Onko muita jotka ei ole mustasukkasia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja musta pipari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

musta pipari

Vieras
Kun mä en sellasta tunnista..?
Mulle on ihan sama sitten jos niin käy, että mieheni toisen löytää. Mä lähden ja sitten eteenpäin, yksin tai yhdessä.

Enkä jaksa miettiä kun mies on illanvietoissa, että missä se on ja kenen kanssa. Aina se on kotiutunu.

Mutta mun mies on mustasukkanen. Mun mielestä sellasessa ei ole mitään järkeä. Miettiä nyt yönsä puhki missä puoliso on kun on sovittu että se puoliso saa ihan vapaasti olla kerrankin ulkona.

Osaisiko, tai onko täällä läsnä nyt ketään joka osaisi selittää mustasukkaista käytösmallia parisuhteessa? Se on muuten aika helvetin rajoittavaa ympäri vuoden vaikka kuinka rakastaisi. :(
 
no, kai siihen mustasukkaisuuteen on moniakin syitä; epävarmuus, hylätyksi tulemisen pelko, halu hallita toista, jotkut ovat mustasukkaisia ja itse pettävät jne. rasittavaahan se tosiaan on, joillakin se menee "iän" myötä ohi, kun tulee varmuutta suhteeseen.
 
Minäkään en ole mustasukkainen luonnostani. Joskus siihen kuitenkin olen ajatutunut itsestä johtumattomista syistä (= eli kun mies ei ole ollut luottamuksen arvoinen). Sen verran olen ilmeisesti saanut siipeeni, etten enää välitä minäkään mitä mies tekee. Vastuu on ihan hänellä itsellään ja jos mokaa, niin sitten saa lähteä.
 
On tervettä tuntea joskus mustasukkaisuutta.
Sairasta se on silloin, kun niistä ajatuksista ei pääse yli, vaan alkaa olettamaan asioita, pyörittämään mielikuvia, joista syntyy harhaluuloja.
 
Mulla on varmaan just iän myötä menny ohi,tai sitten johtuu vaan miehestä. Entisten kanssa oon ollu aika mustis. Nyt tämän miehen kanssa en koskaan ole oikeen kokenut tarvetta sellaseen, tiedän, että mun mies ei mua pettäis :)
 
Meillä on jopa mies ottanut pienet herneet nenään, kun en ole mustasukkainen. Ja mä en tajua, että miksi pitäisi olla...ei sillä, etteikö noita naisia ois tuolla kuppiloissa ja työpaikoilla ollut ihan sanan mukaisesti tyrkyllä. Mutta kun tuntee ja tietää oman puolisonsa jotta ei se vaan sorru niin minkä hitsin takia pitää olla mustis. Saa vaan pahanmielen niin itselleen kuin toiselle.
 
En ole toistaiseksi ollut yhtään! Ei mulla ole mitään syytä epäillä, ettenkö löytäisi jonkun toisen, jos mies jostain kumman syystä päättäisi pettää ja häipyä.. :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kannattais olla hiukan mustis,ees sen takia et toinen huomaa sen..saa itsetuntoa vähän kohotettua..

Entä jos se on jo valmiiksi liiankin hyvä ja pitäisi palauttaa lähemmäs normaalitasoa?! :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja papukaijan ruokottomat puheet:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kannattais olla hiukan mustis,ees sen takia et toinen huomaa sen..saa itsetuntoa vähän kohotettua..

Entä jos se on jo valmiiksi liiankin hyvä ja pitäisi palauttaa lähemmäs normaalitasoa?! :kieh:

tai jos sen toisen itsetunnon parannus onkin sen ihan oma asia ja ongelma, jos ongelmaa on?
 
Minä en ole yhtään mustis. Mies joskus kysyny et enkö välitä kun en ole mustasukkainen. Nykyään yritän välillä muka olla ihan miehen mieliksi. Luotan häneen vaan niin paljon ettei ole syytä olla mustasukkainen. Ja muutenkin tiedän tämän yli 10 vuoden kokemuksella ettei tarvi olla.
 

Yhteistyössä