K
"kyselijä"
Vieras
Kaihoisasti seuraan blogeja/facebookia/yleensä tuttavien juttuja, miten he ulkoilivat koko perheen voimin kaunissa talvisäässä koko aamupäivän. Lapset tykkää olla ulkona ja vielä tarhapäivienkin jälkeen vaativat itse päästä ulos. Itse olen ulkoilmaihminen ja lapsia on pienestä asti "ulkoiletettu". Heillä on sopivat ja säänmukaiset varusteet eli siitä ei pitäisi olla kiinni. Käydään vuodenajan mukaan leikkipuistossa, omalla pihalla, retkillä, pyöräillään, luistellaan, hiihdetään, pulkkaillaan yms. tai siis yritetään tehdä näitä. Tytöt 4 ja 6v. ei halua ulos ja kun heidät sinne saa väkisin raahattua, viimeistään puolen tunnin jälkeen vinkuvat sisälle. Luistelua, hiihtoa ja pyöräilyä karttavat eivätkä haluaisi niitä opetella. 6v. toki hallitsee jo näitä lajeja, mutta ihan taistelua on saada yrittämään. Motorisilta taidoiltaan ovat kehittyneet ikäkauden mukaan eli mistään sellaisesta ei ole kyse. Sisällä tykkäävät piirrellä, katsella kirjoja ja leikkiä eli ei (onneksi) mitään pelkkää telkkarin tuijottamista. Jotenkin vaan ärsyttää tuo ulkoilu, kun siitä itse niin pitäisin. Mielestäni ulkoilu kuuluu lasten (ja ihmisten yleensä) elämään jo ihan terveydellisistä syistä. Tarhassa/eskarissa ulkoilevat muiden mukana eivätkä kai siellä kamalasti tädeille valita. Kotona kaverin läsnäolo ei auta vaan samanlainen kitinä sisälle on heidänkin kanssa.
Huoh, varsinkin näin vapaapäivinä sisätiloissa nyhjääminen alkaa kyllästyttää. Onko kohtalotovereita ja vinkkejä?
Huoh, varsinkin näin vapaapäivinä sisätiloissa nyhjääminen alkaa kyllästyttää. Onko kohtalotovereita ja vinkkejä?