Onko muiden suvuissa tytöt ja pojat samanarvoisia?

["heh"]

Ei meidän suvussa vanhemmat ihmiset ainakaan kohtele. tyttöjen käytöstä arvostellaan eri mittapuulla kuin poikien. Pojat saavat kiusata, meluta, sotkea, kiukutella, ilman arvostelua, vain nauretaan ja sanottaan "pojat ovat poikia", "on sillä monta villiä poikaa, miten se selviää. "

Jos tyttö tekee samaa niin "on kieroon kasvanut", "hemmoteltu", lähdetään huoneesta nokka nyrpeänä.

Eli jos poika käyttäytyy itsekkäästi tai paskamaisesti (kiusaa, sotkee, meluaa, ei tottele) niin se on vaan villi ja reipas ja "poikamainen".

Jos tyttö käyttäytyy samalla tavalla niin se on ihan kieroon kasvanut, hyvä että ei laitokseen pitäisi viedä.

 

["Anne"]

Suvun joidenkin naisten mielestä pojat on aina niiiin ihania ja hurmaavia, tyhmiä mutta rakastettavia kultamussukoita joilta ei voi edes odottaa järkevää käytöstä, joten heitä pitää auttaa ja palvella, niinkuin aikuisia miehiäkin, tyttö osaa ja saa pärjätä yksinkin ja tehdä kaiken poikien puolesta, ja auttaa paljon kotitöissä jne. Näin minutkin äitini kasvatti, niinkuin hänetkin oli kasvatettu.

Mutta mä en vienyt tätä perinnettä eteenpäin, vaan mun tyttö on samanarvoinen kuin veljensä, samat velvollisuudet, ja muutenkin saa olla millainen on.

 

["a p"]

en myöskään ymmärrä miksi sukujuhliin aina pyydetään naisia keittiöön. Miksi? kyllä naiset haluaisivat istua perseellää ja puhua paskaa siinä missä miehetkin.

ja että miehiä sanotaan huumorintajuisemmaksi. Helppoa olla huumorintajuinen ja joviaali ja ihmisrakas, jos saa vaan aina istua perseellään passattavana. vaikea se on miettiä vitsintynkää jos laittaa sapuskaa pöytään 5 kertaa päiväss ja tekee muut työt.

 

[fortunate]

Kyllä meidän suvussa tytöt ja pojat ovat jokseenkin samanarvoisia, ollut jo monen polven ajan. Esimerkiksi isoäitini ovat molemmat olleet korkeassa virassa ja tienanneet enemmän kuin miehensä. Uskon tuon seikan vaikuttaneen myös jälkipolviin, vaikka se hassulta tuntuukin.

Ap:n kaltaista käytöstä olen kyllä huomannut harmikseni suurimmassa osassa kanssaihmisiä. Mulle ihmiset on ensiarvoisesti ihmisiä ja näin kasvatan myös oman tyttöni. Uskon, että naisen ja miehen suurimmat erot ovat fyysisiä, muut erot lähinnä yksilöllisiä ja OPITTUJA malleja. Typeriä malleja suuriosa mun mielestä.

Tän aiheen tiimoilta saa kyllä usein palstallakin pyöritellä silmiään, miten nykyäänkin vielä on niin suoraansanottuna vatipäistän porukkaa liikenteessä ja vielä kasvattamassa lapsiansa sillätavoin (ap:n mainitsemin tavoin).

 

["Anne"]

[QUOTE="a p";25036153]en myöskään ymmärrä miksi sukujuhliin aina pyydetään naisia keittiöön. Miksi? kyllä naiset haluaisivat istua perseellää ja puhua paskaa siinä missä miehetkin.

ja että miehiä sanotaan huumorintajuisemmaksi. Helppoa olla huumorintajuinen ja joviaali ja ihmisrakas, jos saa vaan aina istua perseellään passattavana. vaikea se on miettiä vitsintynkää jos laittaa sapuskaa pöytään 5 kertaa päiväss ja tekee muut työt.[/QUOTE]

No näinpä. Viimeksi ihan tavis vierailulla meillä mun täti järkyttyi kun mä "käskin" mieheni kahvin keittoon ja itse löhäsin sohvalla.

 

["Anne"]

Kyllä meidän suvussa tytöt ja pojat ovat jokseenkin samanarvoisia, ollut jo monen polven ajan. Esimerkiksi isoäitini ovat molemmat olleet korkeassa virassa ja tienanneet enemmän kuin miehensä. Uskon tuon seikan vaikuttaneen myös jälkipolviin, vaikka se hassulta tuntuukin.

Ap:n kaltaista käytöstä olen kyllä huomannut harmikseni suurimmassa osassa kanssaihmisiä. Mulle ihmiset on ensiarvoisesti ihmisiä ja näin kasvatan myös oman tyttöni. Uskon, että naisen ja miehen suurimmat erot ovat fyysisiä, muut erot lähinnä yksilöllisiä ja OPITTUJA malleja. Typeriä malleja suuriosa mun mielestä.

Tän aiheen tiimoilta saa kyllä usein palstallakin pyöritellä silmiään, miten nykyäänkin vielä on niin suoraansanottuna vatipäistän porukkaa liikenteessä ja vielä kasvattamassa lapsiansa sillätavoin (ap:n mainitsemin tavoin).

Mua aina raivostuttaa kaikki "pojat on sellaisia" jne jutut, enkä vaan pysty olemaan sanomatta jotain...

 

[fortunate]

[QUOTE="Anne";25036236]Mua aina raivostuttaa kaikki "pojat on sellaisia" jne jutut, enkä vaan pysty olemaan sanomatta jotain...[/QUOTE]

Sama täällä.
Mulla on itselläni seitsemän veljeä ja kolme siskoa enkä ole vielä ikinä huomannut mitään sukupuolellista eroa meidän sisaruksissa.

Ärrrh, tää on kyllä aihe joka mua niiiin ärsyttää. Ihana huomata, että en ole ainoa!

 

["a p"]

Minusta suurin osa fyysisistäkin eroista tulee ihan siitä, mitä lapset tekevät. Pojat saavat enemmän ulkoila ja potkia palloa ja pitää ääntä ulkona, jota ei tytöille sallita ollenkaan samassa mittakaavassa. Kun katson ulos, paljon enemmän sielä yleensä on poikia ja heille sallitaan enemmän melua ja toisten omaisuude rikkomista ja sotkemista pelaamalla, skeittaamalla ...

Tunnen paljon poikia, jotka ovat istuneet lähes koko lapsuuden läksykirjojen tai tietokoneen ääressä ja he ovat laihoimia ja lihasten suhteen heikoimpia tuntemiani ihmisiä.

Lisäksi ainakin meidän suvussa pojille tyrkytetään enemmän ja parempaa ruokaa.

 

["Calm in the storm"]

Jos mä mietin mun sukua ja meidän kaikkien lapsia niin tyttöjä meitä on 9 ja poikia 4. Mun mielestä meillä on pidetty tyttöjä hyvinkin arvossaan. ainoastaan mulla ja mun yhdellä tädillä on kaksi poikaa, ehkä siksi mummu ja äiti ja toinen tätini lellii eniten tyttöjä.
samalla viivalla on kaikki ja yhtä arvokkaita. kaikkia koskee samanlaiset säännöt, sukupuolesta huolimatta.

osaan vastata oman käytökseni vasta sitten kun poikani on vähän vanhempia. nyt ne on leikki-ikäisiä vasta.
tyttö aloitti koulun ja on toki erilaiset säännöt ja vaatimukset kun 3 ja 4 vuotiaalla.

 

[Saraldo]

Isän puolen suvussa poikia on arvostettu enemmän. Meitä on kolme sisarusta, vanhin on poika ja sitten me kaksi tyttöä. Ja veljeni on aina saanut kaikkea enemmän. Mun isovanhemmat isän puolelta ostivat veljelleni kaikenlaista, mm. mopon rippilahjaksi. Mun sisko ja mä saatiin rannekellot. Lakkiaislahjaksi veljeni sai arvokkaan osakesalkun, me siskon kanssa saatiin korvikset ja rannekorun. Kun me oltiin pieniä, isovanhemmat aina sanoivat vanhemmilleni, että he ovat hoitaneet omat lapsensa, te hoidatte omanne. Eivätkä siis koskaan auttaneet, jos olisi tarvittu edes pariksi tunniksi joku kaitsemaan. Mutta kun serkkuni syntyi kuusi vuotta mun jälkeeni, mummu lähti junalla toiseen kaupunkiin hoitamaan poikaa, jos tädilläni oli jotain menoa. Tässä kohtaa mummu oli siis 15 vuotta vanhempi kuin silloin, kun mun vanhemmat olisivat apua tarvinneet.

Mutta ei mun mummu ollut muutenkaan niin ihana ihminen, joten jääköön omaan arvoonsa. Onneksi mulla oli ihana mamma, jolle kaikki lapset, niin tytöt kuin pojatkin, olivat samanarvoisia .

 

["vieras"]

Meilla on suvussa ollut tytot ja pojat varsin saman arvoisia, mutta minua itseani arsyttaa nama jotka ajattelee tytto=helpp, poika=vaativa. Meilla on kaksi poikaa ja yksi tytto ja usein jos tuntemattomien kanssa tulee puheeksi toteavat etta onneksi on tyttokin kun pojat on AINA niin paljon vaativampia... joo onneksi on myos tytto, ja ihana onkin, mutta samalla myos niin haastava, niin haastava, haneen verrattuna varsinkin meidan toinen poika on todella helppo. Muutenkin inhoan stereotyyppeja, vaikka myonnetaan etta itsekin niihin sorrun toisinaan.