Onko muita, jotka eivät kiinnitä huomiota toisten ulkonäköön/ osaa olla kateellisia toisille ulkonäöstä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Isabella"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"Isabella"

Vieras
Mä en koskaan oikein katso minkä näköinen joku on. Mun mielestä esimerkiksi salkkareissa näyttelevä isabella on todella kaunis, mutta en osaa millään tavalla kadehtia häntä. Mä en siis oikeasti kykene ymmärtämään, miksi jonku ulkonäköä pitäisi kadehtia? Mä en oikeasti muuttaisi itsessäni mitään ja haluan olla juuri minä, vaikka en ole lähelläkään täydellistä.
Minusta on lähinnä koomista lukea näitä palstan keskusteluita "jo työpaikallesi tulisi nuori ja kaunis ja muodokas ja plaaplaa". Mitä sitten? Mulle on käsi sydämellä: Ihan sama minkä näköisiä ihmisiä missäkin on.

Kyllä mullakin toki kateuden kohteita on. Kadehdin rikkaita ihmisiä ja niitä, jotka ovat erityisen musikaalisia.
 
Sehän on tutkittua, että ulkonäkö aiheuttaa todellisuudessa hyvin vähän kateutta. Suurimmat kateuden aiheuttajat taisivat olla ensin raha ja sitten muistaakseni menestys.
 
Ihan sama kun ap:llä! En osaa kadehtia ja minusta lähes jokaisessa on jotain viehättävää.

Tosin en osaa kadehtia myöskään rahaa, koska eihän se tee onnelliseksi. Menestyskään ei kiinnosta.

Mutta musikaalisuus on kyllä kadehdittavaa!:) Olisi kiva osata laulaa.
 
Sepä se, sä olet tyytyväinen ittees tuollaisena kuin olet, etkä muuttais itsestäs mitään (ulkonäöstä ainakaan). Meitä on ihmisiä, jotka ei olla niin varmoja itsestämme, jotka katotaan peiliin ja nähdään pieniä vikoja.
En minäkään lähtisi vaikka leikkelemään itteäni, mutta on mulla kuntokuuri menossa, että saan hieman hölskyvän takamukseni taas kuntoon (raskauden piruja ;D). Onhan sekin ittensä muuttamista. Olis musta tosi hienoa, jos olis siunaantunut isot tissit (tai edes imetyksen ajan kokoiset, voi niitä! Julmaa on näyttää, miltä _voisi_ näyttää, muttei voikaan koskaa näyttää :D) tai tukka, joka kasvais pitkäksi. Mutta kun ei oo niin ei oo, saan minä kadehtia muita ihmisiä hissukseen ja tehdä työtä itteni kanssa, että näyttäisin itestäni kivalta :)

Sen sijaan minä oon oikein musikaalinen ja käsistäni tosi taitava. Rahaa ei oo, mutten kadehti muita ihmisiä, joilla on. Näin on hyvä ja sitten kun ei ole, voi tietty asialle ruveta tekeekin jotain (mennä vaikka koulun penkille jatkokoulutukseen). Musta rahan kadehtiminen on vaan niin hirveen typerää, kun elämässä on asioita, jotka on niin paljon tärkeämpiä (ei nyt välttämättä se ulkonäkö, vaikka liittyyhän sekin minäkuvaan.).
 
En kadehdi kenenkään ulkonäköä. Vaatteet ja tyylitaju saattaa kiinnittää minuun huomiota hyvässä tai pahassa, mutta varsinaisesti kenenkään vartalo tai kasvot eivät. Mä tosi vähän edes kiinnitän kenenkään ulkonäköön huomiota.
 
Mä kuulun niihin, jotka eivät edes huomaa, jos ystävä on käynyt kampaajalla, ostanut uuden takin tms. Onneksi ystäväni tietävät tämän eivätkä edes odota, että kommentoisin jotain heidän muuttuneesta ulkonäöstään.
 
Mä olen ns. missin mitoissa. Mä silti kadehdin ystävääni, joka on huomattavasti kookkaampi ja pulleampi, kuin minä. Hänellä on jotenkin niin upean naisellinen vartalo.
Mä näytän myös ikäistäni nuoremmalta, mutta en haluaisi. Olen 25-vuotias ja kolmen lapsen äiti. Mua luullaan usein lapsenvahdiksi ja jos joku lapsistani (etenkin esikoinen 7v) huutaa minulle "äitiii", niin väkisinkin joku mulkkaa halveksivasti. Vaikka olisin lapsetonkin, niin ennemmin näyttäisin kolmekymppiseltä (joka on nuori), kuin parikymppiseltä, tai saati usein 17-vuotiaalta..
Opiskelen myös lääkäriksi ja tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa saanut olla kesätöissä vastaanotolla. Uskottavuus on joskus aika nollassa, koska potilaille on aika usein "tyttönen" ja etenkin vanhemmat potilaat eivät luota minuun yhtään. Lähes joka päivä joku sanoo mulle "varmista nyt vielä joltakin vanhemmalta, oikealta lääkäriltä".
Kai minä olen jonkun yleisen normin mukaan ns. kaunis, mutta ei se kauneus ole tuonut minulle mitään etua En ole kovin ulkonäkökeskeinen ihminen ja mun elämä olisi oikeasti ihan tismalleen samanlaista, vaikka olisin 30kg painavampi ja paljon rumempi. Mulle on ihan sama miltä ihmiset ympärilläni näyttävät.
En esim. koskaan kiinnita huomiota potilaideni ulkonäköön tai työharjoitteluissa minua ohjaavien lääkäreiden ulkonäköön tai vaikkapa lentokoneessa kanssamatkustajiin.
Mä tiedän, että puolisino olisi kanssani, vaikka olisin fyysisesti ihan eri näköinen.
 
hohhoijaa.... ne ketkä täällä hehkuttaa etteivät edes kiinnitä toisiin naisiin huomiota, saatikka muutakaan, ovat itseasiassa niin huonoitsetuntoisia etteivät sitä pysty myöntämään. well..... voivoi.
 
[QUOTE="susu";26845535]hohhoijaa.... ne ketkä täällä hehkuttaa etteivät edes kiinnitä toisiin naisiin huomiota, saatikka muutakaan, ovat itseasiassa niin huonoitsetuntoisia etteivät sitä pysty myöntämään. well..... voivoi.[/QUOTE]

Millähän järjellä ajateltuna näin olisi??:o :D
 
[QUOTE="susu";26845535]hohhoijaa.... ne ketkä täällä hehkuttaa etteivät edes kiinnitä toisiin naisiin huomiota, saatikka muutakaan, ovat itseasiassa niin huonoitsetuntoisia etteivät sitä pysty myöntämään. well..... voivoi.[/QUOTE]

Kai sitä ihminen väkisinkin kiinnittää toisiin huomiota, ellei kulje silmät kiinni. Eli ihan pakko sun on nähdä minkä näköinen ihminen bussissa sun viereen istuu. Ehkä tässä on kyse enemmän siis siitä, kadehtiiko muita. Ulkonäkö aiheuttaa loppujen lopuksi varmasti vähemmän kateutta, kuin esimerkiksi vaikkapa raha. Rikkaita kadehditaan aina ja niitä, joilla tuntuu olevan keskivertoa enemmän mammonaa. Rikkaus ei ole katsojan silmissä, vaan se vaan on niin, että jollakin on massia ja jollakin ei. Itse kuulun kultaiseen keskiluokkaan ja mua ärsyttää kyllä joskus, etten vaan voi sisustaa koko ajan niinkuin haluan, tai lähteä ulkomaille aina kun haluan ja ottaa paria palkatonta vapaata. Vaikka mulla onkin varaa myös pieneen luksukseen, niin kyllä mua ainakin v*tuttaa, että meidän kesätyöntekijöillä on uudemmat autot, kuin mulla (omani on vm. 05, eli ei vanha sekään) ja nämä kesätyöntekijät ramppaavat koko ajan reissuilla ja puhuu uusista sohvakalustoista.

Ulkonäkö harvemmin aiheuttaa kateutta. Saatan kadehtia jonkun vaatteita tai hiustenlaittotaitoa, mutta en vain osaa olla kenellekään kateellinen ulkonäöstä.
Olen itse urheillut enemmän ja vähemmän kilpatasolla koko elämäni, joten ehkä sitä kautta olen tullut niin sinuksi oman kroppani kanssa.


Jokaisella on oikeus olla ylpeä itsestään. Kukaan EI OLE kaikkien mielestä kaunis, eikä kukaan ole kaikkien mielestä ruma. Mä tiedän, että on aika hitonmoinen liuta ihmisiä, joiden mielestä mä olen kuuma pakkaus ja on myös paljon ihmisiä, jotka eivät näe minussa mitään hottia.

Älykkyys ja kauneis voivat kulkea käsikädessä siinä missä tyhmyys ja kauneus tai älykkyys ja rumuus jne.
On olemassa naisia, jotka ovat ainakin omasta mielestään fyysisesti todella kauniita ja seksikkäitä ja kuvittelevat jokaisen haluavan heitä, tämä ehkä luo illuusion siitä, että kauniit naiset ovat helkkarin tyhmiä ja älyllisesti lapsen tasolla. Onneksi näitä naisia on vain vähän ja totuus on se, että kaunis voi olla älykäs siinä missä rumakin.
 
Hmm.. perinteisellä tavalla en kadehdi muita naisia. Tykkään kuitenkin katsella mielestäni kauniita ihmisiä, joskus ihailenkin. Hienoja kampauksia, rakennekynsiä, hyvin piirteitä korostavaa meikkiä yms. Sorrun toki joskus ajattelemaan ja sättimään mielessäni hyvin "rupuisia" tai itsensä heittelle jättänyttä ihmistä. Hyvin ylipainoisia nuoria taas säälin. Muttei ne vie yöunia enkä hetkeä kauempaa mieti näkemääni yleensä. Ei ne mun murheita ole..

Ei tarvitse oikeasti tässä iässä enää verrata itseään muihin. Kun tietää, että saa halutessaan vaikka ne isommat ja kiinteämmät rinnat tai toisenlaiset hiukset päähän.. jotenkin sitä on vain tyytynyt sitten nykyiseen olomuotoonsa. Sille voi tehdä kuitenkin aina jotain. Jos viitsii ;)

Lottovoittajille olen rehellisesti hyvällä tapaa kateellinen ja täysin terveille ihmisille, jotka eivät tajua miten onnekkaita ovatkaan. :)
 
En mä erityisemmin ole kateellinen kellekään, mutta esim jos jollain on luonnollinen punainen tukka "ooh mä haluaisin tommosen". Mutta en kumminkaan halua :D Tiedättekö? Olen tyytyväinen millainen olen, mutta on kiva katella muita ja miettiä "millaselta tuo näyttäis minulla" - juttuja. Mutta pahalla tavalla en yleensä ole kateellinen. En ainakaan huomaa olevani.
 
Minusta on ihana katsella (minun mielestäni) kauniita ihmisiä! Kateutta en osaa tuntea, mutta monesti olen saanut inspiraatiota omaan pukeutumiseen tai vaikka hiustenlaittoon.

Kateuden pistoja tunnen joskus, mutta ihan muista aiheista kuin pinnallisesta ulkonäöstä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä