Onko muita äitejä, jotka kaipaavat paljon omaa aikaa? Levätäkseen ja tehdäkseen omia juttujaan...

["vieras"]

Itse en voisi kuvitellakaan olevani suurperheen äiti juuri tuon oman ajan kaipuuni vuoksi.
Kaksi keskenään leikkivää lasta tuntuu hyvältä määrältä.
Miten muut saatte sitä omaa aikaa järjestettyä?
Nyt kun käyn töissä, niin on vähän hankalaa, kun iltaisin lapset kaipaa huomiota.
Otan sitä silti ja välillä rankan työpäivän jälkeen oman ajan kaipuu voi olla 1-2 tuntiakin.
Teen omia juttujani ja olen valitettavasti lapsille poissaolevan oloinen, vaikka fyysisesti
olen läsnä. Luxusta on jos mies lähtee lasten kanssa johonkin ja saan ihan oikeasti olla
välillä yksin. Sitten jaksaa taas paremmin sitä läsnäoloa ja lasten kanssa puuhailua.

 

[tsemppiä!!]

Samojen asioiden kanssa täällä kanssa painskelen. Toisaalta pitäisi nyt nauttia tästä ajasta kun lapsi on vielä pieni (7v), kun tietää miten nopeasti aika kiitää eteenpäin. Ja toisaalta välillä iltapäivisin tai illalla kun tulen töistä kotiin, niin lapsen jatkuva höpötys ja säheltäminen ottavat päähän. Olen myös aika usein sellainen kanssa, että teen omia juttujani ja lapsi puuhailee omiaan. Tosin pyrin silt,i vaikka pieniäkin hetkiä, antamaan huomiotani myös lapsellekin.

Sekin kanssa myös harmittaa, kun olen töissä, niin koen itseni valtavan väsyneeksi ja uupuneeksi, kun tulen töistä kotia ja sitten kun lapsikin vaatii oman huomionsa, niin vällillä saatan ärähtää lapselle ihan turhasta pelkän oman väsymykseni takia. Että tässä kun oli muutama päivä vapaata, niin koin, että sain voimani takaisin, jaksoin tehdä kotitöitä ja olla myös lapsenkin kanssa. Olin myös selkeästi paremmalla tuulella.

Toisaalta, kyllä kouluikäisen lapsen äidin on oltava töissä, en minä voi lusmuilla täällä kotona päivästä toiseen.

 

[Phoebsi]

Kaipaan omia hetkiä, niitä saan vaihtelevasti nyt on kaksi pientä kotona. Tämän viikonlopun olen hionut kaksi lipastoa ja viettänyt päivän miehen kanssa kaksin, on ihana levännyt olo kun yölläkään ei tarvinnut miettiä miten lapset pärjää - ne kun nukkui mummun ja vaarin kanssa ja me miehen kanssa kaksistaan toisessa huoneessa.

Nytkin olen tässä kahvikupin kanssa.

Tarvitsen tällaisia hetkiä päivittäin, edes yhden, ja sellaisen miehen ansioista aina saankin. Muuten sitten omia juttuja on harrastukset ja ystävät.

 

[se suurperheen mutsi]

ei suurperheidenkään äidit aina ole lastensa kanssa. Käyn kolmesti viikossa kuntosalilla, lisäksi lenkkeilen ja minulla on usein illanviettoja naiskavereitteni kanssa. kaunpungillakin shoppailen noin kerran kuussa kyllä ihan alone, samoin ruokakaupassa tai muilla asioilla, esim. kampaajalla tai kukkakaupassa tulee piipahdettua yksin. Ne ei kyllä saa olla pitkiä reissuja. Keskustassakaan en jotenkin kehtaa olla yli kolmea tuntia plus matkat. Ypöyksin saan olla myöhäisilllan, kun mies tekee työjuttuja tai harrastaa, pienet nukkuvat ja isot ovat omissa huoneissaan. Kaipaan joskus vieläkin enemmän hiljaista omaa tilaa, mutta ajattelen saavani sitä sitten lasten muutettua kotoa. I like my life. Lapsia on 10.

 

[yleisälykkö]

mun täytyy saada ajatella rauhassa ja unohtaa ulkomaailman olemassaolo vähäksi aikaa monta kertaa päivässä. olen opettanu muksun pienestä pitäen siihen, että jos en kuule mitään, niin pitää nykiä hihasta. yöllä tulee valvottua pitkään, nipistän mieluummin unesta kuin omasta ajasta. Väitöskirjaprojekti etenee yhdentoista ja kahden-kolmen välillä yöllä, mutta päivälläkin täytyy saada välillä vain katsella ikkunasta.

yksilapsisuus auttaa asiaa. ja etenkin se, että lapsi on onneksi samasta puusta. nököttää kirjojen ja palapelien ympäröimänä, ja ärtyy jos häiritään. ulos pitää houkutella ja joskus lahjoakin. olen pitänyt tarkkaan huolta, että lapsi tietää olevansa tervetullut minun ja tietokoneen väliin ainakin 9 kertana kymmenestä. näin me pärjätään suht hyvin.

 

["vieras"]

mun täytyy saada ajatella rauhassa ja unohtaa ulkomaailman olemassaolo vähäksi aikaa monta kertaa päivässä. olen opettanu muksun pienestä pitäen siihen, että jos en kuule mitään, niin pitää nykiä hihasta. yöllä tulee valvottua pitkään, nipistän mieluummin unesta kuin omasta ajasta. Väitöskirjaprojekti etenee yhdentoista ja kahden-kolmen välillä yöllä, mutta päivälläkin täytyy saada välillä vain katsella ikkunasta.

yksilapsisuus auttaa asiaa. ja etenkin se, että lapsi on onneksi samasta puusta. nököttää kirjojen ja palapelien ympäröimänä, ja ärtyy jos häiritään. ulos pitää houkutella ja joskus lahjoakin. olen pitänyt tarkkaan huolta, että lapsi tietää olevansa tervetullut minun ja tietokoneen väliin ainakin 9 kertana kymmenestä. näin me pärjätään suht hyvin.

Uskomaton lapsi sulla... Meidän lapset on ihan eri maata.

 

[Merengue]

On muitakin. Oli loppujen lopuksi juuri rankointa nuorena äitinä se, ettei saanut itsekseen olla. Löytyi loppujen lopuksi se keskitie asiaan.
En lasten kanssa konttaillut ja leikkinyt lattialla, mä tykkäsin ulkona puuhailla heidän kanssa.
Ja aloin ymmärtämään, että se läsnäolo on tärkeintä.

 

[menijä]

Todellakin kaipaan omaa aikaa ja sitä myös onneksi saa. Meillä 1-vuotias poika ja me vanhemmat käymme arkisin töissä noin 8-16 ja 7-15, liukuvat työajat. Me tehtiin jo enne raskautta miehen kanssa sopimus, että molemmille pitää löytyä tarpeeksi omaa aikaa. En aio alkaa parisuhteessa olevaki yksinhuoltajaksi, tai edes ottaa päävastuuta, vaan ihan kaikki jaetaan. Muilla ehdoin meille ei olis lasta tullut.

Mulla on noin 4-5 kertaa viikossa jotain menoa, punttista tai tapaamisia ja hyvin on järjestelyt toimineet. Miehellä ei ole harrastuksia niin paljon ja tykkää viettää aikaa kotona kokkaillen ja hääräten, mikä taas passaa mullle hyvin, kun itse olen ihan toista maata.

Mulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että mun ei tarvitse olla työpaikalla läsnä jos en halua ja pystyn tekemään töitä silloin, kun parhaaksi katson. Tämä mahdollistaa menojen sumplimisen päiväsajalle, kun lapsi on hoidossa ja illalla keskityn poikaan-