Onko mukavat isovanhemmat meillä?Mua niin lasten takia surettaa..

[Mia]

Mieheni vanhemmat käyvät meillä lasten synttäreillä ja yleensä kerran kesässä.Asuvat 45km päässä.Vaari eläkkeellä, eli pvät aikaa ja hyvässä kunnossa.Mummi työelä,ässä ja huippukunnossa. Eivät pidä mitään yhteyttä,mutta pitävät itsestään selvänä että me kyläilemme heillä niin isänpvät/äitienpvät/joulut jne...ilman kutsua siis. Nyt päätetty pysyä joulu keskenämme kotona. Isovanhemmat ei soittele ja kysele lasten lahjatoiveita sen enempää kuin kuulumisia,mutta odottavat meiltä joulukukkia jne...

Miehelläni on pikkusisko joka muutti puolivuotta sitten englantiin lasten kera,uuden miehen perässä. Siellä ne isovanhemmat ravaa alvariinsa vkon lomilla,vaikka matka paljon pidempi kuin meille.Tätä tytärtään he auttoivat alati lastenhoidossa,taloudellisesti jne ,niin kuin edelleen,kun hankki itselleen työttömän turkkilaisen miehen!. En ole katkera tms,minua harmittaa lasten puolesta kun isovanhemmilla ei tunnu olevan mitään annettavaa meidän lapsille-toisin kun tyttärensä lapsille.

 

[Hophopdabadaba]

Tuo kuulostaa ihan anopilta... yhtä paljon pitävät meihin yhteyttä kuin teihin ja englannissa ravaavat noin kuukausittain...

:hug:

 

[Mia]

Tuo kuulostaa ihan anopilta... yhtä paljon pitävät meihin yhteyttä kuin teihin ja englannissa ravaavat noin kuukausittain...

:hug:

Mitä ne englannissa?Onko sulle selvinnyt miksi käyttäytyvät noin?Eikö sua kismitä lasten puolesta?Mut tää tilanne saa puhisemaan näin joulun alla.

 

[mimonmami]

Voi kurja Pitäisiköhän heiltä hyväntahtoiseen sävyyn kysäistä, mikä on syynä? On tosiaan kovin epäreilua lapsille, heillä on oikeus rakastaviin isovanhempiin! Meillä ei mummoissa ja vaareissa ole vastaavaa, mutta isomummi on aina "toisella puolella" sukua, eikä meidän vauvatilanteista ollenkaan kiinnostunut, ja kun sekin jo surettaa, ni voin hyvin ymmärtää miten ikävältä sinusta tuntuu! Sinuna ottaisin härkää sarvista ja rimpauttaisin vaikka samantien ja alkaisin kysellä että mikä on. Tai jos miehesi soittaisi. Lasten vuoksi!

Kerro miten homma etenee, :hug:

 

[bobo]

hui.. onneks ei oo meillä tollasta ongelmaa...
meillä on mummoja ihan liikaakin. kaikki kun tahtoo hemmotella lapsen ihan piloille
äijän äiti asuu viereisessä rapussa, ja omani asuu toisellapuolella kaupunkia, sitten on mun mummo, joka asuu kanssa melko lähellä... miehen mummo asuu kauempana, eikä jaksa liikkua tännepäin, mutta on sillä ikääkin jo 90 vuotta...

 

[Mia]

Voi kurja Pitäisiköhän heiltä hyväntahtoiseen sävyyn kysäistä, mikä on syynä? On tosiaan kovin epäreilua lapsille, heillä on oikeus rakastaviin isovanhempiin! Meillä ei mummoissa ja vaareissa ole vastaavaa, mutta isomummi on aina "toisella puolella" sukua, eikä meidän vauvatilanteista ollenkaan kiinnostunut, ja kun sekin jo surettaa, ni voin hyvin ymmärtää miten ikävältä sinusta tuntuu! Sinuna ottaisin härkää sarvista ja rimpauttaisin vaikka samantien ja alkaisin kysellä että mikä on. Tai jos miehesi soittaisi. Lasten vuoksi!

Kerro miten homma etenee, :hug:

Helpommin sanottu kuin tehty. Isovanhemmat tuppaavat olemaan vanhoillisen konsertvatiivisia ja minusta tuntuu että vanhimmalla lapsella on kummallinen taakka kannettavan aja nuorin neiti-lapsi saa tehdä mitä vaan elämässä niin vanhemmat ymmärtää ja tukee.

 

[Mia]

Syytä en ole tilanteeseen keksinyt.Pohjatietona; mieheni on korkeasti koulutettu, yrittäjä, meillä on oma talo (asuntovelkaa)ja neljä lasta, taloudellisesti tulemme hyvin toimeen ja liittomme voi hyvin kaiken 18v jälkeenkin.

Mieheni sisiko; ei ole kouluttautunut mitenkään, asunut aina vuokralla, ei omista mitään, kolme lasta kahden eri miehen kanssa, vedättänyt kelaa yh-äitinä (vaikkei sitä aina ole ollut)ja nyt meni naimisiin turkkilaisen miehen kanssa joka on työtön ja muutt englantiin.

Ihan vaan pohjatiedoksi....Kiukuttaa..........

 

[Saku82n]

Kuulostaa samalta kuin meillä, (ainoastaan meidän ja miehen perheen välillä on 15km välimatkaa) anoppi käy miehen veljen lasten synttäreillä ja muuutenkin piipahtaa silloin tällöin, mutta meidän lasten synttäreille ei koskaan jaksa lähteä kun töissä on niin kova meno (ymmärrän osittain). Tuntuu vain pahalta kun ei ole käynyt meillä enään moneen vuoteen viimeksi silloin kun tyttö täytti 2v ja siitä on kohta 4v...

Meidät ottaa kyllä hyvin vastaan kun siellä käymme...
Eikä todellakaan kysy toiveita joullun tai synttäreiden suhteen, antaa yleensä rahaa tms.

Enään en edes viitsi pyytää joulujuhliin (pojan koululla) kun joka vuosi lupaa katsoa, mut ei ilmoita kuitenkaan mitä tekee

 

[mimonmami]

Mut sinun lasten oikeudet on silti samat, se on heiltä pois Luuletko että he katkaisee välit kokonaan jos "kehtaat mennä kysymään" moista? Ei kai nyt sentään?

*muoks* Ehkä se tulee heille jopa yllätyksenä, voisi hieman herätellä tajuamaan että ovat toimineet epäreilusti. En mä tiedä, oon itse jotenki niin kärkäs peräämään asioita ihmisiltä, tyyliin "halki poikki ja pinoon"

 

[ö]

Kuulostaa tutulta..Meidän anoppi on viimeeksi käynyt kesällä meillä. Tyttärensä luona käy joka viikko.

 

[Hophopdabadaba]

Tuo kuulostaa ihan anopilta... yhtä paljon pitävät meihin yhteyttä kuin teihin ja englannissa ravaavat noin kuukausittain...

:hug:

Mitä ne englannissa?Onko sulle selvinnyt miksi käyttäytyvät noin?Eikö sua kismitä lasten puolesta?Mut tää tilanne saa puhisemaan näin joulun alla.

Käyvät miehen siskon luona, heillä 2 lasta, samanikäiset kuin meidän kaksi nuorinta.

Käytökseen ei ole mitään järkevää syytä.

Ja kyllä ottaa päähän lasten puolesta! Ei edes synttärikorttia vaivaudu lähettämään eikä soittamaan. Miehen kanssa aletaan olla niin täynnä tilannetta eikä itsekään enää pidetä mitään yhteyttä.

Ärsyttävintä on että sitten kun nähdään anoppi ehtii lupailemaan maat ja taivaat kolmevuotiaalle..eikä koskaan pidä niitä. Nykyisin en edes päästä anoppia hetkeksikään kahdestaan kolmevuotiaan kanssa ettei ehdi lupailla mitään. Kiva sitten selitellä lapselle miksi mummo ei tulekaan.

 

[vieras]

Minulla on toinen vanhemmista elossa. Hän soittaa harvoin ja nähdään joskus. Kotonani hän on käynyt kerran 10 vuoden aikana. Koskaan ei kysy lapsista mitään eikä minustakaan. Kertoo vaan mitä on taas tehnyt ja kokenut.

Tällaista on nykyajan isovanhemmuus.

 

[Kippuravarvas]

Ettei ne vaan ajattele että te pärjäätte niin hyvin ja se sisko ei? Siis että tukevat enemmän heikompaa?
Tai jos heille on helpompi tukea oman tyttären perhettä kuin pojan, koska se pojan perhe on aina miniän perhe...?

 

[mimonmami]

Se selviää vaan kysymällä :saint:

 

[bb]

Eipä tuo selviä kuin kysymällä, mutta kun anopista kerran on kyse niin niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Millainen minä olet itse ollut?

 

[Oisku]

Ihan kun mun isovanhemmat, tai oikeastaan tarkennettuna isoäiti. :hug: Meillä tosin ei käyty edes synttäreillä, mutta serkkujen luona kyllä. Jouluiksi oli pakko raahautua aina sinne. :/

Omapa on häpeänsä, ihan suoraan sanottuna. Mä en ole isoäitiini pitänyt mitään yhteyttä sen jälkeen kun ei tarvinnut enää vanhempien mukana kulkea. Jos ei häntä kiinnosta, niin ei minuakaan. Lastenlastenlasten ristiäisissä eivät ole olleet (koska vain minulla ja siskolla on lapsia), hyvä jos nimet muistaa. Meillähän syy oli niinkin perustavanlaatuinen kuin väärä miniä. Että ei lapsetkaan "kelpaa".

Onhan se lapsiltasi pois, mutta myös isovanhemmilta. Mutta sä et voi väkisin pakottaaa heitä olemaan kiinnostuneita, valitettavasti. Sitten pitää vaan auttaa lapset pettymysten yli, niitä tulee ihan varmasti jos käytös ei muutu.

 

[Saku82n]

Minäkin olen yrittänyt hienoisesti kysellä, mut niitä ei kuulla =) Tarttis varmaan kysyä oikein huutamalla..

Jaksuja möhökampelalle ja perheelle :hug:

Muoks* ja tietenkin myös jaksut ap:lle!!

 

[Hophopdabadaba]

Eipä tuo selviä kuin kysymällä, mutta kun anopista kerran on kyse niin niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Millainen minä olet itse ollut?

Meillä ainakaan anoppi ei ole pitänyt koskaan oikein mitään yhteyttä. Mies soitteli sinne viikottain seurustelun aikana ja sitten itse aloin pitää yhteyttä. Ollaan käyty ja välit ovat olleet hyvät... kunnes miehen sisko sai esikoisen. Sen jälkeen ei anoppia kiinnostanut käydä meillä, ei soittaa...


Itse pidin yhteyttä pari vuotta vielä mutta kun keskustelut alkoivat puhelimessakin olla pelkkää "miehensisko, hänen lapsensa ovat tehneet sitä ja tätä tänään" niin en enää jaksanut pitää mitään yhteyttä. Ja mies ei pidä mitään yhteyttä enää kun ovat luvanneet vaikka mitä ja joka kerta pettävät luottamuksen.

 

[möö]

Voisko kyse olla myös siitä, että oman tyttären lapset koetaan läheisemmäksi kuin pojan. Siis oman tyttären huusholliin voi mennä ja tehdä mutta miniän ei. Meillä tilanne on just niin, että mun äiti on hoitanut lapsia ihan vauvasta ja miehen äiti on jäänyt taka-alalle. Hyvin tulemme toimeen, mutta multa on tultava aina aloite, kun anoppi ei halua tuppautua...

 

[vieras]

Voisko kyse olla myös siitä, että oman tyttären lapset koetaan läheisemmäksi kuin pojan. Siis oman tyttären huusholliin voi mennä ja tehdä mutta miniän ei. Meillä tilanne on just niin, että mun äiti on hoitanut lapsia ihan vauvasta ja miehen äiti on jäänyt taka-alalle. Hyvin tulemme toimeen, mutta multa on tultava aina aloite, kun anoppi ei halua tuppautua...

Mun teoria on, että se lapsista, kenet vanhemmat kokevat tärkeimmäksi, saa myös huomiota siinä vaiheessa enemmän kun tulee lastenlapsia. Ikävää mutta usein totta.

 

[Mia]

Mut sinun lasten oikeudet on silti samat, se on heiltä pois Luuletko että he katkaisee välit kokonaan jos "kehtaat mennä kysymään" moista? Ei kai nyt sentään?

*muoks* Ehkä se tulee heille jopa yllätyksenä, voisi hieman herätellä tajuamaan että ovat toimineet epäreilusti. En mä tiedä, oon itse jotenki niin kärkäs peräämään asioita ihmisiltä, tyyliin "halki poikki ja pinoon"

Minä en jaksa enää, olen yrittänyt,tiedän et pitäs lasten takia jaksaa ja haluaisinkin,mutta kun en tiedä miten ...kun menetelmäni (suoraan puhuminen) ei toimi.

 

[Mia]

Tuo kuulostaa ihan anopilta... yhtä paljon pitävät meihin yhteyttä kuin teihin ja englannissa ravaavat noin kuukausittain...

:hug:

Mitä ne englannissa?Onko sulle selvinnyt miksi käyttäytyvät noin?Eikö sua kismitä lasten puolesta?Mut tää tilanne saa puhisemaan näin joulun alla.

Käyvät miehen siskon luona, heillä 2 lasta, samanikäiset kuin meidän kaksi nuorinta.

Käytökseen ei ole mitään järkevää syytä.

Ja kyllä ottaa päähän lasten puolesta! Ei edes synttärikorttia vaivaudu lähettämään eikä soittamaan. Miehen kanssa aletaan olla niin täynnä tilannetta eikä itsekään enää pidetä mitään yhteyttä.

Ärsyttävintä on että sitten kun nähdään anoppi ehtii lupailemaan maat ja taivaat kolmevuotiaalle..eikä koskaan pidä niitä. Nykyisin en edes päästä anoppia hetkeksikään kahdestaan kolmevuotiaan kanssa ettei ehdi lupailla mitään. Kiva sitten selitellä lapselle miksi mummo ei tulekaan.

Kuullostaa niin meille, paitsi ettei onneksi lupaile kellekkään koskaan mitään ja silloin harvoin kun käy puhuvat suu vaahdossa tytärestään ja sen lapsista(??).

 

[Mia]

Ettei ne vaan ajattele että te pärjäätte niin hyvin ja se sisko ei? Siis että tukevat enemmän heikompaa?
Tai jos heille on helpompi tukea oman tyttären perhettä kuin pojan, koska se pojan perhe on aina miniän perhe...?

Mutta kun minusta kyse ei ole mistään tukemisesta vaan yksinkertaisesti lapsien oikudesta isovanhempiin ja heidän huomiostaan!

 

[Mia]

Voisko kyse olla myös siitä, että oman tyttären lapset koetaan läheisemmäksi kuin pojan. Siis oman tyttären huusholliin voi mennä ja tehdä mutta miniän ei. Meillä tilanne on just niin, että mun äiti on hoitanut lapsia ihan vauvasta ja miehen äiti on jäänyt taka-alalle. Hyvin tulemme toimeen, mutta multa on tultava aina aloite, kun anoppi ei halua tuppautua...

Mun teoria on, että se lapsista, kenet vanhemmat kokevat tärkeimmäksi, saa myös huomiota siinä vaiheessa enemmän kun tulee lastenlapsia. Ikävää mutta usein totta.

Toivon vain että minulle ei käy noin kun isoäidiksi tulen.Kyllähän jokaisella lapsella/lapsenlapsella tulee olla oikus tasavertaisesti äitiin/isoäitiin.

 

[huuhhaa]

Tämän asian kanssa oppii elämään. Me ainakin olemme oppineet. Lapset kun ovat kasvaneet niin ovat tiedostaneet että ovat ilmaa isovanhemmilleen.
Mutta meillä on suuri sydämminen ja laaja ystäväpiiri kyllä me sukulaisemme sillä korvaamme aivan varmasti.
Eipähän meidän tarvitse mennä joka ikisiin kissanristiäisiin sukuloimaan. Ja maaliskuussa olis häät/ristiäiset kutsua odotellessa vaikka tiedän jo että ei me sinne mennä.

Sukuaan ei voi valita mutta voi valita antaako niiden hallita elämää. Ilman p****a pärjää hyvin.