onko muita eronneita joiden lapset isällään jokatoisen viikonlopun?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
kaipaisin tukea ja kommenttia teiltä joilla on omakohtaista kokemusta ja tiedätte mistä puhutaan.....

me ollaan exän kans ihan hyvissä väleissä, mutta ex ollut aina sellainen ettei kestä mitään kritiikkiä.
tappelevat vaimonsa kanssa tosi usein ja lapsi kun tulee isältään niin kertoo miten iskä on käskeny "maijan" painua v*ttuun ja maija on haukkunu iskän kusipääks. sit kun tästä asiasta sanon asiallisesti niin ex repee mun silmille et mä oon tekopyhä paska jonka kotona ei varmaan ikinä riidellä... jooooo.... mut meillä myös sovitaan ja halitaan, eikä ikinä käytetä tollasta kieltä.

mut tää nyt sivuseikka. kyse nyt siitä et mä en tiedä mitä pitäs tehdä kun lapsi (6v) isältä tullessaan ihan pimee pari päivää. ei usko mitään, ei kuule mitään, ei kuuntele mitään, ei ymmärrä mitä puhutaan, on todella väsynyt jne. sit joskus keskiviikkona se on taas normaali.
olen tätä exältä kysyny et millaset niiden rytmit siellä on ja eiks toi ipana nuku siellä, mut ex sanoo aina et nukkuu kellonympäri ja on niin tarkat rutiinit ja kaikki... en ihan usko.

mä oon aina ihan poikki -kuten nytkin- lapsen kotiuduttua. ja toinen ollu kotona vasta kolmisen tuntia....!!! tää on tosi raastavaa oikeasti.
ymmärrän et se on lapseltakin sellasta "helpotusta" kun pääsee kotiin ja näkee äidin jne, enkä tunteitani lapselle näytä, oon vilpittömän onnellinen ja iloinen aina kun se tulee kotiin, mutta lapsen mentyä nukkumaan mä huomaan et oon ihan raato...

en oikein osaa selittää tätä... millaista teillä muilla on?
 
Samat on kokemukset. Arki palaa tosiaan normaaliksi ehkä keskiviikkona. Siihen asti ei tunnu olevan korvia tai mitään muutakaan järkeä päässä. Tuntuu et sunnuntai menee pelkässä "sokerihumalassa" kun limppari ja karkkia vedetään kaksin käsin. Tästä mainitsin viimeksi ystävällisesti viestitse, ei vastausta ole tullut.
 
Mun esikoinen on nyt 13 v, on joka toisen viikonlopun pitkänä viikonloppuna isällään, eli palaa sielät maanantaisin. Ja pienenä, erottiin siis kun poika oli 3 v, poika oli tosi vaikea isältä tullessaan, kiukutteli kovasti ja nukkumaan meno tuntui venyvän ja venyvän, kun piti tarkastaa omat tavaransa ja kaikki.

Eli ei välttämättä ole kiinni siitä, että rytmit olisivat sekaisin, lapselle vaan kaksi kotia voi olla raskasta. Lapsi ikävöi sitä vanhempaansa, jonka luona ei ole ja voi olla vielä niinkin, ettei lapsi uskalla näyttää niitä negatiivisia tunteita siellä isän luona. Meillä ainakin tuntui olevan tästä kysymys.

6 v on jo niin iso, että myös lapsen kanssa voi asiasta keskustella, ja voi kysellä miltä tuntuu tai mistä jotkin asiat johtuvat.
 
olen vakavasti harkitsemassa eroa miehen lyhyen pinnan huolimattomuuden yms vuoksi mun on Todella huono olla tässä suhteessa mutta perhana samallainen isä toi on lapsilleen eron jälkeenkin.. ja sit jos joskus aloittaa uuden suhteen niin lapset joutuu taas kärsimään riidoista. on tääkin paskaa.
 

Yhteistyössä