Onko muilla kokemusta: avusta lastenhoitoon ja erosta jne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ieras

Vieras
Olen kertaalleen eronut vuosia sitten ja nyt sama tilanne edessä. Eksta liitosta on kaksi lasta samoin tästä nykyisestä. No molemmilla kerroilla on tullu tunne et sitte kun ei enää yksinkertaisesti jaksa niin saa tukea ja apua. olsi mahdollista saada (yksihuoltajana) kunnalta perhetyöntekijä kotiin avuks, sukulaiset tarjoutuu auttamaan vaivojaan säästämättä. No se mitä nyt "marisen" on se että ehkä meillä liitto olis säästyny nyt ja edellisessä liitossa jos sitä apua olis saanu enneku uupu tyystin, mut kun apua kyselee niin sanotaan et ei nyt jouda ja lapset on niin pienii et sitte kun nukkuvat yön jne. Ja kunnalta on turha edes oottaa mitään apua. En tideä tajuuko joku mun pointin, mut näin meillä. Ero tulee kun en enää jaksa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja D-mamma:
sama homma meillä,apua olen hakenut.mutta mitään en ole saanut..

Kurjaa on, mmut luulis sen ovlevan kaikkien etu et autettais enneku ero tulee, vaan ei. Siis oikeesti ihem hommaa. Ja jos vielä on voimat ihan loppu niin et on pinnistys et ees mihinkää pääsee kyselee ja sitte ei apua tuu, vaan päivitellää eet on teillä arki raskasta.
 
Miksi teit saman "virheen" toisen kerran? Jos kahden lapsen kanssa oli vaikea jaksaa niin eikö neljän kanssa sitten?? Mikset ota vastuuta omista päätöksistäsi (tehdä lisää lapsia)? Ei kunta tai sukulaiset ole vastuussa teidän liitosta.. Eikö mies auta, ettet uupuisi täysin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ihmettelen:
Miksi teit saman "virheen" toisen kerran? Jos kahden lapsen kanssa oli vaikea jaksaa niin eikö neljän kanssa sitten?? Mikset ota vastuuta omista päätöksistäsi (tehdä lisää lapsia)? Ei kunta tai sukulaiset ole vastuussa teidän liitosta.. Eikö mies auta, ettet uupuisi täysin?


Hiukan tuli sama mieleen...
 
Joo tottakai minä otan omista lapistani vastuuta. Kyse ei ookkaan siitä. SAnon jo alkuunsa et turha alkaa haukkumaan. Elämä vaan saattaa mennä eri tavalla ku oli suunnitellu. Mun tapauksessa kaks kertaa. ja hyvin pärjäsin ekallaki kerralla ja pärjään nytki. Pointti oli siis se et apua ja empatiaa l´öytyy kun aletaan erota mut siihen asti kun vaan kamppaillaan päivästä toiseen ei kukaan tarjoo ees pyytämällä apua. Kaikilla on oma elämä mummoja myöten. Eikä pienten lasten hotoon ole kunnallakaan mitään apua siihen asti kun on mies. Kun eroaa niin sitte on apua tarjolla. minusta se on epäkohta, enkä todellakaan ajattele et jonku muun pitäis olla vastuussa mun elämästä tai ratkasuista. Mut eiks olis kaikkien etu et sais apua ennen eikä jälkeen.
 

Yhteistyössä