onko muita joiden miehet ...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jande32
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Jande32

Aktiivinen jäsen
19.04.2007
1 423
0
36
Jarruttelee naimisiin menoa ?
mie oon kovasti yrittäny miehelle vihjailla et mentäs naimisiin ja kohta ollaan oltu yhes 5v.
Ja sukulaiset jo kyselee millos meette naimisiin :whistle:
Ärähdin kerran ukolleni siitä ku se sano että eihän sitä ny naimisiin tarvii mennä nii sanoin et jaahas et onkos toinen naikkonen mieles meni hiljakseksi :'(

Samana päivänä lähin sit reissuun tytön kans ja sanoin miehelle et tuun sit kotio kun oot miettiny asioita :(

Samana iltana soitti ja sano et tulisin kotio tytön kaa nii sanoin et tulen mut sit puhutaan asiat halki :/

Sit se kerto et sillä oli ollu jotain vipinää toisen muijan kaa ja sepä sattu olemaan viel se nainen joka kävi meidän oven takana tos jokunen aika sit :kieh: Ketutti se asia ihan hemmetisti ku ei voinu sanoo suoraan et käy jotain toista muijaa pistämäs .... |O

Anteeksi oli vaan pakko jonnekin purkaa asioita :'(
 
Ohoh... Meillä jarruttelee, mutta ei ihan tommoisen syyn takia.. Mun ukko oli sitä mieltä että ei ikinä mene naimisiin, kunnes mut tapasi.. Hitasti lämpenee, mutta eiköhän tässä arin vuoden sisällä... Kannattaako ton miehen kanssa enää mennä naimisiin? Ollaan oltu yhdessä 4-vuotta ja koht kahden lapsen verran :)
 
Meillä mies kanssa jarruttelee naimisiin menoa... Toista naista ei kyllä kuvioissa oo tietääkseni ollut. Ollaan oltu yhes kohta kaheksan vuotta, kihloihinki mentiin vasta viidenvuoden seurustelun jälkeen. Mutta onhan se kihlatessaan mut kosinut, et eiks se naimisiin meno oo jo aika varmalla pohjalla :)
 
mites se elämä muuttuu papin aamenesta?kertokaahan se mulle.jos joku osaa perustella tarpeeksi hyvin niin voishan sitä harkita...siis naimisiin menoa oman naiseni kanssa.seurusteltu yli 6 vuotta ja pari muksua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
mites se elämä muuttuu papin aamenesta?kertokaahan se mulle.jos joku osaa perustella tarpeeksi hyvin niin voishan sitä harkita...siis naimisiin menoa oman naiseni kanssa.seurusteltu yli 6 vuotta ja pari muksua.

Se muuttuu sillätavalla että asiat alkavat menemään päin persettä papin aamenen jälkeen, sitä aletaan pitämään toista itsestäänselvyytenä aamenen jälkeen =)
 
Meillä jarruttelee kanssa. Mutta ei toisen naisen takia.
Kaipa toi ukkeli ajattelee että selviää sitä elämän loppuun asti ilman papin aamentakin saman naisen kanssa.
Mulle toi aamen vaan ois tärkeä, tahtosin kuitenkin saman sukunimen kun lapsillakin on. Ovat siis luonnollisesti isinsä nimellä.
Yhdessä ollaan oltu 4vuotta ja meillä on kaks lasta ja oma koti.

Pikkuhiljaa vaan tuntuu jo tyhmältä jankuttaa, mutta kun en tahtoisi luovuttaa.
Olisi ihana päästä jo suunnittelemaan omia häitään.
Nuorena sanoin aina, että koskaan en mene naimisiin, mutta niin se mieli vaan muuttui, kun se oikea astui kohdalle :heart:

Jännä, miten vielä neljänkin yhteisen vuoden jälkeen, tuntee toista kohtaan tällälailla. Näin suurta rakkautta :heart:

Melkosen imelää :D
 
Kivahan se ois järjestää häät :) Ja onhan siin ihan se pointti et äkillisen kuolleman sattuessa kaikki paperi jutut ois niin paljon helpompia kun ois aviopuolisot eikä avopuolisot. Ja mä kyl ite viel haluaisin miehen sukunimen ja oishan se jotenki virallisempaa tai ei oikeestaan sitä en osaa selittää....
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
mites se elämä muuttuu papin aamenesta?kertokaahan se mulle.jos joku osaa perustella tarpeeksi hyvin niin voishan sitä harkita...siis naimisiin menoa oman naiseni kanssa.seurusteltu yli 6 vuotta ja pari muksua.

parempi naimisissa kun on lapsia jos toinen kuolee.ei jää tyhjän päälle
 
Mun mies seurusteli exänsä kanssa yli 10v, nainen ois halunnu naimisiin, mies ei....me mentiin naimisiin vajaa 2v tapaamisesta :)

Kun joskus kysyin mieheltäni, miksei mennyt exänsä kanssa naimisiin, mie vastasi, että siitä suhteesta puuttui kuitenkin "se jokin", joka meillä nyt on... (tietty ollaan jo niin vanhojakin, että piti mennä pian naimisiin ettrei olla ihan mummuoja ja ukkeja häissämme ;))
 
Perusteluja: kaikilla perheenjäsenillä sama nimi (tuntuukin enemmän perheelle), huoltajuusasiat tulee ilman mitään paperienpyörittelyjä ja isyyden tunnustuksia, kaikki raha- ja tukiasiat ovat yksinkertaisempia - ja tosiaan, jos jotain ikävää sattuu, niin lesken ei tarvitse tapella saamisistaan
 
meillä jarruttelee.yhdessä tosin ollaan oltu vasta reilut 2 vuotta, eikä asuta yhdessä eikä oo yhteisiä lapsia. Meistä mä oon ollu aikasemmin naimisissa, mies ei. Eikä kuulemma oo tarvetta mennä, tietää kyllä että mä haluan naimisiin, ja kyllähän se mut kihlasikin, mikä mulle tarkoittaa lupausta avioliitosta..saa nyt kuitenki nähä, on antanu jo pieniä merkkejä lämpenemisestä ajatukselle..
 
voihan itku mikä ukko |O |O

ei mekään olla naimissa ja kohta 10 vuotta ollaan oltu yhdessä :o . nyt oon alkanu miehelle asiasta puhumaan ja ainakin nyt näyttäis siltä että puhuminen tuottaa tulosta.
 

Yhteistyössä