Toggle sidebar

Onko muita joiden mielestä pienen lapsen kanssa ei ole rankkaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rötvis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

Rötvis

Vieras
Muut äidit valisti mua monesti ennen synnytystä siitä, miten rankkaa tulee olemaan, mihinkään ei enää pääse eikä mitään kerkeä tekemään. Näillä äideillä oli/on ihan tavallisia lapsia, ei koliikkia tai muita ongelmia, mieskin tallella.
Suhtauduin varoituksiin jo silloin ihmetellen että mikä siinä nyt niin kamalaa voi olla, toki sillä varauksella että homma saattaa todella muuttua rankaksi.

Meillä on kai sitten ollut todella helppo lapsi, olemme nukkuneet hyvin, syöneet lämmintä ruokaa, harrastaneet seksiä. Miten niin seksille ei enää jää tilaisuuksia? Vaikka joka ilta lapsen mentyä nukkumaan. Päivään jää vielä monen monta tuntia kotitöiden lisäksi, illan viettoihinkin olemme jaksaneet halutessa lähteä vielä päivän päätteeksi.

Toinen lapsi syntyy lähipäivinä ja nyt vasta alan uskoa että arkeen saattaa tulla vähän dramatiikkaakin. Lapsi saattaa olla yhtä helppo kuin esikoinen tai sitten hänellä on kaikki mahdolliset ongelmat koliikista allergioihin. Esikkokin saattaa muuttua ongelmalliseksi mustikseksi.

Mites muilla? Oletteko yllättyneet positiivisesti lapsiarjessa?
 
No onhan se tavallaan rankempaa, tai asiat täytyy vaan ehkä tehdä vähän eri tavalla, ja niissä voi mennä pidempään :D Ei tuo parisuhde enää niin ole kukoistanut, eikä itselleen ole jäänyt aikaa niinkuin olisi toivonut.
 
Meillä on joka ilta aikaa lasten käytyä nukkumaan ja parisuhde ei ole lasten syntymän myötä alkanut voimaan pahoin.

En ole kokenut lasten kanssa elämistä rankaksi.
 
Rankinta oli silloin, kun talosta löytyi, vauva, ja kaksi uhmaikäistä. Yhden vauvan hoitoa en koskaan ole kokenut rankaksi, vaan mielummin rentouttavaksi.
Työelämä vie mehut paljon kovemmin, kuin vauva.
 
Mun mielestä eiole rankkaa. Toki joskus yöunet ei ole yhtä virkistävät heräämisineen kuin ennen, mutta saan tuosta lapsesta niin paljon iloa että en välitä yhtään. Lapsi ollutvälillä todella sairas yli puolen vuoden ajan, mutta sekään aika ei saanut mieltäni muuttumaan. Ja varsinkin nyt kotosalla ollessa ja perus arkea eläessä tämä säännöllinen rytmi jne on jopa helpottanut elämää. Ja kyllä lapsen kanssa voi tehdä vaikka mitä kun vaan viitsii ja ottaa sille aikaa. Toki minulla on mies rinnalla joka mielellään myös tekee lapsen kanssa kaikkea ja osallistuu kodinhoitoon.
 
Minulla on ollut rankkaa vasta neljännen kanssa. Kokoajan on miljoona hommaa kesken ja isommat tappelee ja herätyksiä yöllä parin tunnin välein yli kohta vuoden verran.
 
ensimmäinen lapsi, ensimmäiset kaksi kuukautta oli vähän tiivistä - mutta rankkaa - ei.
Leikki-ikäinen ja siitä isompi on rankkaa, riippuen kylläkin muusta elämäntilanteesta. Väsyneenä kasvattaminen on kamalaa.
Vauva ja vilkas alle 2-vuotias on rankkaa, mutta ei se vauva vaan se alle 2-vuotias...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minulla on ollut rankkaa vasta neljännen kanssa. Kokoajan on miljoona hommaa kesken ja isommat tappelee ja herätyksiä yöllä parin tunnin välein yli kohta vuoden verran.
Click to expand...

"yli kohta vuoden verran" :D Tässä se väsymys näkyy :D
 
yhden kanssa oli helppoa, samoin kun toinen syntyi ja esikoinen oli 1v., mutta nyt kun nuo 5 ja 6v. koko ajan tappelevat, paljon rankemmaksi koen tämän ajan kuin vaippa-ajan
 
Minä uskalsin palkata yritykseeni työntekijän lapsen odotuksen ja syntymän myötä, joten minulle lapset ovat antaneet muutakin elämää kuin työ. Nyt olen päivät kotiäiti ja illat yrittäjä. Elän monipuolista elämää. Lapsia on kaksi ja kolmas haaveissa. Tavallaan rankkaa, mutta lasten myös uskalsin ottaa vapautta työstä, jota ennen lapsia tein n.70/vk ilman lomia.
 
Esikoisen vauva-aika oli aivan ihanaa, ei siis kerta kaikkiaan mitään valittamista. Tämän tokan kanssa tietysti välillä vähän kiirettä pitää, kun on se kaksivuotias isosiukkukin. Mutta rankkaa..? No ei todellakaan. Ihan mahtavaa, elämän makua tässä on jos jossain.
 
Meillä oli niin rankka esikoisen vauva-aika, (5kk kestänyt "koliikki", huusi suoraa huutoa joka ilta 16-23 ennenkun maitoallergia todettiin, keskonen syntyessään, kasvuongelmat jne...) että vaikka hän oli vasta 1,5v kun kakkonen syntyi niin ei ole tuntunut läheskään niin rankalta kahden pienen kanssa kuin silloin yhden kanssa koska tämä kuopus on "maailman helpoin ja tyytyväisin vauva."

Siis ei, en koe pienen/pienten lasten kanssa olemista raskaaksi silloin kun kaikki on lapsilla kunnossa eivätkä sairastele.
 
Riippuu niin paljon lapsista, ikäerosta ja lasten määrästä. 2v kaksoset ja vauva voi olla jollekin piece of cake. Jollakin on yksi puolihullu 2-vuotias erityislapsi, mikä vie kaikki mehut.
 
Vauva aika oli rankkaa, mutta meillä olikin todella vaativa vauva. Nyt lapsi täyttää pian 2v, ja ei ole arki rankkaa, vaikka mulla onkin oman lapsen lisäksi 3 hoitolasta ikähaitarilla 1-3v.. Paljon helpompaa on nyt neljän kanssa päivät, mitä oli silloin kun oma poika oli vauva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Mun mielestä lasten kanssa ei oo rankkaa.
Esikoinen 6v, kuopus 2v ja tähän asti ainakin on ollut sen verran helppoa, etten ihan ymmärrä sitä "lasten kanssa on niin rankkaa"-shittiä.
Click to expand...

Se riippuu se rankkuus muustakin, kuin siitä, että millaiset lapset ja minkäikäiset. Paska parisuhde, läheisen kuolema, lyhyet yöunet, rahapula, yksinäisyys työ ja työmatkat pelkästään vetivät niin loppuun, että kahden suht helpon lapsen huoltaminen tuntui todella raskaalta, kun kaikki jäi yksin hoidettavaksi. Ei ollut omaa pyykkikonetta ja käsin tiskasin.
 
Yllätyin positiivisesti. Kaikki varoittelivat, kuinka hankalaa sitten on ja itsekkin olin varautunut johonkin kauheaan. Kun esikoinen sitten syntyi, niin koliikista huolimatta en kokenut vauva-aikaa kovinkaan rankaksi. Toinen vauva syntyi, kun esikoinen oli 1v7kk ja hienosti meni kuopuksenkin vauva-aika. Nyt lapset 4v ja 2v ja koko ajan on vaan helpompaa:)
 
Nyt lapset 4v ja 2v ja ihan helppoa. Kummankin kanssa alkoi olla ihan helppoa ja ihanaa kun täyttivät 1.5v.

Eli jos vauva on vaativa, se on sitä! Ihan poikki olin ja mitään muuta ei ehtinyt kuin hoitaa vauvaa. Näistä kuoriutui kuitenkin ihania taaperoita. Iloisia ja energisiä mutta tuntuu lomalta vauva-aikaan nähden.


Alkuperäinen kirjoittaja ei ollut rankkaa:
Yllätyin positiivisesti. Kaikki varoittelivat, kuinka hankalaa sitten on ja itsekkin olin varautunut johonkin kauheaan. Kun esikoinen sitten syntyi, niin koliikista huolimatta en kokenut vauva-aikaa kovinkaan rankaksi. Toinen vauva syntyi, kun esikoinen oli 1v7kk ja hienosti meni kuopuksenkin vauva-aika. Nyt lapset 4v ja 2v ja koko ajan on vaan helpompaa:)
Click to expand...

 
Ei munkaan mielestä ollut rankkaa kun oli yksi lapsi. Sitten kun toinen syntyi, niin oli ehkä vuoden verran raskaampaa, ja nyt on taas helpompaa. Tottakai ajoittain on rankkaa jos lapset vaikka sairastelee, mutta en todellakaan tunne että jatkuvasti olis tosi raskasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja å:
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Mun mielestä lasten kanssa ei oo rankkaa.
Esikoinen 6v, kuopus 2v ja tähän asti ainakin on ollut sen verran helppoa, etten ihan ymmärrä sitä "lasten kanssa on niin rankkaa"-shittiä.
Click to expand...

Se riippuu se rankkuus muustakin, kuin siitä, että millaiset lapset ja minkäikäiset. Paska parisuhde, läheisen kuolema, lyhyet yöunet, rahapula, yksinäisyys työ ja työmatkat pelkästään vetivät niin loppuun, että kahden suht helpon lapsen huoltaminen tuntui todella raskaalta, kun kaikki jäi yksin hoidettavaksi. Ei ollut omaa pyykkikonetta ja käsin tiskasin.
Click to expand...

Uskon. Mutta on se asenteestakin kiinni.
Esikoisen ollessa 5kk erosin tytön isästä, ystävä kuoli ja elin hiton nihkeesti yh´na. Sairastuin masennukseenkin, mut kuitenkin olen sitä mieltä ettei se elämä lapsen kanssa rankkaa ole ollut.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa