Onko mitään järkeä toivoa neljättä lasta?

["aapee"]

No tiedän oikeastaan itsekin vastauksen, mutta miten unohtaa toive neljännestä lapsesta?

Vähän taustaa...

Lapseni ovat syntyneet sektiolla ja koska kohtu on jo suht huonossa kunnossa lääkärit eivät suositelleet enää enempää lapsia. Eivät tosin täysin kieltäneetkään. Aiemmat raskaudet ovat menneet hyvin ja olleet helppoja. En tosin tiedä kestäisikö kohtu esim. supistuksia, jos niitä tulisi.

Aiemmin asia oli ok ja olin tyytyväinen kolmen lapsen äiti. Nyt minussa on herännyt tunne, että haluaisin vielä yrittää neljättä, vaikka tiedostan riskit kyllä hyvin. Miten tuon tunteen saisi tukahdutettua?

Jos vielä neljäs suotaisiin, niin sektion yhteydessä kohtu poistettaisiin tai minut steriloitaisiin ( en muista enää kummasta lääkärin kanssa oli puhetta), joten sen enempää lapsia ei meille ainakaan ikinä tulisi.

Jos olisin voinut synnyttää alakautta, niin meille olisi varmaan tullut ainakin viisi lasta (jos oltais saatu).

Mitä tekisitte minun tilanteessani? Miten unohtaa toive?

 

[chef]

Soittaisin lääkäriin ja juttelisin, josko sen sohdun tilaineen saisi jotenkin tsekattua. Jos lääkäri olisi sitä mieltä, että yrittää vielä voi, niin yrittäisin.

 

["aapee"]

Lääkäri sanoi, että uusi raskaus ei ole poissuljettua, mutta kannattaa miettiä.

En tiedä pystyykö tuota nyt tsekkaamaan mitenkään luotettavasti?

 

["tiina"]

Jos olisin valmis kuolemaan ja mies osaisi hoitaa ne 3 elävää lasta niin yrittäsin neljättä.

 

[M32]

[QUOTE="aapee";28666802]Aiemmin asia oli ok ja olin tyytyväinen kolmen lapsen äiti. Nyt minussa on herännyt tunne, että haluaisin vielä yrittää neljättä, vaikka tiedostan riskit kyllä hyvin. Miten tuon tunteen saisi tukahdutettua? [/QUOTE]Ei sitä tukahduttaa tarvitse. Riittää kun tiedostaa, ettei tunteiden mukaan tarvitse välttämättä toimia. Kakunpalan voi jättää ottamatta, vaikka se olisi kuinka herkullinen, eikä petollista eksää tarvitse ottaa hengiltä, vaikka pahimmillaan siltä tuntuisikin. Se, mitä haluamme, ei ole läheskään aina sitä, mikä on meille parasta, ja siksi meillä on järki, jolla voimme puntaroida eri vaihtoehtoja ja tahto, jolla tehdä viisain valinta. Tunteet ovat arvokkaita mutta ne eivät yksin riitä.

 

["aapee"]

^olet kyllä ihan oikeassa. Se vaan on helpommin sanottu kuin tehty...

 

[M32]

Jotkut ihmiset antavat lähtökohtaisesti paljon painoarvoa omille tunteilleen. Tällaisille ihmisille on luontevaa ja tärkeää kuulostella tunteitaan ja pyrkiä selvyyteen niiden merkityksestä. Koska tunteisiin kätkeytyy heidän mielestään paljon viisautta, he tekevät usein päätöksiä sen perusteella, mikä vaihtoehto saa aikaan myönteisimmän tunnereaktion. He voivat myös samastaa tunteet tosiasioihin: koska minusta tuntuu, että kaikki on huonosti, kaiken on siis oltava huonosti.

Toiset eivät tee näin. Meille mukavat ja epämukavat tunteet ovat ensisijaisesti mielen tuotoksia, jotka tulevat ja menevät omia menojaan. Ne ovat osa mielen signaalijärjestelmää, jonka tehtävä on mm. suojella ja palkita meitä. Tunteet ovat kuitenkin itsessään hyvin ontto perusta onnellisuudelle ja ne saattavat myös johtaa meitä harhaan. On tavallista, että tunteva mielemme pelottelee meitä tilanteissa, jotka eivät oikeasti ole vaarallisia (julkinen puhuminen, ammatinvaihto), ja houkuttee meitä päätöksiin, jotka eivät lopulta olekaan etumme mukaisia (festaritatuoinnit, väkivaltaiset parisuhteet).

Jos haluaa tehdä hyviä päätöksiä, täytyy miettiä, mitkä ovat omat arvot eli mitä todella pitää elämässä ja omassa itsessään tärkeänä. Tunteet voivat ohjata meitä arvojemme mukaisiin päätöksiin mutta yhtä hyvin ne voivat ohjata meitä poispäin niistä. Raskaus on esimerkiksi aina riski terveydelle, parisuhteelle, taloudelle ja perheenjäsenten hyvinvoinnille, mutta koska hoivavietti on monissa meissä hyvin syvällä, emme useinkaan halua ajatella näitä riskejä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että moni olisi kuitenkin aivan yhtä onnellnen (ellei onnellisempi) ilman uutta lasta.

Kuriositeettina mainittakoon, että tuon jälkimmäisen tyypin ihmiset ovat ainakin omien havaintojeni mukaan huomattavasti yliedustettuina vapaaehtoisesti lapsettomien joukossa. Monet meistä eivät ole koskaan kokeneet vauvakuumetta tai jos olemmekin, emme ole pitäneet sitä minään syynä todella hankkia lapsia.

 

["vieras"]

Järkeä? Itsellä kolme ihanaa lasta mutta silti heti nuorimman synnyttyä tuli ajatus että vielä neljännen lapsen toivoisin. Toiveet vaihdelleet ees sun taas ennenkuin päästiin asiaan, sitten seurasikin 4 km ja nyt taas yritetään, tällä kertaa aika hyvillä viikoilla jo. Ei tällä järjen kanssa mitään tekemistä, tunteiden sitäkin enemmän.