Onko muilla ollut koko ajan kiukuttelevaa vauvaa???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja inhoan olla äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ihmettele enää niin kamalasti kun kuulee juttuja niistä äideistä jotka lopulta epätoivoisena riistävät hengen joko itseltään tai lapsiltaan tai molemmilta. Jos apua ei saa, vaikka huutaa sitä niin päässä voi naksahtaa.

Jos tämä täällä talossa ei lopu, niin pelkään, että lööpeissä ollaan.
Sittenpähän herätään ajattelemaan, että oisko voitu jotenkin auttaa, eikä neuvolan lääkärikin vaan vähätellä asiaa. Ja siitä ei ole kysymys, että en olisi yrittänyt kaikkea ja pyytänyt apua sieltä ja täältä.

Anteeksi kovat sanat, mutta kerrassaan voimat alkaa olla loppu kun olen yrittänyt jo monta kuukautta saada apua. Yksityiselle ei ole millään vara mennä, tai meillä ei syödä kuukauteen. No, nälkään kuoltas sitte kumminkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap äiti:
[quote="Mrs Cunningham
kysyisin, että kuinka kovaa teillä oli tuo oksentelu? mikä luokitellaan refluksitaudiksi kun kuitenkin paino nousee?

ja kiitos lohduttavasta kommentista

Ihan rintamaidolla ollessa maitoa tuli kaaressa. Kiinteiden syönti kun aloitettiin, odotettiin että tilanne rauhoittuisi, mutta niin ei käynyt. Parasta oli syömisen jälkeen pitää lapsi 30min sylissä pystyssä ennenkuin laski hänet esim lattialle leikkimään koska muutoin hän puklasi sinne tänne ruokansa. Pieninä annoksina. Paino meillä nousi kutakuinkin normaalisti silti. Refluksi todetaan happomittauksessa esim lastenklinikalla tai yksityisellä lääkärikeskuksessa. Ei satu mutta on tietysti ikävä kun ohut nenämahaletku vuorokaudeksi laitetaan mittareineen. Myös itkuisuus kertoo asiasta, jälkikäteen ainakin ajateltuna. Nuo hapothan polttavat kurkkua ja ruokatorvea jopa siinä määrin että ruokatorvi voi tulehtua. Näin kävi meillä, koska neuvolassa pitkitettiin asiaa. Äänen käheys/kurkkukipu myös oire. Onneksi menimme yksityiselle ja asia otettiin vakavasti. Pitkään jatkunut hoitamaton ruokatorventulehdus aiheuttaa solumuutoksia ruokatorveen, joka taas voi aiheuttaa ruokatorven syöpää. Lääkitys usein auttaa refluksissa, tauti paranee monesti 2v ikään mennessä. Jos ei, on seuraavana apuna leikkaus. Kiva kun pääsette lastenlääkärille! Jos menette yksityiselle, antavat he pyydettäessä lähetteen myös JULKISELLE puolelle tutkimukseen, joten teille ei koidu lääkäripalkkiota enempää kulua. (poliklinikkamaksut vain) . Me menimme julkiselle tutkittavaksi lähetteellä ja palasimme tulosten ja puolen vuoden lääkityksen jälkeen seurantaan yksityiselle, ihanalle, lastenlääkärillemme. Jos aihetta antaa, saamme taas lähetteen julkiselle puolelle. Meillä lääkityksenä Gaviscon ja Zantac.
 
Meillä on ollu kaks koliikkivauvaa. (Mielestäni koliikkia on olemassa...) Kuopuksella oli ja on vieläkin refluksitauti. Kerron siitä, ku ap sitä kysyi. Meillä tuo nuorin on ollu aina levoton. Yöllä ja päivällä. Nukkui huonosti, söi huonosti, yski, oli tukkoinen, limainen, sairasteli, valvotti...

Astmana hoidettiin just tuon tukkoisuuden ja hankalan hengityksen vuoksi. Astmalääkkeet ei tehonnu, joten aloitettiin tarkemmat tutkimukset. Lapsi oli niin huonossa kunnossa välillä, että oli osastohoidossa muutamaan otteeseen. Kystistä fibroosiakin epäiltiin ja se poissuljettiin hikitestillä. Kokenut lastenlääkäri keksi ton refluksiepäilyn, vaikka lapsi ei oksennellut/pulautellut.

Refluksi löydettiin ruokatorven PH-mittauksella, siihen saatiin lääkitys ja astmakin todettiin ja saatiin suht hyvään tasapainoon. Nykyään menee paremmin, lapsi on 2-v, reipas ja suhteellisen terve. Flunssat tahtoo pitkittyä, jälkitauteja tulee, osastohoitoja tarvitaan välillä, mutta kaikki on hienosti.

Refluksilääkkeinä oli alkuun Primperan ja Gaviscon, jotka myöhemmin vaihtu Losec Mups-tabletteihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Avun saanut:
Suosittelen lämpimästi kaikkien itkuisten vauvojen vanhempia kääntymään yksityisten lastenlääkäreiden puoleen, jos ei tk:sta heru lähetettä sairaalan/poliklinikan lastenlääkärille.

Meillä ensimmäinen vauva huusi yötä päivää, TK lääkäri piti minua ylihermostuneena ja turhan hössöttäjänä ja sanoi vain, että vauvalla on koliikki. Samoin neuvolan terkka. Mentiin yksityiselle lastenlääkärille, joka ensimmäisenä sanoi suoraan, että koliikkia EI OLE OIKEASTI OLEMASSA, se on vain tietämättömien lääkäreiden yleisdiagnoosi vauvoille, joita eivät osaa/ehdi/viitsi tutkia... ja sanoi, että kaikkille koliikkivauvoille, joita on tuotu hänen vastaanotolle, on löytynyt jokin muu diagnoosi, jolla itku saadaan loppumaan, yleensä allergia tai refluksitauti. Meidän vauvalle tk lääkäri määräsi soijamaitoa, jota ei kuulemma niin pienen vauvan vatsa pysty sulattaan, kun oli vasta muutaman kuukauden. Tää yksityinen lääkäri oli ihan kauhuissaan tuosta soijamaidosta.

Missäpäin noin ihana lääkäri on? Tk lääkäri ja neuvolan täti sanovat, että allergia oireilee esim. kasvojen lehahtamisena syönnin jälkeen.
No meillä ei niin käy, mutta oksentaa joka syönnin jälkeen aika pitkään vähän väliä jonkin verran. ihan sama onko kiinteitä vai mammaa annettu.

Ja miten se refluksitauti määritellään? siihenkö on ihan lääkkeet olemassa?

Jospa jostain saisin todellakin apua. Neuvolassa sanottiin, että meet vain päivän kerrallaan. Muttako tuntuu, että ei edes tätä päivää saa pulkkaan...

Ja se lähete piti saamani oikealle lastenlääkärille, ei tk:hon. Mut huomenna aikoi soittaa neuvolantäti miten ajan kanssa kävi. Tietenkin kuukausien jonot!

Meidän lääkäri (se yksityinen) pitää vastaanottoa Oulussa. Mutta suosittelen menemään yksityiselle, kyllähän se maksaa, mutta on sen arvoista, me saatiin apua heti ja kun saatiin ruokavalio kohdalleen, vauvan itkut loppu siihen. Meidän vauvalla siis oli allergia, eikä se kyllä ilmennyt muuna kuin massukipuna, ei ihottumaoireita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap vielä:
En ihmettele enää niin kamalasti kun kuulee juttuja niistä äideistä jotka lopulta epätoivoisena riistävät hengen joko itseltään tai lapsiltaan tai molemmilta. Jos apua ei saa, vaikka huutaa sitä niin päässä voi naksahtaa.

Jos tämä täällä talossa ei lopu, niin pelkään, että lööpeissä ollaan.
Sittenpähän herätään ajattelemaan, että oisko voitu jotenkin auttaa, eikä neuvolan lääkärikin vaan vähätellä asiaa. Ja siitä ei ole kysymys, että en olisi yrittänyt kaikkea ja pyytänyt apua sieltä ja täältä.

Anteeksi kovat sanat, mutta kerrassaan voimat alkaa olla loppu kun olen yrittänyt jo monta kuukautta saada apua. Yksityiselle ei ole millään vara mennä, tai meillä ei syödä kuukauteen. No, nälkään kuoltas sitte kumminkin.

Me saatiin apu julkiselta puolelta. Ei tarvinnu mitenkää taistella, vaan lastenpolin lääkärit mun mielestä teki kaikki asiat hyvin. Mää kerroin todellisen tilanteen. Tosin multa kysyttiin miljoonaan kertaan, että onko lapsi teidän ensimmäinen, tiedätkö, että lapset nyt vaan hengittää äänekkäästi yms. Kannattaa vain puhua huolesta ja vaatia lääkärille pääsyä. Jaksamista.
 
Hei AP!

Mun pitää myöntää, ett mulla on ollu samasuuntaisia ajatuksia myös omasta lapsesta. Tilanteen hellittäessä omatunto kolkuttaa enemmän ku ikinä.
Mä olin aina jotenkin pettyny ku lenkillekki mentii ja toinen vaan huus ja huus ja huus!!!Sillon mäki oikeesti pelkäsin, ett mitä jos päässä napsahtaa. No nyt vauva on pian 7kk rikä oo napsahtanu. Omaki mieli on parantunu.

Meil tyttö ei viihy oikeestaan missään, mut jotenki tuntuu kuitenkin helpottaneen.

Missähän päin sä asut?

Mä toivon sulle valtavasti voimia ja muistutan, ett oman lapsen vahingoittamista tulee katumaan enemmän ku mitään ikinä. ELi kannattaa suurimmassaki kiukunpuuskassa ajatella tulevaa ja seurauksia.

Mites vauvan iskä? Aatteli, ett olisko sen mahkuja olla vauvan kans ja lähtisit vaik omille asioille.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Saana:
Hei AP!

Mun pitää myöntää, ett mulla on ollu samasuuntaisia ajatuksia myös omasta lapsesta. Tilanteen hellittäessä omatunto kolkuttaa enemmän ku ikinä.
Mä olin aina jotenkin pettyny ku lenkillekki mentii ja toinen vaan huus ja huus ja huus!!!Sillon mäki oikeesti pelkäsin, ett mitä jos päässä napsahtaa. No nyt vauva on pian 7kk rikä oo napsahtanu. Omaki mieli on parantunu.

Meil tyttö ei viihy oikeestaan missään, mut jotenki tuntuu kuitenkin helpottaneen.

Missähän päin sä asut?

Mä toivon sulle valtavasti voimia ja muistutan, ett oman lapsen vahingoittamista tulee katumaan enemmän ku mitään ikinä. ELi kannattaa suurimmassaki kiukunpuuskassa ajatella tulevaa ja seurauksia.

Mites vauvan iskä? Aatteli, ett olisko sen mahkuja olla vauvan kans ja lähtisit vaik omille asioille.

Juu, meillä muuten jäi nuo lenkkeilyt pois jo vaunuiässä, koska lapsi alkoi huutamaan makuulla ollessaan. Ja syynä siis ruoan takaisinvirtaus ruokatorveen. Korventaa se siellä ja ne vatsahapot myös. Eli diagnosoitu refluksi meillä. Tuolloin en siitä tiennyt vaan ihmettelin kun ei vauva vaunuissaan viihdy ;o)

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Saana:
Hei AP!

Mun pitää myöntää, ett mulla on ollu samasuuntaisia ajatuksia myös omasta lapsesta. Tilanteen hellittäessä omatunto kolkuttaa enemmän ku ikinä.
Mä olin aina jotenkin pettyny ku lenkillekki mentii ja toinen vaan huus ja huus ja huus!!!Sillon mäki oikeesti pelkäsin, ett mitä jos päässä napsahtaa. No nyt vauva on pian 7kk rikä oo napsahtanu. Omaki mieli on parantunu.

Meil tyttö ei viihy oikeestaan missään, mut jotenki tuntuu kuitenkin helpottaneen.

Missähän päin sä asut?

Mä toivon sulle valtavasti voimia ja muistutan, ett oman lapsen vahingoittamista tulee katumaan enemmän ku mitään ikinä. ELi kannattaa suurimmassaki kiukunpuuskassa ajatella tulevaa ja seurauksia.

Mites vauvan iskä? Aatteli, ett olisko sen mahkuja olla vauvan kans ja lähtisit vaik omille asioille.

Juu, meillä muuten jäi nuo lenkkeilyt pois jo vaunuiässä, koska lapsi alkoi huutamaan makuulla ollessaan. Ja syynä siis ruoan takaisinvirtaus ruokatorveen. Korventaa se siellä ja ne vatsahapot myös. Eli diagnosoitu refluksi meillä. Tuolloin en siitä tiennyt vaan ihmettelin kun ei vauva vaunuissaan viihdy ;o)



Huh! Tuokaan ei ikinä tuu mieleen ja monilla tuntuu kuitenkin olevan tätä ongelmaa. Tosin meil kyl itkettiin kaikkialla muuallaki, esim.kaukalossa. Nyt sit ku on ratasosa käytössä, ni johan unetki maistuu ja lenkit ei oo pelkkää huutoo.

Mut tuo refluksi pitäis ottaa esille neuvolassa ja tutkia tarvittaessa. Ei meil ees sanottu vaihtoehoks, vaik kerroin itkusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Avun saanut:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Avun saanut:
Suosittelen lämpimästi kaikkien itkuisten vauvojen vanhempia kääntymään yksityisten lastenlääkäreiden puoleen, jos ei tk:sta heru lähetettä sairaalan/poliklinikan lastenlääkärille.

Meillä ensimmäinen vauva huusi yötä päivää, TK lääkäri piti minua ylihermostuneena ja turhan hössöttäjänä ja sanoi vain, että vauvalla on koliikki. Samoin neuvolan terkka. Mentiin yksityiselle lastenlääkärille, joka ensimmäisenä sanoi suoraan, että koliikkia EI OLE OIKEASTI OLEMASSA, se on vain tietämättömien lääkäreiden yleisdiagnoosi vauvoille, joita eivät osaa/ehdi/viitsi tutkia... ja sanoi, että kaikkille koliikkivauvoille, joita on tuotu hänen vastaanotolle, on löytynyt jokin muu diagnoosi, jolla itku saadaan loppumaan, yleensä allergia tai refluksitauti. Meidän vauvalle tk lääkäri määräsi soijamaitoa, jota ei kuulemma niin pienen vauvan vatsa pysty sulattaan, kun oli vasta muutaman kuukauden. Tää yksityinen lääkäri oli ihan kauhuissaan tuosta soijamaidosta.

Missäpäin noin ihana lääkäri on? Tk lääkäri ja neuvolan täti sanovat, että allergia oireilee esim. kasvojen lehahtamisena syönnin jälkeen.
No meillä ei niin käy, mutta oksentaa joka syönnin jälkeen aika pitkään vähän väliä jonkin verran. ihan sama onko kiinteitä vai mammaa annettu.

Ja miten se refluksitauti määritellään? siihenkö on ihan lääkkeet olemassa?

Jospa jostain saisin todellakin apua. Neuvolassa sanottiin, että meet vain päivän kerrallaan. Muttako tuntuu, että ei edes tätä päivää saa pulkkaan...

Ja se lähete piti saamani oikealle lastenlääkärille, ei tk:hon. Mut huomenna aikoi soittaa neuvolantäti miten ajan kanssa kävi. Tietenkin kuukausien jonot!

Meidän lääkäri (se yksityinen) pitää vastaanottoa Oulussa. Mutta suosittelen menemään yksityiselle, kyllähän se maksaa, mutta on sen arvoista, me saatiin apua heti ja kun saatiin ruokavalio kohdalleen, vauvan itkut loppu siihen. Meidän vauvalla siis oli allergia, eikä se kyllä ilmennyt muuna kuin massukipuna, ei ihottumaoireita.

Mikä tuon lääkärin nimi on ja missä se pitää vastaanottoa Oulussa?


 
koeta jaksaa ap! :hug:
mä kerron sulle jos lohduttaa, meidän poika oli myös oikea sylivauva pitkän aikaa, ei viihtyny ku sylissä. muistan eräänkin päivän ku kannoin ja hyssyttelin 5h yhtä soittoa. mutta kunhan lapsi kasvaa isoksi ja kiinnostuu leluista niin meillä ainakin poika alkoi viihtyä yksikseen.
ja lupaan sulle:
kyllä ennemmin tai myöhemmin se helpottaa ja sitten et muistakkaan noita ajatuksia ja vauvan itkuisuutta. mä ainakin olen unohtanut kaikki pahat fiilikset.
ja siitä lääkäriin menosta, suosittelen lämpimästi yksityiselle menoa, maksaahan kela siitä osan tietääkseni(?)
 
Phuh, kuulostaa hurjalta. Omalle kohdalle ei ole sattunut, mutta yhden todella hyvän ystävän vauva oli samaa sarjaa- ja hän oli Aivan puhki.
Lopulta lääkäri löysi vian, ja hoitojen jälkeen tilanne vähän parantunut vaikka lapsi (1.5v) edelleenkin aika mammanpoikaa, mutta joka tapauksessa, mikä tärkeintä, lapsen vanhemmat ovat pikkuhiljaa alkaneet nauttimaan taas elämästä.

Eli lääkäriin ja vauva kunnon tutkimuksiin, ei normaali terve vauva itke koko aikaa. Ja kyllä se siitä, usko parempaan tulevaan... vauva aika on rankkaa, mutta kyllä se lopulta helpottaa!

Aika kultaa muistot :)
 
hassua,jos minä olen täällä 2plussal erehtynyt valittamaan jotain,niin minut on vaan leimattu kypsymättömäksi,tai huonoksi kasvattajaksi yms yms. mutta ei muita sitten.

no joo itse asiaan en uskalla mennä saa vaa paskaa niskaan,mutta ymmärrän täysin ap:tä meilläkään ei ollut helppoa vauva-aika. ihmettelen kyllä kun minunkaan lastani ei tutkittu mitenkäänvaik kuin pyysin neuvolassa(kuvittelin sitte että kaipa hää osaa asiansa).
 
Se on ainakin selvää, että tähän taloon ei kiitos yhtään ainutta lasta enää. Mikään muu ei olekkaan sitten niin selvää.
Jos tästä hengissä/täysjärkisenä selviän, niin lastenteko saa jäädä tähän. Toivon niin, että aika kuluis.

Kiitos kaikille jotka olette jaksaneet olla ystävällisiä vastauksienne kanssa, ettekä heti hyökkää kimppuun. Tätä ei kait ymmärrä muut kuin ne jotka eivät saa yön eikä päivän rauhaa itkulta.

Mua vaan itkettää ittiäki tämä homma kun on niin pettynyt olo.
 
Kaikkine kauheuksineen oli kun mun kirjottamaa :ashamed: . Ei tää äitiys helppoa ole, mutta et siis ole ainoo, jos yhtään lohduttaa. Mulla on kaks lasta enkä kummankaan kanssa oo päässy helpolla. Isompi täyttää kohta kolme ja vuoden oon pärjänny sen kanssa hyvin, elän toivossa että tää pienikin joskus rauhottuu. Jokainen päivä on eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Se on ainakin selvää, että tähän taloon ei kiitos yhtään ainutta lasta enää. Mikään muu ei olekkaan sitten niin selvää.
Jos tästä hengissä/täysjärkisenä selviän, niin lastenteko saa jäädä tähän. Toivon niin, että aika kuluis.

Mua vaan itkettää ittiäki tämä homma kun on niin pettynyt olo.


Samat sanat edelleenkin, meille vaan kävi "vahinko" ja tää pieni tuli maailmaan. Oon kyllä onnellinen pienestäni, tai siitä että lapsilla on sisarus.
Miten joku voikin kirjoittaa sen mitä mä oon kohta kolme vuotta ajatellu, mut en oo uskaltanu sanoo ääneen...

 
Alkuperäinen kirjoittaja päivi:
ei ne vauvat tahallaan kiukuttele, vartavasten piruile vanhemmille, kyllä niillä joku syy siihen on.

aivan samaa mieltä. Jotku vauvat vaan tykkää olla sylissä. Kokeile kantoliinaa! Sulla jää kädet vapaaks, ja vauva saa olla sylissä. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja JaLehmätkinLentää:
Meillä esikoinen oli tosi vaikea vauvana. Itki kellon ympäri reilu ½-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen vauvalla todettiin laaja-alaiset ruoka-aineallergiat ja refluksitauti. Ilmeisesti nuo ruoka-aineallergiat olivat syy vauvan itkuihin.

:hug:

samoin meillä! Yöt olivat kaikkein pahimpia ja lopulta selvisi laaja-alaiset allergiat. Onko kakka usein vihreetä? Onko mitään ihottumaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
Meidän pojalta löytyi kananmuna- allergia, mutta vasta sitten kun vein yksityiselle. Siellä ottivat heti todesta, kun toinen ihan täynnä ihottumaa ja kutisi. Neuvolassa vaan sanottiin, että pojalla on kuiva iho :headwall: :headwall:

Meillä ihan samanlainen tilanne aikoinaan!
 
Pakko sanoa että kasvojen lehahtelemattomuudella ja allergialla ei ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa.
Meillä laaja-alaiset allergiat ja naama ei ole lehahtanut kuin yhdestä ruoka-aineesta.

Ihottumaa oli kyllä kaikkialla muualla, muttakun ei kaikki vauvat oireile iholla, osa oireilee pelkästään suolistolla, osa pelkällä huudolla kun mahaan koskee.

Itsellä on ruoka-aineallergioita ja täytyy myöntää jotta tekis itelläki mieli kiljua pääpunasena jos on saanut jotain allergisoivaa.. :ashamed:

Ja isompi lapsista oli muuten vain vaikea pienenä, sit oli pari kk suht helppoa ja sit löyty oma tahto.. :laugh: silti toisen uskalsin hankkia vaikka ekat 1,5v olin sitä mieltä ettei toista tule ikinä..
 
Onko sulla ap siis miestä tai ystäviä, jotka voisivat välillä hetkeksi vapauttaa lepäämään tai voimia keräämään? Noi sun rajut jutut vauvan vahingoittamisesta pistää korvaan sen verran että et oikein voisi ilman apujakaan nyt jäädä. Oletko noista ajatuksista kertonut neuvolassa? Ehkä ottaisivat sut vähän enemmän todesta. Ja jos vauvan vahingoittaminen on vaihtoehto, niin ei se yks 60 euroa lasten erikoislääkärille voi olla liian paljon. Ymmärtääkseni se vois sit laittaa lähetteen julkisellekin puolelle jos sanot ettei tutkimuksia yms oo varaa tehdä yksityisesti. Se pitää muistaa että ilkeyttään se vauva ei huuda. Sillä on joku hätä, johon se toivoo sulta tai joltain muulta apua. Ootko soittanu kriisipuhelimeen? Tai mistä päin oot? Aina joku palstailijoistakin joskus on tarjoutunut avuksi jollekin hädässä olevalle.
 

Yhteistyössä