Onko muilla lapsia joille mikään ei riitä?

["hukassa"]

Olemme tavallinen perhe, vanhemmat töissä ja lapset hoidossa ja koulussa. Pärjäämme kohtalaisesti, emme ole köyhiä mutta emme rikkaitakaan, asumme melko vaatimattomasti mutta silloin tällöin tehdään perheen kanssa reissuja ja kaikki tarvittava saadaan hankittua.

Ongelma on siinä, että jos haluaisin ilahduttaa lapsia esim. viemällä elokuviin, uimaan, munkille ja mehulle jonnekin, niin aina, siis AINA reissu päättyy huutoon ja mekastukseen siitä miten ois pitäny saada vielä isompi karkkipussi, uida vielä hetken pidempään, vielä se yks munkki lisää.. Tuntuu että menee ilo kaikesta tekemisestä kun lapset ei koskaan osaa olla ilosia ja tyytyväisiä siihen mitä saa, vaan joka kerta ois pitäny vielä vähän venyttää ja saada extraa. Kuuluuko tää nyt johonkin ikään vai mikä mättää?

Samalla itken silmät päästäni kun luen juttuja lapsista joiden vanhemmat oikeasti joutuu miettimään onko varaa joululahjoihin tai ruokaan ylipäätään arkielämässä.

Olen yrittänyt puhua lapsille ja kertoa että kaikki ei todellakaan ole itsestään selvää ja että jotkut ihan oikeasti olis onnellisia heidänkin leluistaan joita vaan heitellään nurkkaan ja vaaditaan lisää kokoajan :/

Korostan vielä että emme todellakaan ole mitään rikkaita, tuskin voi puhua edes hyvätuloisista. Leluja lapset saavat pääasiassa jouluna ja synttäreillä, joskus jos ovat säästäneet omistaan niin voidaan esim. lomareissulla rahoittaa osa jostain hankinnasta.

Kuinka saisin lapset arvostamaan sitä mitä heillä jo on ja olemaan tyytyväisiä niihin mukaviin juttuihin joita pääsevät kokemaan, ilman että alkaa se ainainen narina ja valitus siitä että miten ois VIELÄKIN pitäny olla parempaa ja hienompaa

 

[Viiras]

Oletko liian herkkä ja otat lasten valitukset liian vakavasti? Itse varmaan sanoisin valittavalle lapselle, ettei ole pakko ottaa vaan voi olla ilman tai antaa takaisin, jos ei kelpaa. Luulisi, että kun lapsen valituksiin reagoi noin sanomalla suurin piirtein sata kertaa, niin valitukset alkavat vähetä.

 

[vieerr]

puolenvuoden kuntokuuri muksuille, lopetat kaiken viemisen, käyttämisen ym. samoin nyt jouluna vaan pehmeitä paketteja, ja sanot tämän etukäteen, siis kun vaan kitistään ja maristaan, niin nyt ei tartte, kun mitään ei saakkaan, ja pidät päätösen, ei mitään lystiä. Eiköhän niille ala menemään jotai ajatusta päähän, kun kaikki mukava loppuu.

 

["jjjj"]

Seuraavan kitinän jälkeen kerrot että nyt loppu menemiset ja tekemiset kun sua ei kiinnosta enää kuunnella marinaa. Että sama se sulle, voitte miehenne kanssa tehdä mukavia juttuja mutta lapset jää ulkopuolelle.

Voi kuulostaa rajulta, mutta niin vaan on tehtävä. Meillä kuopuksen kanssa oli sellaista että aina kaikesta kivasta lähdetiin pois itkusilmässä. Ei ehkä niin että ei ollut saannut mitä halus mut oltiin muka aina liian vähän aikaa tms. Kerran sitten sanoin että nyt oli viimeinen kerta kun mennään minnekään....Illalla viereen tapasteli 5-vuotias lapsonen ja sanoi: Äiti, en mä enää....

Ja niin tilanne muuttui. kova kovaa vasten

 

[Hmph]

Kyllä edelliset puhuu asiaa. Täällä ollut sama homma ja lisänä vielä jos on menty jonnekkin niin siellä pitäisi saada aina vaan jotain, usein karkkia vaikka ei sit haluta ja tykätä. Kyllä se taitaa olla sellaista testaamista. Haittana se että nopeasti alkaa mittaamaan vanhemman välittämistä sillä kuinka paljon saa.

Noh, enään ei saa mitään tai mennä mihinkään ja joskus kun mennään niin aluksi selväksi pelisäännöt ja koska lähetään pois.

 

["Joopa"]

Meilläkin tuota kitinää esiintyi heti kun oli päässyt sinuksi jonkun uuden kanssa. Samalla hetkellä kun alkoi vikinä sanoin että anna tänne sitten ei tarvii ottaa sitäkään jos ei kelpaa. Johan loppuu kitinä.
Jos ei halua lähteä minun mukaani pois kylästä niin sanon että selvä, jää sinä tänne minä lähden kotiin. Johan tulee vauhtia töppösiin. Ja minä todella vedän kengät jalkaan ja menen jopa ovesta ulos.
Lapsi on oppinut että äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo. Nykyään useimmiten lapsi vaan kertoo että oli kiva olla kylässä ja voitaisko tulla joskus uudestaan, ei protestoi lähtöä kaverin luota.
Jossain mäkkärillä tai jätskillä ollessa ei enää kitise lainkaan. Syöminen meinaa lähtee nenän alta sen siliän tien jos kitisee.
Hyvin meillä nykyään menee reissut vaikka lapsi on ylivilkas ja keskittymisessä on ongelmaa. Samat säännöt pätee kaikissa tilanteissa, myös kotona.

 

["Veiras"]

Tutulta kuulostaa. Melkein poikkeuksetta, kun olen ajatellut ilahduttavani lapsia, käteen jää vain paha mieli.

 

[vieras_]

Meillä tuo loppui kuin seinään, kun juteltiin köyhyydestä, lapsista, joilla ei ole vanhempia/rahaa/turvaa ja siitä, miten kaikki maksaa, mutta onneksi meillä on varaa ostaa kaikki mitä tarvitaan. Ei kaikkea mitä halutaan, vaan mitä tarvitaan. Kerättiin lahjoituspaketti lapsille ja vietiin se yhdessä. Lapset eivät kinunneet pitkään aikaan mitään, sanoivat kaupassa, ettei karkkia heille vaan annetaan se jollekin, jolla ei ole ja natinat jäi muutoinkin. Jaa omat ajatuksesi lapsista, joilla ei ole lahjoja. Älä syyllistä omiasi vaan kerro aidosti, mitä ajattelet. Parhaiten lapset oppii esimerkistä. Kannattaa miettiä, mitä haluaa opettaa. Sitä että kaikki kiva on rahasta kiinni vai esimerkiksi miten kiva olo voi tulla, kun antaa jollekin tai tekee jonkun iloiseksi. Vie mummon kävelyllä tai antaa lahjan kaverille.

 

["Memma"]

Kyllä tosiaankin! Ap:n kirjoitus kuulostaa kiusallisen tutulle. Rajathan sille lystillekin pitää laittaa, ei elämä voi olla yhtä sirkushuvia. Jos itselläsi olisi nappi, josta voisi painaa aina halutessaan itselleen mielihyvää, kuinka usein sitä painaisit....?