Onko muilla niin pahaa paniikkia tai ahdistusta ettei pääse sovittuihin tapaamisiin?:(

[ahdistus]

Onko kukaan muu niin toivoton tapaus että on lähes mahdoton päästä mihinkään sovittuihin tapaamisiin? Esim. lääkäriin meno tuottaa mulle niin kauheeta ahdistusta etten osaa keskittyä mihinkään, nukkua tai edes etsiä vaatteita. Peruutan aikoja ja ahdistun lisää Siksi en haluakaan sopia enää koskaan mitään ja koitan välttää kaikkea mahdollista. Nyt vaan olisi pakko päästä lääkäriin, mitä hittoa mä teen?! Pitäisi nukkuakin, syödä, käydä pesulla ja etsiä vaatteet. varasin yksityiseltä myöhimmän ajan mitä löytyi.

Muutkin tapaamiset on toivottomia kenenkään kanssa ja oonkin kantanut siitä syyllisyyttä jo vuosia.

Olisipa elämä helpompaa! Miksi musta piti tulla tällainen epäonnistuja

 

[leijona76]

Oisko sulla joku tuki jonka kanssa tekisit hommat ja menisit lääkäriin? En sua toivottomana pidä mutta apua tarttet. Joku ahdistuneisuushäiriö/paniikkihäiriön tyylinen sulla saattas olla. Se eka askel on usein se kaikista pahin.

 

[Onollu]

On ollut paljonkin tuota samaa itsellä mutta pikkuhiljaa helpottaa.. Alkusysäys kaikelle oli se kun tilanne oli niin akuutti että lääkäriin oli pakko mennä, asiaa auttoi varmasti sekin että kaveri antoi kyydin sinne joten ei ollut vain omasta lähtemisestä kiinni että pääseekö sinne vai ei. Sain diagnoosin, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sosiaalisilla peloilla ja sitä alettiin hoitamaan - ensin terapiaa ja myöhemmin lääkkeitä. Terapiakin auttaa tietysti vain jos sinne menee mutta minä menin, olin todella onnekas ja se lääkäri jolle akuutissa tilanteessa menin oli aivan aarre ja hän järjesti hoitoni alkuun.

Omalla kohdalla auttaa se että otan aikaisimman mahdollisen ajan, mieluusti aina heti aamulla. Mahdollisuuksien mukaan myös yhdistän ne epämukavat tapaamiset johonkin mukavaan eli esim niin että käyn ensin siellä tapaamisessa ja sen jälkeen menen kaverin kanssa syömään tai käyn shoppailemassa. Yllättävän nopeasti se kammo ja ahdistus helpotti kun aloin tilanteen hiukan parannuttua hoitamaan kaikki tapaamiset tunnollisesti ja jopa hakeutumaan itse tilanteisiin jotka aiemmin tuntuivat mahdottomilta. Kolme vuotta sitten sain diagnoosin, en koe olevani täysin työkykyinen vieläkään mutta olen jo kolme päivää viikosta kuitenkin työlllistettynä työkkärin kautta kuntouttavana toimenpiteenä ja olen saanut siitä apua ja varmuutta ihmisten kanssa toimimiseen.