Onko muita 50 vuotiaana lasta

[Ikinuori]

toivonutta tai saanutta... Minulla on kova vauvakuume ja ikää on kohta 50-vuotta...vauva nuorentaa ihmeesti =)

 

[Joskus]

harvoin onnistuu tuossakin iässä. Tsemppiä sinulle. Jos sulla on ovulaatioita, niin voihan onnistuakin. Trisomiariski on kai melko suuri. En tiedä miten suuri. Kuitenkin kai todennäköisempää saada terve, kuin ei-terve. Tärppääminen kai on se hankalin osuus sinulla.

Kunpa nainen voisi saada lapsia kuten mies eli ei olisi ikärajoja.

 

[edellinen jatkaa]

Lähde on netistä Hyvä Terveys

Viisikymppisten synnytykset.

Vanha äiti haluaa tietää montako lasta syntyy vuosittain Suomessa 48-52 -vuotiaille naisille. MIkä on raskaaksitulemisen mahdollisuus tässä iässä?

Stakes pitää synnyttäjistä tilastoa, joka löytyy internetistä. Sen mukaan vuonna 2001 synnyttäjiä oli 53136. Heistä 93 oli 45-vuotiaita tai sitä vanhempia. Soitin stakesiin ja ystävällinen virkailija katsoi rekisteristä tarkempia tietoja. Niiden mukaan kymmenen viimeisen vuoden aikana oli 48-vuotiaita synnyttäjiä yhteensä 46 ja 49-vuotiaita 12. Ikäluokissa 50-52 synnyttäjiä oli 11 kpl.

Naisen hedelmällisyys eli mahdollisuus tolla raskaaksi pienenee iän mukana jo kolmestakymmenestä vuodesta eteenpäin. Vaikka kuukautiset vielä jatkuisivat, mahdollisuus tulla raskaaksi 48-vuotiaana tai sitä vanhempana on pieni, mutta se on kuitenkin olemassa.

Kuukautisten loppumisen jälkeen käytetään seuraavaa ohjetta määrittelemään, milloin ehkäisyn voi lopettaa: jos kuukautiset loppuvat 45 ikävuoden jälkeen ja ovat poissa vuoden raskauden mahdollisuutta ei enää ole. Jos kuukautiset loppuvat 50-vuotiaana jo puolen vuoden kuluttua voi olla varma, ettei lapsia tule.

Pertti mustajoki
professori


Anteeksi, jos on kirjoitusvirheitä. En kopioinut tätä leikkaa liimaa menetelmällä. Kirjoitus oli myös muutaman vuoden vanha.

 

[taustalla]

Uusimmassa Kodin kuvalehdessä on juttu 19 lasta synnyttäneestä suomalaisesta äidistä, joka sai nuorimmaisen 53-vuotiaana.

 

[pehmomutsi]

Sain nuorimmaiseni, nyt 2-vuotiaan 44-vuotiaana. Kävin läpi ankaran mietintävaiheen raskauden aikana, joka johti sitten päätökseen sterilisaatiosta. Syy oli juuri tuo, että vauvakuume iskee aina yllättäen ja raskaaksi voi tulla vielä lähemmäs 10 vuotta. Päätin nauttia näistä olevista lapsista (4) ja sitten toivottavasti tulevista lapsenlapsista. Jaksaminen uhmaikäisen ja parin murkun kanssa on välillä melkoisen rankkaa puuhaa, kun siinä vielä on vilkas 8-v. mukana. Vauvakuume on kyllä iskenyt silti jo pari kertaa....

 

[hei]

Olen kyllä nuorempi, mutta oletan, että monesta olisi kiinnostavaa lukea silti aloittajan aatoksista enemmän. Oletko jutellut lääkärin kanssa mahdollisuuksistasi. Mitä mietit asiasta jne.

 

[miuku]

No hei haloo... mummox kyllä, mutta että äidix.... mahdollinen lapsi pääsee ripille kun äiti jää eläkkeelle....??????????

 

[äiti]

Äitini oli 49 syntyessäni. Ei ihanampaa äitiä voisi toivoa. Jos Luoja suo, niin siitä vain! Hyvä äitiys ei ole iästä kiinni.

Itse sain kuopukseni 28 vuotiaana (3 lasta), ja ajattelin aina, että kun täytän 50 ovat lapset jo pois kotoa, ja vietän hyviä päiviä (mummonakin?) yhdessä mieheni kanssa matkustellen yms. Nyt nuorimmainen on rippikouluikäinen ja joutunut viimeiset kolme vuotta seuraamaan taisteluani syöpää vastaan. Nyt olen tuon taisteluni jo hävinnyt, enkä tule näkemään edes lapseni ylioppilaskirjoituksia. Olen oppinut kantapään kautta, että elämää ei voi suunnitella etukäteen. Äitienpäiviin sisältyy kohdallani paljon luopumisen surua, mutta samalla iloa siitä, että olen saanut ja antanut läheisilleni paljon. Toivon, että lapseni astuisivat rohkeasti elämään, ja ottaisivat ilolla vastaan, mitä elämä tarjoaa - samalla hyväksyen sen, mitä elämä ei voikaa antaa.

Kaikkea hyvää teille äideille - iästä riippumatta. Tukekaa lapsianne, mutta tukekaa myös toisianne ja hyväksykää ihmisten erilaiset valinnat...tuomitsematta.

 

[NinnuK]

Nimimerkille Äiti,

Kiitos, että kirjoitit luettavakseni tarinasi.
Surullinen, mutta kirjoituksessasi on jotain erityisen kaunista. En osaa selittää... palaan yhä uudestaan lukemaan sitä.
Se nostaa esiin monia ajatuksia.

En löydä lohduttavia sanoja, ei sellaisia edes ole...

Rohkeutta ja Voimia Sinulle toivottaen,
NinnuK

 

[hei]

olen ninnun kanssa samoilla linjoilla. Minäkin luin sen moneen kertaan. Olen surullinen nimimerkki äidin puolesta. Miksi elämä on noin julma. Lapsesi ovat kuitenkin ehtineet oppia sinulta paljon ja olet jatkossa osa heidän elämäänsä kuitenkin. Kohtuuttomalta joka tapauksessa tuntuu jättää lapsensa noin varhain.

Tulee varmaan sulle mieleen, että olisiko voinut toimia toisin, jotta olisi tauti huomattu aiemmin. Aina se ei ole mahdollista. Jopa eräs syöpälääkäri kuoli keuhkosyöpään (ei tupakoinut) lapsensa ollessa nelivuotias. Ei hänkään huomannut tautiaan ajoissa. Miten se olisi voinut sinulta onnistua. Näin voi ajatella, että ei kaikkea vaan mitenkään pysty hallitsemaan. Ei tämä varmaan mitään auttanut, mutta näinkin voi ajatella.

Mieheni menetti äitinsä kaksivuotiaana. Mieheni ei edes muista äitiään. Ei jotenkin edes osaa ajatella, että hänellä on joskus ollut rakastava äiti.

Toivotan jaksamisia kuitenkin.

 

[anniina]

Tervehdys aloittajalle!

Minä olen saanut kaksi nuorimmaistani yli nelikymppisenä (42- ja 45-vuotiaana). Kaikki meni hyvin ja lapset syntyivät terveinä. Halusimme kaksi iltatähteä, että heillä olisi ainakin toisensa turvana, kun olemme kuitenkin jo niin iäkkäitä.

Silti mielestäni tuo 45-v alkaa olla yläraja äidin iäksi. Pitää ajatella myös lasta. Minua ahdistaa ajatella, että olen 60v, kun kuopus pääsee ripille, mies vielä reilusti vanhempi.

Mikäs siinä, jos terveinä saamme olla, mutta sitähän ei kukaan tiedä etukäteen, miten elämässä käy. Ehkä elämme 90-vuotiaiksi, ehkä kuolemme piankin.

Silti nämä lapset halusimme saada, enkä voisi kuvitella elämäämme ilman heitä. Surettaa, että emme ehkä näe heidän lapsiaan emmekä lapsenlapsiaan, mutta jos saamme heidät aikuisiksi kasvattaa omillaan toimeen tulemaan, sekin jo riittää.

Jos viisikymppisenä vielä haikailee vauvaa, pitää "tukiverkoston" olla vankka. JOS jotain käy, tulee sairautta tai vaikka ennenaikainen kuolema, lapsella pitää olla läheisiä ihmisiä joihin turvata ja jotka pitävät hänestä huolta sen jälkeen.

Meillä ei tukiverkostoa juurikaan ole, ja se ahdistaa minua. Omat vanhempamme ovat jo kuolleet, ainoastaan vanha isäni vielä on elossa. Hänkin jo kovin sairas. Sukulaisiakaan ei ole paljoa. Ystäviä onneksi sitäkin enemmän.

Itse en enää uskaltaisi vauvantekoon ryhtyä, niin ihania kuin ne ovatkin. Tsemppiä aloittajalle, mihin ratkaisuun hän sitten päätyykin.

 

[Iltatähden äiti]

Minä en muusta tiedäkään kuin "vanhana" lapsen saamisesta, kun olen näin itse menetellyt ja olen myös oman äitini iltatähti.

Äitini sai minut 43-vuotiaana, mieheni äiti sai hänet 42-vuotiaana ja itse olen nyt 40-vuotias pikkuvauvan äiti.

Minusta asia on maailman luonnollisin ja "niin kuin pitääkin olla"-asia.

 

[äiti minäkin]

Minullakin on vauvakuume. Rakastan lapsia. Tahtoisimme vielä yhden, ikää mulla 43 v. Eräs sukulaisnainen sanoi minulle suoraan, että hän ei ymmärrä että minun ikäiseni nainen vielä tekee lapsia. Ei kuulemma mitään järkeä... Mutta onneksi minun ei tarvitse miellyttää häntä elämässäni, vaan miestäni, lapsiani ja itseäni. Saa nähdä vieläkö onnistumme. Meidät on tutkittu kun ei ole tärpännyt, kummassakaan ei ole vikaa. Mulla FSH arvot kuten kuuluukin, eli kaikki kunnossa, mutta...Toki olemme onnellisia näistä lapsista jotka meillä jo on, se on sanomattakin selvää.

Ihanaa kesää kaikille !

 

[taustalla]

\

toivonutta tai saanutta... Minulla on kova vauvakuume ja ikää on kohta 50-vuotta...vauva nuorentaa ihmeesti =)

hohhoijaa... onpa naiivi motiivi haluta lapsi mummoiässä. Riski kromosomihäiriöön on jo liki 10% luokkaa, puhumattakaan muista raskauskomplikaatoista jne. aika aikaa kutakin, odota että saat lapsenlapsia

 

[Rania]

Voimia vaikean sairautesi kanssa! Kirjoitit kuitenkin lohduttavasti. Oma tyttäreni menehtyi kolme viikkoa sitten 9kk ikäisenä. Elämme täällä jokainen meille suunnitellun hetken, sitä ei kannata tuhlata maallisesta haaveiluun. Vaan rakastaa sydämen kyllyydestä! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :hug: :hug:

 

[keijukka]

luin tuota juttua ja sai kyllä miettelijääksi...sitten tulin siihen tulokseen että tuskinpa tuossa iässä luomusti kovin moni tulee enääm ja jos sattuu tuleen niin varmaan yksilöllisen nuorekas ja hyväkunt.ym.
itse olen kohta 45 vuotta ja olen miettinyt toista iltatähtteä mutta en usko että enään...sasin kuopuksen kun olin jo kerennyt täyttää 41v.
uskon että vauvakuume vaan saattaa olla meillä äidillisillä myös silloinkin kun se realistisesti ei enään ole mahdollista, sanon tämän oman mielipiteeni enkä halua loukata ketään.

 

[ullamaria-uusivauva]

No hei haloo... mummox kyllä, mutta että äidix.... mahdollinen lapsi pääsee ripille kun äiti jää eläkkeelle....??????????

Varmasti äiti on rakas rippilapselle ikään katsomatta ja päinvastoin

:heart:

 

[lutuliini]

Odottelen testipäivää. Mikäli raskaus todentuu, synnyttäisin 49-vuotiaana. Sain esikoiseni 39-vuotiaana ja nyt seuraavan vuoro. Toivon selvää plussaa ja uutta elämää sisälleni.

 

[keijukka]

onnea
luulen että olen fyysisesti nuorempi kuin monet tuon ikäoset, sillä tokihan me ollaan yksilöitä.
sanon tämän ihan puhtaasti ja haluan onnitella sinua vaikka uskon että olet yksi niistä harvoista jotka ei vanhene niin nopeaa, siis muuta kun kirjottele kuulumisia.

 

[lutuliini]

ja neuvola-aika jo varattu.

 

[keijukka]

paljon onnea ja mielenkiinnolla kyllä luen jatkossa miten sujuu...paljon onnea vielä kerran.

 

[pikkumyy42]

Lutuliinille, ihanko luomusti plussan sait vai oliko jotain tukilääkitystä mukana? Itse huomenna haen raskaustestin, kun menkkani kestivät vain vuorokauden ja gyne aika on ensi viikon tiistaina, joten jos en ole raskaana ultrataan mahdollista kypsymässä olevaa munaslua, ym;=)


Mukavaa jatkoa lutuliinille ym kaikille palstalla kävijöille!

:heart: , :wave:

 

[Poujou]

Lutuliini! Ihania uutisia, paljon onnea! Kävin koko perheelleni hehkuttamassa plussaasi, vaikken sinua edes tunne.
Kerrothan meille kuulumisia jatkossakin. Tällä palstalla ei ole tungosta, olisi mukavaa saada lisää vipinää tänne.

 

[Samoyed]

Tervetuloa joukkoon taas täällä myös äiti joka sai kuopuksen 38 vuotiaana ja nyt odotan kakkosta 43 vuotias olen kun syntyy. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kerrothan myös kuulumisia minä menen viikolla 16.

 

[keijukka]

kiva että täälläki jotaki eloa on tullu..että käy porukkaa keskustelemassa.
minkä ikäsiä ootte sabaka ja poujou?
MIE 45 KOHTA, vauvakuume ollut kyllä mutta...