Onko mun mies ihan moukka??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Mulla on rv 36 menossa. Lapsi oli yhteinen toive. Mies on 26v, minä pari vuotta nuorempi. Suhteen alussa mies petti minua, mutta mm. parisuhdeterapian jälkeen päätimme jatkaa. En ole aiemmin kiinnittänyt niin huomiota esim. arjen sujumiseen, koska se on soljunut itsestään. Seksiä meillä oli myös paljon, joka päivä.

Nyt tilanne on se, että minä en jaksa enää siivota. Minun selkään koskee ja minua supistaa. Mies ei auta minua kotitöissä (esim. siivous) tai käytä koiraamme ulkona vapaaehtoisesti. Jos pyydän miestä esim. "tamppaisitko matot", niin mies kuittailee siihen, että "onpas raskas homma joo, kyllä sä tohon pystyisit".

Kun kerron esim. tuntemuksistani esim. "jännä kun milloin tahansa voi vauva syntyä" niin mies saattaa vain naureskella jutuilleni, eikä jaksa keskustella vauvasta. Tänään purskahdin itkuun kun mies taas vähätteli juttujani, ei siis jakanut niitä. Mies meni taas hämilleen mutta huomasin ettei se oikeasti ollut kovinkaan empaattinen.

Mies on pyytänyt minua vielä raskauden aikana pukeutumaan esim. seksikkäisiin vaatteisiin. minusta ajatus on tuntunut hölmöltä, mutta olen suostunut. mies on saanut siis seksiä aina kun on halunnut. olemme myös yhdessä katsoneet pornoa ja olen ajatellut sen riittävän miehelle. vaan hän mastruboi pornon parissa joka ikinen ilta nykyään ja ikävää siinä on se, että hänestä huomaa, kun hän on ollut "yksin touhuissa". Minuun katsominen tai koskeminen ei kiinnosta. Koen oloni loukatuksi koska olen halunnut pitää miehen tyytyväisenä ja tuntuu, ettei hänelle mikään riitä. Minulla on iso maha, rinnat paisuneet ja valmistaudun synnyttämään. Tahtoisin kuulla olevani kaunis tai ihana, tai mitä tahansa. Sen sijaan mies kommentoi minua vain "valtavaksi tankiksi". Tuntuu pahalta, kun mies käyttää noin paljon aikaa pornon vahtaamiseen.

Minusta minä olen miestä kohtaan ymmärtäväinen ja mukava. En mikään kamala hormonihirviä, joka valittaa turhasta. Esimerkiksi vaikka oloni on nyt vähän huono, niin en ole nostanut siitä haloota, vaikka miehellä on ollut useana viikonloppuna menoja (mm. polttarit) ja olen jaksanut kuunnella miehen työhuolia.

En tajua mikä miestä vaivaa. Minä en tunne hänen rakkauttaan jostain syystä. Inhottaa kun joka päivä itkettää ja tuntuu, etten halua miestä kohta edes synnytykseen. En tunne itseäni rakastetuksi jostain syystä :(

En kaipaa nyt mitään jälkiviisasta moralisointia "olisiko kannattanut jättää lapsi hankkimatta". Se on myöhäistä nyt :(
 
Jospa sitä miestä vaan kovasti jännittä tuo isäksi tulo, se kun on sitten niin kuin ikäänkuin loppuiän homma, joten nyt pitää tehdä ja touhuta minkä kerkiää.
Oletko ihan suoraan kasvotusten sanonut miehelle nuo asiat, mitä toivot, haluat ja tarvitset, mitä pelkäät ja tuntuu kuin ei toinen välittäisi paskan vertaa :hug:
 
Miehesi on moukka. Olen täysin varma tästä diagnoosista. Lisäksi mies tulee olemaan vauvan ohella sinulle tuplavaiva. Mieti nyt, kannattaako vaivautua, vai selviätkö vauvan kanssa kahdestaan paremmin.
 
ukko seuraavaan neuvolaan mukaan jotta terkkari kertos tahvolle vähän elämän reaaliteettja. mm raskaana olosta ja mihin ei ehkä loppu raskaudesta enää pysty jne.
 
Luultavasti miehesi ei ymmärrä tilannetta, koska sinä aina vaan hiljaa alistut kaikkeen, vaikka sinusta joku asia ei tuntisi hyvältä. Toki miehesi käytös on aika itsekästä, mutta sinä sitä myös ruokit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä kuulostaa moukalta.

Peesi.. :hug: ap:lle..
Vaikkei miestä niin kiinnostaisikaan/kiihottasi nainen jolla raskausmasu tms. niin ei kyl silti tarviis noin typerästi käyttäytyä..sehän olet silti sie,nainen jota mies rakastaa.
Ootko sanonut noista kivuista,suppailuista yms. miehelle?Kerro miehelle että tarvitset apua ja tukea raskaana ollessasi, että se on miehenkin lapsi,jota kannat.
Tsemmpiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Miehesi on moukka. Olen täysin varma tästä diagnoosista. Lisäksi mies tulee olemaan vauvan ohella sinulle tuplavaiva. Mieti nyt, kannattaako vaivautua, vai selviätkö vauvan kanssa kahdestaan paremmin.

peesi tälle. voimia.
 
Minusta miehesi vaikuttaa hyvin epäkypsältä ja epäterveesti itsekkäältä. Edes miehen pelko tulevasta isyydestä ei laita vastuuntuintoista ja ajattelevaa miestä käyttäytymään noin. Sinä olet mielestäni joustanut hyvinkin paljon ja antanut miehellesi "tilaa" kasvaa ja sopeutua tilanteeseen... mutta tuo kehitys suhteen parhaaksi on ollut hyvin yksipuolista. Ei sinun kuulu noin paljon mielistellä miestäsi ja kerjätä hänen huomiotaan. Toivon, että tulevaisuudessa kun vauva syntyy, niin miehesi kasvaa myös henkisesti kypsemmäksi. Tarvitset rinnallesi kypsän ja vastuuntuntoisen miehen ja isän... et itsekästä pikkupoikaa.
 
Kiitos kommenteista.. olen kertonut miehelle kivuistani, mutta mies ei oikein sano niihin mitään. Saatan sanoa esim. "vitsi kun on sattunut selkään taas koko päivän", niin mies sanoo siihen vain että "aha". Samoin mies kyllä huomaa että minä olen surullinen tai tulen surulliseksi jostain hänen sanomastaan, mutta ei hän oikein tunnu välittävän. Siis saattaa sanoa esim. "älä nyt, kaikki on ihan hyvin", mutta sellainen lämpö ja rakkauden tuntu puuttuu, mitä on kyllä ennen ollut - tarkemmin ajateltuna kuitenkin useimmiten seksin yhteydessä :/ .

En varmaan ole kiihottava, en omastakaan mielestä. Mutta minusta tuntuu pahalta tuo miehen yltiömääräinen tarve tapittaa pornoa. Ja mies tietää että minusta se tuntuu pahalta. Esim. tänään pyysin miestä tulla "halimaan" minua sänkyyn, mutta mies vaan sanoi, että ei kun pitää asentaa yksi juttu autoon. Myöhemmin kysyin varovasti, että "saako kysyä mutta katsoitko taas pornoa", johon mies sanoi, että "kyllä". Siis miehestä selvästi huomaa kun hän on sitä katsonut, läheisyys ei kiinnosta. No rupesin taas itkemään (en voi tälle mitään, itku muutenkin herkässä) eikä mies sanonut mitään. Antoi minun mennä yksin saunaan, meni itse myöhemmin ja nyt lukee ihan pokkana lehteä.
 
Ja mies ei oma-aloitteisesti minua auta kotitöissä vaikka näkee että kumartelu on tosi vaikeaa. Ei koskaan sano että "anna minä laitan ne" tms.. Ja kun pyydän, niin hän sitten kuittailee siitä, että "ei tää oo mikään miesten homma"
 
Hmm, äin tarkemmin ajatellen, miehesi saattaa olla myös houkka, ellei hän olekaan moukka.

Siis oikeesti, mä en kattelis tommosta, ihan keskenkasvusta, pippeliään vaan räplää koko ajan. |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja mies ei oma-aloitteisesti minua auta kotitöissä vaikka näkee että kumartelu on tosi vaikeaa. Ei koskaan sano että "anna minä laitan ne" tms.. Ja kun pyydän, niin hän sitten kuittailee siitä, että "ei tää oo mikään miesten homma"

laita se tyyppi takasin äitinsä luokse kasvamaan...
 
Keskustelkaapa nyt oikein kunnolla keskenänne kaikista mieltäsi painavista asioista. Tuo touhu ei todennäköisesti helpota sen vauvan syntymisen jälkeen, usein vakaakin parisuhde on muutaman ensimmäisen vauvakuukauden ajan koetuksella. Sopikaa ne suhteenne pelisäännöt nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja mies ei oma-aloitteisesti minua auta kotitöissä vaikka näkee että kumartelu on tosi vaikeaa. Ei koskaan sano että "anna minä laitan ne" tms.. Ja kun pyydän, niin hän sitten kuittailee siitä, että "ei tää oo mikään miesten homma"

laita se tyyppi takasin äitinsä luokse kasvamaan...

Ja anna vaikka pesismailalla vauhtia. Jumakauta tollasta apinaa tarvi kenenkään sietää
 
mun mieheni ymmärsi ja ei ymmärtänyt raskauttani. Ja ikää hänellä on melkein 40 v. Kyseessä on varmuudella sivistynyt ja hyväkäytöksinen mies. Raskaus kuitenkin sai miehen pasmat sekaisin; esiintyi välillä hyvinkin itsekästä käytöstä, joka kuitenkin korjaantui pari kk vauvan syntymästä. Olen ajatellut, että kyseessä oli joku kriisivaihe, jonka mies eli läpi tajuttuaan menettävänsä vapautensa mennä ja tehdä ja olla miten haluaa isäksi tulon myötä.
Olin niin kypsä mieheen, että mietin, tuleeko meille ero. Mutta päätin kestää ja katsoa, mitä tuleman pitää. Mies tosissaan muuttui lapsen syntymän jälkeen, ja on taas oma ihana itsensä. Neuvoni on siis, että anna puolisollesi aikaa. Jos hän 6 kk lapsen syntymästä on samanlainen epäkypsä itsekeskeinen juippi, ala miettiä eroa. Ja vaikka annatkin aikaa miehele, älä alistu hänen huonoon kohteluunsa, ja yritä ystävällisesti ja korrektisti kertoa hänelle, mitä häneltä odotat. mitä isältä odotetaan. Älä kuitenkaan ala riitelemään, jos vain pystyt hillitsemään itsesi... Yritä olla fiksumpi kuin miehesi. Toivottavasti miehesi järkiintyy!! Jaksamista:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
älä ota miestä synnytykseen. Kaverille tuli ero kun mies alkoi pettää kun ei enää pystynyt harrastamaan seksiä vaimonsa kanssa kun heti tuli mieleen synnytys.

Peesaan tätä. Ota joku muu. Pyydä mies sairaalalle odottelemaan kahvioon/ oleskelutilaan tms. Ja toinen tukihenkilö mukaan itse synnytyssaliin.
 

Yhteistyössä