Onko muita joilla hankala äiti-suhde mutta ei vielä aikuisenakaan pysty keskustelemaan siitä

[alkuperäinen]

Mulla lapsuudestakin suuria traumoja liian hallitsevan äitini vuoksi. Tänäkin päivänä hän on hyvin hankala mutta tullaan toimeen..

Äitini on mielestänsä aina oikeassa ja loukkaantuu pienestäkin. Tiedän että hänen mielestään hän ei ole tehnyt koskaan mitään väärin, päinvastoin vika on aina minusssa/muissa. Ehkäpä hänessä on jonkinlaisia narsistin piirteitä.

Kaikki nämä painavat mieltäni ja pohdinkin niitä usein itsekseni. En vain pysty kohtaamaan äitiäni näiden asioiden merkeissä. Käyttäydyn aina kuin kaikki olisi hyvin. Uskon että jos joskus pystyisin kertomaan kaikki minua painavat asiat, äitini jopa katkaisisi välimme jota en kuitenkaan halua. Hän on kuitenkin omalla tavallaan tärkeä minulle.

 

["vieras"]

Ongelmasi on se' ettet pysty puhumaan vaan esität kaiken olevan hyvin. Jos kerrankin räjähtäisit ja sanoisit päin naamaa, pistäsit selkeät rajat; rupeaisit itsekkin voimaan paremmin

 

["nimetön"]

mun mies (ex) on just tollainen. ja valitettavasti lapsemme isä. narsisti.

 

["vieras"]

Minä asuin äidin kanssa muutaman vuoden samassa kerrostalossa, mutta just ja just moikattiin nähdessämme. Ei meillä mitään vihaa ole keskenämme. Äiti vaan on mulle aika vieras.

 

[sama täällä]

Ei mulle tulis mieleenkään enää yrittää puhua äidin kanssa mun lapsuudesta. Meillä on ihan ok välit nykyään, etäiset tosin, mutta toimeen tullaan.
Itsekseni ja terapiassa olen asioita käynyt läpi ja päässyt yli niistä.

 

[surullista]

[QUOTE="vieras";24153533]Minä asuin äidin kanssa muutaman vuoden samassa kerrostalossa, mutta just ja just moikattiin nähdessämme. Ei meillä mitään vihaa ole keskenämme. Äiti vaan on mulle aika vieras.[/QUOTE]

Hui, miksi asuitte samassa talossa? Kuinkas lapsena?