onko muiden 1-vuotiaat arkoja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Meillä tyttö vaikuttaa aralta tapaukselta. Tänäänkin kun käytiin perhekahvilassa, halusi olla lähes koko ajan minun sylissäni. Hetken aikaa suostui lattialla tutkimaan leluja kun olin lähietäisyydellä, mutta muuten tuli itku. Tämä tapahtuu yleensä silloin kun ihmisiä on enemmän ja hälinää paljon. Jos lapsia olisi esim. viisi, niin tätä "ongelmaa" ei ole. Muut lapset tuntuivat olevan rohkeampia leikkimään heti itsekseen. Onko muiden lapset arkoja?
 
miksi et voi hyväksyä lastasi sellaisena kuin hän on? miksi haluat vertailla häntä muhin? eihän kaikki aikuisetkaan ole rohkeita, osa on tosi ujoja. noin pieni tartte vielä kovasti äitiä ja syliä, anna sitä, pian hän kasvaa eikä tule syliin vaikka kerjäät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
miksi et voi hyväksyä lastasi sellaisena kuin hän on? miksi haluat vertailla häntä muhin? eihän kaikki aikuisetkaan ole rohkeita, osa on tosi ujoja. noin pieni tartte vielä kovasti äitiä ja syliä, anna sitä, pian hän kasvaa eikä tule syliin vaikka kerjäät.

Olenko jotenkin sanonut että en hyväksy?! Tottakai hyväksyn ja rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja juuri sellaisena kuin hän on. Tehdäänhän tätä vertailua koko ajan muistakin asioista, kuten joko teillä kävellään, puhutaan tms. Kunhan vaan kysyin, että minkälaisia teidän muiden 1-vuotiaat on? Ovatko arkoja vai rohkeita tms?
 
Täällä ne perhekahvilat ja muut äitien ja vauvojen yhteiset jutut ovat niin aikaisin, ettemme ikinä ennätä sinne, etten oikeastaan edes tiedä mitä tuo 10-kuinen tekisi jos näkisi kymmeniä äitejä ja lapsia samassa tilassa samaan aikaan.

Mutta uusissa paikoissa hän ei ole arka, esimerkiksi päivänä muutamana käytiin nukkenäyttelyssä Liperissä, ja tenava konttaili paikasta toiseen hyvin innoissaan vaikka näyttelytilassa olikin paljohkosti vieraita ihmisiä.
 
Mun tyttö oli ennen tosi arka, siis TOSI arka. Nyt täyttää 6 vuotta, ja viimeisen vuoden aikana muuttunut todella paljon reippaammaksi ja rohkeammaksi, siis aivan kuin eri lapsi.
Aloitti päiväkodin 2,5 vuotiaana, ja tädit oli ihmeissään, kun ensimmäinen puolivuotta meni pihalla tumput suorana seistessä. Ei tehnyt mitään, ei siis mitään. Arkaili ja pelkäsi kaikkea uutta kamalasti. Mutta niin vain normaali reipas pian eskarilainen tyttö siitä tuli :)
Anna lapselles vaan aikaa ja teet juttuja hänen ehdoillaan, että saa rauhassa tutustua juttuihin, kyllä se siitä lämpiää. Mä oon aina sanonut omaa tyttöäni "hitaasti lämpiäväksi", eli tarvitsee poikkeuksellisen paljon aikaa tottua joihinkin asioihin/ihmisiin/paikkoihin. :)
 
Näinhän se on, että lapsen ehdoilla toki mennään. Meillä myös ollut aina niin, että joitakin ihmisiä vierastaa kovasti, vieläkin. Toisia taas ei ole vierastanut juuri koskaan ja heille lämpiää heti. Ja tietysti olen mielissäni siitä että saan tyttöä sylissä nyt paljon pitää, kun välillä oli kausi ettei sylissä viihtynyt....

Jännittää vaan mitenkä menee, kun tyttö aloittaa pph:ssa lokakuun alusta.. mutta kai se siitä lähtee. Siellä onneksi vähempi lapsia ja kun sitten tutustuu ja se arki siitä löytyy, niin jospa se siitä sujuisi.
 
meillä kans likka oli tosi ujo pienempänä ja jos meille joku tuli nii ei edes päälle kattonu saatikka mitää puhunu. Silloin aattelin etten mä voi tota hoitoon viiä jos tuommoinen on. meni hoitoon reilu 2,5v ( jolloin oli edelleen vieraiden ihmisten aikana ujo ) nii EI MITÄÄN ONGELMAA! sinne jäi ja vilkuttiki vielä perään!

mä olin niin ihmeissäni, koska aattelin et ei tuu mitään et jää huutamaan perään.

nyt on tosi reipas 4v!
 
Alkuperäinen kirjoittaja chrissy:
meillä kans likka oli tosi ujo pienempänä ja jos meille joku tuli nii ei edes päälle kattonu saatikka mitää puhunu. Silloin aattelin etten mä voi tota hoitoon viiä jos tuommoinen on. meni hoitoon reilu 2,5v ( jolloin oli edelleen vieraiden ihmisten aikana ujo ) nii EI MITÄÄN ONGELMAA! sinne jäi ja vilkuttiki vielä perään!

mä olin niin ihmeissäni, koska aattelin et ei tuu mitään et jää huutamaan perään.

nyt on tosi reipas 4v!

Rohkaiseva kokemus!!

Onko muita kommentteja ja kokemuksia vielä?
 
meillä myös ujo, sivustaseuraaja poika 1v8kk. aina katselee muiden menoa ja väistelee juoksijoita. nyt vasta alkaa kiinnostua muista lapsista ja uskaltaa mennä hieman lähemmäs leikkimään. aluksi ei edes serkkujen leikkeihin uskaltanut. nyt jo tuttujen kanssa juostaan "kilpaa". meillä oli myös kerhoissa noin 1 veenä oli tosi ujo ja halusi olla aina äitiä lähellä. toisaalta häntä on aika helppo seurata puistossa kun ei pää kolmantena jalkana ole juoksemassa mihin sattuu, kun on tuo pikkuinenkin vielä vahdittavana.... =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ei täällä päin ainakaan kukaan vertaile lapsiaan, appi 70 vee sanoikin, että ne ihmisen älykkyyden voi päätellä siitä, jos se vertailee lapsiaan.

Mutta näyttipä sinuakin tämä kiinnostavan...hehee
 
Alotettiin kulkemaan pojan kanssa muskarissa 4kk ikäsestä ja kerhoissa 8kk ikäsestä ja just siksi että näkee muita lapsia ja oppii olemaan ryhmässä ja turvautumaan tarvittaessa muuhun aikuiseen.
Arkuudesta ei ole tietoakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rapu:
Alotettiin kulkemaan pojan kanssa muskarissa 4kk ikäsestä ja kerhoissa 8kk ikäsestä ja just siksi että näkee muita lapsia ja oppii olemaan ryhmässä ja turvautumaan tarvittaessa muuhun aikuiseen.
Arkuudesta ei ole tietoakaan.

ei se muskareissa ravaaminen tarkoita sitä että lapsesta "koulutetaan" sosiaalinen. ainakaan mun mielestä. toki muihin lapsiin tottuu käymällä tapaamassa muita lapsia, mutta jos lapsi on temperamentiltään rauhallinen ja ns. hitaasti lämpiävä, niin hän on todennäköisesti sitä myös vanhempana. mutta ihan positiivisessa mielessä tarkoitan.
 
Meillä tyttö aloitti vierastuksen jo 4kk iässä. Meillä ei varsinaisia harrastuksia ole ollutkaan, mutta ollaan me silti ihmisiä nähty... perhekahviloissa silloin tällöin käyty ja puistossa nyt kesäisin lähes päivittäin. On sukulaiset ja tuttavat, joten en oikein usko että ainakaan meillä olisi auttanut tuo harrastuksissa käyminen tms. Luulenpa että luonnekysymys ennempi.
 
Meidän tyttö oli hyvin arka, ennen kuin sai pikkusiskon. Sen jälkeen lopetin hänen jatkuvan tarkkailemisensa ja turhan hyysäämisen. En nyt tarkoita, että sinä tekisit niin, mutta meidän suhdetta paransi kovasti toisen lapsen tulo taloon =) .
 

Yhteistyössä