H
Hermoraunio
Vieras
Mä oon ihan hermo jos nuorin lapsemme jää jonnekin hoitoon. Esim. jos mennään kaupungille ja lapsemme 1 v. on hoidossa, isovanhemmilla, kummillaan ym. Tai vaikka on isänsäkin kanssa ja olen itse muualla...silloinkin huolehdin, koska itse katson lapsemme perään paljon tarkemmin kun isänsä.
Aina ovat pärjänneet isänsä kanssa ja muidenkin mutta miksi mietin tälläisia???
Koko ajan mietin miten pärjää, onkohan kaikki ok, syö kakostellen: toiv. ei oo vetässyt mitään henkeen, ym.ym.
Luotan näihin ihmisiin TÄYSIN missä on hoidossa mutta koko ajan pieni paniikki päällä. Miten tästä päästä eroon? Onko minulla joku menettämisen pelko, että pelkään jos lapselleni sattuu jotain kun en ole paikalla.
Voiko johtua esikoisen aikaan sattuneista, kun ei ollut kanssani, jäi auton alle, meinasi tukehtua, kaatui pahasti, vaikkakin vahinkoja / onnettomuuksia jotka voisi sattua itsenikin kanssa mutta jotenkin aina kauhea huoli.
Esikoisen kohdallakin tämä tunne poistui kun oli jo isompi ja ollut enemmän hoidossa. tämä pienempi lapsemme ei ole ollut hoidossa kun muutamia kertoja, max. 4 tuntia.
Aina ovat pärjänneet isänsä kanssa ja muidenkin mutta miksi mietin tälläisia???
Koko ajan mietin miten pärjää, onkohan kaikki ok, syö kakostellen: toiv. ei oo vetässyt mitään henkeen, ym.ym.
Luotan näihin ihmisiin TÄYSIN missä on hoidossa mutta koko ajan pieni paniikki päällä. Miten tästä päästä eroon? Onko minulla joku menettämisen pelko, että pelkään jos lapselleni sattuu jotain kun en ole paikalla.
Voiko johtua esikoisen aikaan sattuneista, kun ei ollut kanssani, jäi auton alle, meinasi tukehtua, kaatui pahasti, vaikkakin vahinkoja / onnettomuuksia jotka voisi sattua itsenikin kanssa mutta jotenkin aina kauhea huoli.
Esikoisen kohdallakin tämä tunne poistui kun oli jo isompi ja ollut enemmän hoidossa. tämä pienempi lapsemme ei ole ollut hoidossa kun muutamia kertoja, max. 4 tuntia.