Onko mulla oikeus olla loukkaantunut?

[Inhimillinen tekijä]

Mä kyllä pystyn sairaana hoitamaan kotihommat yms. MUTTA paha hammassärky on sellainen kipu että se vie järjen mennessään joten ymmärrän täysin ap:n miehen käytöstä.

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="mä";25004627]Maailma ei toimi sen mukaan mitä haluaa tai ei halua. Jotkut asiat on vaan pakko tehdä, huvitti tai ei. Niin miesten kuin naistenkin.

Lapset täytyy ruokkia, sattui hampaaseen tai ei.
Pyykkiä täytyy pestä, väsytti tai ei.
Lemmikit täytyy hoitaa, oli kipeä tai ei.[/QUOTE]Kyllä, aivan totta. Eikö tässä ollut pahin ongelma se, ettei mies juttele ap:n kanssa? Ap tahtonee, että hänelle kerrotaan, että on ok olla loukkaantunut, kun mies ei juttele hänen kanssaan, vaan on hiljainen, luultavasti siksi, että hänellä on kipeä ja huono olo. Se että on loukkaantunut, ei ole mikään oikeuskysymys. Se on tunne. Ihan samanarvoinen kuin se tunne, joka saa sairaan ihmisen olemaan hiljainen tai omissaoloissaan viihtyvä.

 

[ap.]

Ap tahtoo, että hänellä on oikeus tuntea kuten tuntee ja käyttäytyä sen mukaisesti, mutta miehen vastaava oikeus? Mitä se on? Jotain syötävää?

Mun mielestä mulla on oikeus tunteisiini, mutta en kyllä ole silti käyttäytynyt mitenkään sen mukaisesti, jonkun täällä pitää kuitenkin hommat hoitaa. Ja oon jopa jutellut miehelle ihan normaalisti, mistään hiiltymättä. Toki oon sanonut muutamaan otteeseen että tuntuu kurjalta kun mulle ei puhuta, mutta sen suurempaa draamaa en oo asiasta nostanut.

Miehellä on myös oikeus tunteisiinsa, ja kai sillä on oikeus elää ihana omaa elämäänsä muista välittämättä kun se on kipeä, mutta on toi musta silti epäreilua ettei selitä mitään tai edes koita jotenkin muuttaa käytöstään jos kuitenkin anteeksi pyytää. Mutta joo, mulkku vaimo täällä hei!

 

[ap.]

Se on kipeä!?! Herran jumala mitä soopaa ihmisen pitääkään kestää. Hammassärky on niitä kipuja joita en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni, se täyttää koko maailman, ei pysty ajatella mitään muuta kuin että miten sen saa loppumaan. Mulla tulehtui hammas kun siitä vierestä nypättiin viisuri pois enkä yksinkertaisesti pystynyt tekemään yhtään mitään siihen asti että pääsin lääkäriin. Kun koko pää on yhtä sykkivää kipua, tai kun tulehdus leviää ja tuntuu kuin koko alaleuka olis täynnä pieniä kihiseviä matoja ei siinä paljon jutella tai tiskata. Vähän nyt sympatiaa keihiin nainen.

Mä tiedän kyllä miltä hammassärky tuntuu, en itsekään tiedä mitään kamalampaa, edes synnyttäminen ei satu niin paljon. MUtta jos tuo mies kuitenkin sanoo ettei sitä satu siihen hampaaseen, poski vaan kuulemma tuntuu oudolta, mutta sekään ei ole kipeä. Ja mä en ole itse tulkinnut näin, vaan se ihan ite sanoi mulle niin. Niin musta tuollainen käytös on liioittelua jos asia kerran näin on.

 

[Huspati Huta]

Mun mielestä mulla on oikeus tunteisiini, mutta en kyllä ole silti käyttäytynyt mitenkään sen mukaisesti, jonkun täällä pitää kuitenkin hommat hoitaa. Ja oon jopa jutellut miehelle ihan normaalisti, mistään hiiltymättä. Toki oon sanonut muutamaan otteeseen että tuntuu kurjalta kun mulle ei puhuta, mutta sen suurempaa draamaa en oo asiasta nostanut.

Miehellä on myös oikeus tunteisiinsa, ja kai sillä on oikeus elää ihana omaa elämäänsä muista välittämättä kun se on kipeä, mutta on toi musta silti epäreilua ettei selitä mitään tai edes koita jotenkin muuttaa käytöstään jos kuitenkin anteeksi pyytää. Mutta joo, mulkku vaimo täällä hei!

Äläs nyt tuolla tapaa. Luulen, että joitakin vuosia sitten olisin ajatellut ja varmaan ajattelinkin tuohon tapaan kuin sinä. Sitten meillä kävi kummallekin vuoronperään tapaturmia. Ensin miehelle liikenteessä, sitten minulle töissä ja taas miehelle töissä. Olimme kumpikin "pois pelistä" jonkun aikaa. Se oli kasvattavaa. Sen lisäksi, että se oli pelottavaa, tylsää, kurjaa ja turhauttavaa. Mutta siinä näki sen, miten paljon toinen tekee perheessä ilman, että sitä huomaa. Ne omat ansiot ovat kyllä hienossa listassa ja niistä tekee mieli saada kehuja ja arvostusta. Kun toinen ja itse omalla kohdallaan onkin kykenemätön tekemään niitä tavallisia asioita ja sen lisäksi vielä autettavana, sitä huomaa että tässä onkin paljon oppimista. Kun itse on ollut avuton tai tuntenut kipua, se on kuitenkin se oma tunne, ei voi tietää, miten toinen ottaa saman tilanteen, mutta tietää kuitenkin sen, että nyt ei tilanne ole tavallinen, nyt on kyse poikkeustilanteesta. Se vaatii pitkää pinnaa kummaltakin, siltä jota ottaa pattiin, kun ei pääse itse tekemään ja siltä, joka joutuu sen homman tekemään. Hammassärky on tietysti pienempi asia kuin tapaturmasta toipuminen, mutta se on silti sama asia, mittakaava on pienempi.

Vielä sanoisin kerran, että suosittelen tuosta tunteitten oikeutuksen hakemisesta. Et tarvitse sellaista, se on olemassaoleva asia, kuten vaikka se että jos sinua naurattaa. Et mieti saanko nyt nauraa. Nauroit jo. Ihan samalla tapaa, kun loukkaannut, se tapahtui jo. Mutta se, että ylläpitää sitä negatiivista tunnetta (sitähän loukkaantuminen on), pidät sitä yllä sen vuoksi, että sinulla on oikeus... Se on jo toinen juttu.

 

[ap.]

Niin no, ehkä mä vaan sitten odottelen että mies tervehtyy ja muuttuu takas normaaliksi, ja sit jatketaan elämää ihan kuin mitään ei ois tapahtunut. Ärsyttää vaan hivenen toi ylireagointi, mä kuitenkin esim kärsin kahden viikon välein ihan kamalasta migreenistä sen yleensä kolme päivää putkeen, ja silti musta oletetaan että toimin ihan normaalisti sen aikana, enkä saa vapautusta mstään kotitöistä tms. Ja jos en voihki viiden minuutin välein sitä migreeniä niin mies kuvittelee että se on jo mennyt ohi.

 

[....]

Niin no, ehkä mä vaan sitten odottelen että mies tervehtyy ja muuttuu takas normaaliksi, ja sit jatketaan elämää ihan kuin mitään ei ois tapahtunut. Ärsyttää vaan hivenen toi ylireagointi, mä kuitenkin esim kärsin kahden viikon välein ihan kamalasta migreenistä sen yleensä kolme päivää putkeen, ja silti musta oletetaan että toimin ihan normaalisti sen aikana, enkä saa vapautusta mstään kotitöistä tms. Ja jos en voihki viiden minuutin välein sitä migreeniä niin mies kuvittelee että se on jo mennyt ohi.

Mutta silti sie pälpätät kuin papupata? Vaikka oisit kuinka kipeänä? Jos ittelläni ois puol päätä turvoksissa hammastulehduksen takia, niin ei varmasti hirveästi huvittais höpöttää jatkuvasti. Vaikka se kuinka loukkais toista. Tosin onneks oma mies ei noin turhasta asiasta loukkaantuiskaan...
Ja ihan samalla tavalla, ehkä miehenkin pitää käyttäytyä noin jotta sinä et kuvittelis että hammaskivut ja tulehukset ois menny jo ohi?

 

["vieras"]

Ei ihminen voi mitään sairudelleen. Oli sitten mies tai nainen, niin sairaus muuttaa ihmistä. Jos joku ennestään mukava ihminen muuttuu töksähteleväksi tai muuten ikäväksi, niin todennäköisesti taustalla on joku sairaus. Eri sairaudet vaikuttavat eri tavoin eli vaikka itse pystyisi sairaana olemaan "hyvä" ihminen, niin ei kannata kuvitella, että olisi jotenkin muita parempi. Jos oikeanlainen sairaus sattuu kohdalle, niin se on menoa itse kullekin.

 

["vieras"]

Niin no, ehkä mä vaan sitten odottelen että mies tervehtyy ja muuttuu takas normaaliksi, ja sit jatketaan elämää ihan kuin mitään ei ois tapahtunut. Ärsyttää vaan hivenen toi ylireagointi, mä kuitenkin esim kärsin kahden viikon välein ihan kamalasta migreenistä sen yleensä kolme päivää putkeen, ja silti musta oletetaan että toimin ihan normaalisti sen aikana, enkä saa vapautusta mstään kotitöistä tms. Ja jos en voihki viiden minuutin välein sitä migreeniä niin mies kuvittelee että se on jo mennyt ohi.

Taidatte olla molemmat aika samanlaisia ihmisiä? Samanlainen suhtautuminen molemmilla toisen sairauksiin.

 

[ap.]

Mutta silti sie pälpätät kuin papupata? Vaikka oisit kuinka kipeänä? Jos ittelläni ois puol päätä turvoksissa hammastulehduksen takia, niin ei varmasti hirveästi huvittais höpöttää jatkuvasti. Vaikka se kuinka loukkais toista. Tosin onneks oma mies ei noin turhasta asiasta loukkaantuiskaan...
Ja ihan samalla tavalla, ehkä miehenkin pitää käyttäytyä noin jotta sinä et kuvittelis että hammaskivut ja tulehukset ois menny jo ohi?

En mä oo vaatinut pälpättämistä, vaan sitä että vois edes jotain, vaikka sitten yhdellä sanalla vastata kun puhun sille. Siis jotain reaktiota siihen että se edes huomaa mun puhuvan sille. Ja ei, en puhu kuin papupata jos mulla on migreeni, mutta kyllä mä silti pystyn puhumaan. JA EDELLEEN TUO MUN MIES ON JO MONTA PÄIVÄÄ SANONUT ETTEI SITÄ VARSINAISESTI SATU; TUNTUU VAAN OUDOLTA. Oon kirjoittanut senkin jo monta kertaa.

 

["..."]

Entäs se lääkekuuri, onko kolmiolääkkeet tms.? Jos ei normaalisti kovin paljoa särky ym. lääkkeitä käytä niin outo olo voi tulla niistä...

 

[ap.]

[QUOTE="...";25004895]Entäs se lääkekuuri, onko kolmiolääkkeet tms.? Jos ei normaalisti kovin paljoa särky ym. lääkkeitä käytä niin outo olo voi tulla niistä...[/QUOTE]

600mg buranat ja perus antibiootit ei varmaan kauheesti päätä sekota.

 

[Mep]

Voi jeesus. Eikö se mies osaa sanoa, jos on niin kipeä olo, ettei jaksa jutella?!
Meillä ainakin sanotaan, niin ei tarvi ihmetellä.

Hyödytöntä pohdintaa täällä.

 

["heh"]

Mutta näinhän se menee että miehistä tulee invalideja jos joku paikka on kipeä Ei luoto turhaan meitä nasia ole laittanut synnyttämään... mitähän siitäkin tulisi jos se miehen tehtäviin kuuluisi

 

[Big Bang Theory]

omalla miehelläni on ainakin TODELLA alhainen kipukynnys. Siis TODELLA matala. Ei tarvitse kun sormessa olla pieni haava niin elämä on perseestä .

 

[Hmm..]

Minulla poistettiin viisaudenhammas alhalta ja kipu oli sietämätöntä ( särkylääkkeet ei auttanut) ja ennemmin menen synnyttämään , kuin kestän sitä kipua.. ( 4lasta synnyttänyt ja 1 tullut ilman kipulääkityksiä.. ) Eli kipu voi olla todella pahaa ja ymmärrän miksei miehesi nyt hirveästi innostunut kotitöistä...