkakunnalla, joten välimatkat ei ole esteenä! Tilanne on alkanut vaivaamaan siinä määrin, etten tiedä enää mitä tekisin mutta jotenkin neuvottomana vaan seuraan tilanteen kehitystä tai siis kehittymättömyyttä Kaiken lisäksi saamme miehen kanssa pian perhenlisäystä ja siksikin asia vaivaa entistä enemmän.Miehen sukulaisia ei kuulemma kiinnosta osallistua edes esim.lapsemme ristiäisiin kun niiden aika koittaa yms...muutenkin miehen mielestä olen outo koska pohdin asiaa tai otan siitä pulttia! Omasta mielestäni mies on tässä suhteessa todella outo ja selityksen velkaa!!! Tämä on alkanut vaikuttamaan jo itsetuntoonikin, kun koen olevani niin huono etten kelpaa sukuun vaikka ihmiset eivät ole edes vaivautuneet tutustumaan minuun :ashamed: Mikä avuksi tai onko ketään kohtalotovereita?

 

[syys-sade]

Edellinen suhteeni kesti 8kk.Minä myös halusin ja pyysin miestä useaan kertaan vierailulle vanhemmilleni. Toivoin näkeväni hänen lapsia ja että hän olisi esitellyt minut äidilleen joka vielä oli elossa.
Eksälleen ja lapsilleen hän ei uskaltanut puhua suhteesta kanssani peläten lasten tapaamisen vaikeutuvan,itse olin avoin omalle perheelleni ja suvulleni.
Otin asian monesti puheeksi,kahdesti panin poikki tästä syystä ja aina annoin aikaa ja aloimme tapailla uudestaan.
Kolmas kerta toden sanoo,en halunnut olla näkymätön nainen hänelle tai siltä minusta ainakin tuntui.
Nyt erostamme on aikaa 4kk. voin paljon paremmin kuin tuossa salaisuuksien suhteessa,minustakin tuntui etten ole tarpeeksi hyvä hänelle tai hän häpeää jotain.
Olen poistanut numerot,osoitteet jne. Viimeksi itsenäisyyspäivänä hän yritti soittaa,kun kuulin kuka soittaa suljin puhelimen hiljaa.
En halua olla missään tekemisissä kerta minua ei voinut ottaa täysillä elämään mukaan,se oli hänen ihan oma valintansa,aikaa hän sai ihan tarpeeksi!!!!.

Myöhemmin tapasin ihanan nuoren miehen,olemme seurustelleet muutaman kuukauden.
Hän vei minut vanhemmillensa heti muutaman tapaamisen jälkeen,siskollensa,sisko on vieraillut minulla.
Olemme käyneet vanhemmillani,veljelläni,kuljemme ja olemme yhdessä paljon kaiken kansan nähden.
"Appivanhemmat" ovat ylistäneet minua taivaisiin ja kaikki ovat olleet liiankin ystävällisiä ja herttaisia,kannattaa vaatia arvoistansa kohtelua.
:hug: