Onko niin, että kun muuttaa yhteen/ja menee naimisiin, niin ei saa olla enää mitään yksityisyyttä ja kaikki pitää jakaa?

[luoja taas]

Kun näitä keskusteluja täällä seuraa, niin näyttäisi siltä, että yhteisessä taloudessa elävillä ihmisillä pitäisi olla yhteinen tili, yhteinen puhelin, yhteiset harrastukset, nettisurffailutkin pitää hyväksyttää toisella ja jättää sivuhistoria näkyille. Ulos ei saa lähteä ilman anomusta ja silloinkin mieluiten puoliso mukaan.

Miehille silmälaput ettei vaan katsele kaupungilla ympärilleen ja jos vilkaiseekin, niin heti pitää tentata mitä se oikein katsoi. Yhteiset kaverit pitää olla ja yhteiset reissut, runkatakaan ei saa ja jos niin tekee, niin siitä pitää ilmoittaa, että toinen tietää loukkaantua ja miettiä, mikä hänessä on vikana. Jos em. ehdot eivät täyty, niin suhde on leikkisuhde ja osapuolet eivät osaa oikeasti sitotutua.

Mä melkein voisin pistää rahoiksi alkamalla harjoittaa lobotomialeikkauksia, niin jengi sopeutuisi paremmin/kivuttomammin tuohon hyväksyttyyn normiin. Kuka haluaa olla eka? Voin vannoa, että sen jälkeen ei enää ahdista yksityisyyden menetys.

 

["Eee"]

Ei meillä ainakaan oo tommosta. Enkä kyllä ymmärrä. Onnellisesti ollaan avioliitossa, eikä tarvi tapellakaan kovin usein.

 

[fifiia]

Jotenkin noin se tutuu monesti menevän. Meillä ihan käytännön syistä kun on vieläpä yhteinen työkin paljon asioita hoidetaan yhdessä, mutta me silti olemme ihan omia yksilöitämme omine mielipiteinemme jne.

 

["vieras"]

Meillä on ihan omat tilit, omat koneet, omat kännykät, tietysti yhteinen talous kun yhdessä asutaan, mutta omat rahat silti, omat harrastukset ja omat menot. Yhdessä oltu 10 vuotta, asuttu 9 ja naimisissa 5 vuotta. Moni on kyllä ihmetellyt kun ei olla koko ajan toisissamme kiinni, ei ole yhteinen tili, ei kysellä toisiltamme lupia menoista tai hankinnista (yleensä kyllä ilmoitetaan etukäteen minne mennään ja koska tullaan), ei tutkita toistemme puhelimia, koneita jne...

 

[oi aikoja]

Mä en taas ymmärrä, miksi nykyään pitää olla niin individualistia ja salaista kaikki:0 Katsotaanpa pari vuosikymmentä taaksepäin, niin silloin elettiin yhteisöissä ja mielenterveysongelmat ja syrjäytymiset olivat harvinaisempia. Eikä ihme. Ihmiset olivat onnellisia ja oli ihan normaalia, että sen puolison kanssa ja jopa puolison perheen kanssa jaettiin asioita.

Kyllä se minusta kertoo sitoutumisestakin että oppii jakamaan sen kanssa, jonka kanssa on mennyt yhteen. Silloin on tultu yhdeksi, on yhteinen talous ja murheet ja ilot jaetaan ja miksi ei haluttaisi myös viettää aikaa yhdessä.

Sairasta on se, että mitään ei haluta jakaa nykyään, hyvä kun ei ole asuntoakin jaettu kahtia puolisoiden välillä. Omat tilit pitää olla ettei vaan toinen näkisi mihin on rahoja käytetty. Omat kaverit, ettei vaan itsenäisyys mene. Onhan se kivempi hillua itsekseen kavereiden kanssa riennoissa ettei ole se puoliso häiritsemässä. Joku voisi pian luulla, että ollaan naimisissa.

 

["vieras"]

Jos yhteiset asiat ahdistavat kovasti, niin on viisainta pitää suhde avoimena ja sopia jo heti alkuun, että kumpikin saa mennä ja "harrastaa" vapaasti.

Tuttava oli ehdottanut miehelleen alussa avointa suhdetta, mutta mies ei hyväksynyt sitä. Vielä ei ole ero tullut, sillä toistaiseksi vaimon suhteet ovat pysyneet salassa.

 

["vieras"]

Mä en taas ymmärrä, miksi nykyään pitää olla niin individualistia ja salaista kaikki:0 Katsotaanpa pari vuosikymmentä taaksepäin, niin silloin elettiin yhteisöissä ja mielenterveysongelmat ja syrjäytymiset olivat harvinaisempia. Eikä ihme. Ihmiset olivat onnellisia ja oli ihan normaalia, että sen puolison kanssa ja jopa puolison perheen kanssa jaettiin asioita.

Kyllä se minusta kertoo sitoutumisestakin että oppii jakamaan sen kanssa, jonka kanssa on mennyt yhteen. Silloin on tultu yhdeksi, on yhteinen talous ja murheet ja ilot jaetaan ja miksi ei haluttaisi myös viettää aikaa yhdessä.

Sairasta on se, että mitään ei haluta jakaa nykyään, hyvä kun ei ole asuntoakin jaettu kahtia puolisoiden välillä. Omat tilit pitää olla ettei vaan toinen näkisi mihin on rahoja käytetty. Omat kaverit, ettei vaan itsenäisyys mene. Onhan se kivempi hillua itsekseen kavereiden kanssa riennoissa ettei ole se puoliso häiritsemässä. Joku voisi pian luulla, että ollaan naimisissa.

No tota raha-asiaa voisin perustella sillä, että mun mielestä on reilua että sen mukaan käyttää mitä tienaa, eikä käytä toisen tienaamia rahoja. Ite olin ennen himoshoppaaja ja jos olisi yhteinen tili, voipi olla ettei rahaa ruokaan olis jäänyt.

Kaverini vanhemmat myi talonsa ja pankissa selvisi, että kaverin äiti oli ottanut yhteistä velkaa 60 000€. Talosta jäi kaverin isälle velan jälkeen käteen 5000€. Onko se reilua?

 

[oiskin kiva]

Näinpä. Visioin jo mielessäni, kun mies vastaa yhteiseen puhelimeen ja joku mun kaveri soittaa ja kysyy mua niin kuin lapsena lankapuhelinaikaan Mies pyytää mua puhelimeen, valvoo puhelun (mieluiten tietty pitää olla kaiutin päällä). Puhelun jälkeen mies vie puhelimen yhteiseen paikkaan ja minä kysyn saanko lähteä kaverin kanssa terassille.

Mies antaa luvan, kunhan kerron tarkkaan minne mennään ja kenen kanssa ja ketä tulee mukaan. Sitten käydään yhdessä nostamassa mulle terassirahaa yhteiseltä pankkitililtä yhteisellä kortilla (saan ostaa kaksi siideriä) ja sovitaan kotiintuloaika. Siitä ei voi lipsua, kun ei ole puhelinta, jolla voisi ilmoittaa, että menee myöhempään

 

["vieras"]

Näinpä. Visioin jo mielessäni, kun mies vastaa yhteiseen puhelimeen ja joku mun kaveri soittaa ja kysyy mua niin kuin lapsena lankapuhelinaikaan Mies pyytää mua puhelimeen, valvoo puhelun (mieluiten tietty pitää olla kaiutin päällä). Puhelun jälkeen mies vie puhelimen yhteiseen paikkaan ja minä kysyn saanko lähteä kaverin kanssa terassille.

Mies antaa luvan, kunhan kerron tarkkaan minne mennään ja kenen kanssa ja ketä tulee mukaan. Sitten käydään yhdessä nostamassa mulle terassirahaa yhteiseltä pankkitililtä yhteisellä kortilla (saan ostaa kaksi siideriä) ja sovitaan kotiintuloaika. Siitä ei voi lipsua, kun ei ole puhelinta, jolla voisi ilmoittaa, että menee myöhempään

lol Mut joillain se on oikeesti tollasta! :O
Ite kyllä hajoisin tollasessa tilanteessa.

 

["jaa-a"]

Mä en taas ymmärrä, miksi nykyään pitää olla niin individualistia ja salaista kaikki:0 Katsotaanpa pari vuosikymmentä taaksepäin, niin silloin elettiin yhteisöissä ja mielenterveysongelmat ja syrjäytymiset olivat harvinaisempia. Eikä ihme. Ihmiset olivat onnellisia ja oli ihan normaalia, että sen puolison kanssa ja jopa puolison perheen kanssa jaettiin asioita.

Mä oon miettinyt tätä asiaa itsekseni niin paljon, että pakko on nyt kommentoida. Mäkin ajattelin ennen noin. Sitten itselleni puhkesi mielenterveysongelmia: masennus. Hakeuduin terapiaan ja aloin avaamaan lapsuudenkokemuksiani. Tajusin, että vanhempani ja vanhempien vanhempani olivat kaikki jossain määrin traumatisoituneita ja minun masennukseni juontaa juurensa juuri heidän käsittelemättä jääneisiin ongelmiinsa. Heillä ei kellään ollut mielenterveysongelmia: ei kai, kun avunhakeminen oli niin tabu, ettei haluttu leimautua.

Enpä vaan enää usko heidän olleen onnellisempia kuin nykyihmisten. Asiaan vain suhtauduttiin toisenlaisella tavalla. Elämän ei kai odotettukaan olevan onnellista, kurjuuteen jossain määrin sopeuduttiin.

Sellaiseen maailmaanko tosiaan haikailet?

 

[ei onnistu]

Ensisijaisesti haluan pitää yksityisyyteni ja omat juttuni, koska olen kasvanut siihen, että aikuinen ihminen ottaa vastuuta ja hoitaa omat asiansa, vastavuoroisesti sitten saa nauttia yksityisyydestään.

Toiseksi, miten kahdella työssäkäyvällä, harrastavalla ja sosiaalisella ihmisellä toimisi esim. yhteinen tili ja yhteinen puhelin

 

[vv]

Toiseksi, miten kahdella työssäkäyvällä, harrastavalla ja sosiaalisella ihmisellä toimisi esim. yhteinen tili ja yhteinen puhelin

Yhteinen puhelin ei toimi mitenkään, mutta yhteisessä tilissä ei ole minkäänlaista ongelmaa, jos siellä on riittävästi rahaa

 

["höpis"]

[QUOTE="jaa-a";23674324]Mä oon miettinyt tätä asiaa itsekseni niin paljon, että pakko on nyt kommentoida. Mäkin ajattelin ennen noin. Sitten itselleni puhkesi mielenterveysongelmia: masennus. Hakeuduin terapiaan ja aloin avaamaan lapsuudenkokemuksiani. Tajusin, että vanhempani ja vanhempien vanhempani olivat kaikki jossain määrin traumatisoituneita ja minun masennukseni juontaa juurensa juuri heidän käsittelemättä jääneisiin ongelmiinsa. Heillä ei kellään ollut mielenterveysongelmia: ei kai, kun avunhakeminen oli niin tabu, ettei haluttu leimautua.

Enpä vaan enää usko heidän olleen onnellisempia kuin nykyihmisten. Asiaan vain suhtauduttiin toisenlaisella tavalla. Elämän ei kai odotettukaan olevan onnellista, kurjuuteen jossain määrin sopeuduttiin.

Sellaiseen maailmaanko tosiaan haikailet?[/QUOTE]

Näin juuri. Ja ennenvanhaanhan ei myöskään ollut homoseksuaaleja olemassakaan Kyllä silloinkin on pyöritelty ihan samoja asioita, mutta niistä ei ole voinut puhua ja suhtautuminen on tosiaan ollut erilaista.

Oma mummuni asui maalla nuoruutensa kyläyhteisössä ja heidän isossa maatalossaan asui silloin useampikin perhe saman katon alla. Mummun kanssa on paljon niistä ajoista juteltu ja hän totesi, että oli se vaan helpotus päästä sitten pois omaa taloon (muutti vasta 23-vuotiaana mennessään naimisiin)ja hän on niin iloinen, että nykyään nuoret saavat elää omaakin elämäänsä. Ja mulle on monesti korostanut, että asioista pitää puhua eikä sulkea pois mielestään niin kuin ennen.

 

[ei onnistu]

Yhteinen puhelin ei toimi mitenkään, mutta yhteisessä tilissä ei ole minkäänlaista ongelmaa, jos siellä on riittävästi rahaa

Aika paljon sitten saisi olla rahaa. No ehkä se ei olisi se ongelma, vaan se, että en mä halua, että toinen näkee mun joka ikisen ostoksen. Tai en mä tiedä, mulle omat rahat edustaa itsenäisyyttä ja päätäntävaltaa, josta haluan pitää kiinni.

 

[Saraldo]

Yleensä tuollaiset liitot ei kyllä kestäkään kovin pitkälle... Meillä on omat tilit, mutta rahat on yhteisiä. Meillä on omat puhelimet eikä kumpikaan vastaa toisen puhelimeen tai lue viestejä. Lupaa ei tarvitse kysyä mihinkään menoon. Mutta pitää varmistaa toiselta, ettei siihen ajankohtaan ole jo sovittuna jotain ja että siihen menoon on oikeasti myös varaa. Katsoa saa muttei koskea. Lapsi on yhteinen, sitä ei ole ollut tarpeen jakaa. Kaikista suurista asioista keskustellaan yhdessä ja päätetään yhdessä, ja käytännössä melkeinpä kaikista pienistäkin. Mustasukkaisuuteen ei ole ollut syytä, kumpikaan ei anna siihen aihetta.

 

["sipsi"]

Ensisijaisesti haluan pitää yksityisyyteni ja omat juttuni, koska olen kasvanut siihen, että aikuinen ihminen ottaa vastuuta ja hoitaa omat asiansa, vastavuoroisesti sitten saa nauttia yksityisyydestään.

Toiseksi, miten kahdella työssäkäyvällä, harrastavalla ja sosiaalisella ihmisellä toimisi esim. yhteinen tili ja yhteinen puhelin

Samoilla linjoilla Yhdessä yli 20v, omat työt, tilit (joista tosin yhdessä maksetaan laskut, katsotaan aina, kumpi maksaa mitäkin), kännyt ja osittain harrasteet. Ihan hyvin menee. En jaksaisi sellaista "nyt me tehdään kaikki yhdessä kun ollaan kerran yhdessä" elämää... Omat vanhemmat olleet naimisissa 45v, ja aikalailla sieltä olen mallin elooni saanut

 

[PölyEsteri]

Voihan tän kääntää toisinkin päin... Eli miksi mennä naimisiin, jos oma elämä on salaista, menot ja tulot salaisia, rahat täysin yksityisiä? Kaupungilla kuolataan vieraita ihmisiä ja aina illat maleksitaan kapakoissa, erikseen, tottakai. Kotona ajanvietteenä onkin sitten porno ja masturbaatio. Pukeudutaan tyylillä, jota puoliso inhoaa. Niin miksi silloin menisi edes naimisiin?

 

["sipsi"]

Voihan tän kääntää toisinkin päin... Eli miksi mennä naimisiin, jos oma elämä on salaista, menot ja tulot salaisia, rahat täysin yksityisiä? Kaupungilla kuolataan vieraita ihmisiä ja aina illat maleksitaan kapakoissa, erikseen, tottakai. Kotona ajanvietteenä onkin sitten porno ja masturbaatio. Pukeudutaan tyylillä, jota puoliso inhoaa. Niin miksi silloin menisi edes naimisiin?

Anteeksi, mutta ohi meni nyt... Miten tää liittyy esim. omiin tileihin, puhelimiin ja töihin? Löytyisköhän jotain välimuotoa kuitenkin, muillakin kuin meillä ?

 

[Mummeliisa]

Ottamatta kantaa siihen millaista parisuhteessa pitää olla, jäin miettimään että mihin sitä "yskityisyyttä" tarvitaan.
Siksi miksi on tarve pitää jotain ylipäätään yksityisenä?
Miten se yksinkokeminen tuo asialle sellaista lisäarvoa joka ei jakamisesta (puolison ja/tai jonkun muun/muiden) syntyisi?

Yhteinen puhelin ei toimisi meillä.
Yhteinen tili toimii.
Menoja sovitaan siinä mielessä että yhteiset sitoumuksen lasten, perheen, suvun, ystävien sekä töiden suuntaan tulee hoidettua. (En siis sovi peli-iltaa lasten kerhon päättäjäisten ajaksi tai suunnittele lomareissua kaverin kanssa silloin kun tiedän miehen olevan työmatkalla) mutta muuten ei ole tullut koskaan mieleen että aikuiset kyselisivät "lupia" liikkumiselleen.
Ystävät on osin yhteisiä, osin omia henkilökemioiden mukaan.
Kaikki talon koneet ovat kaikkien perheenjäsenten vapaasti käytettävissä.
Asioista, tapahtumista, ajatuksista, tunteista puhutaan paljon.
Arjessa nauretaan paljon.

Sekö niin kamalaaa?

 

[niin tai näin]

Voihan tän kääntää toisinkin päin... Eli miksi mennä naimisiin, jos oma elämä on salaista, menot ja tulot salaisia, rahat täysin yksityisiä? Kaupungilla kuolataan vieraita ihmisiä ja aina illat maleksitaan kapakoissa, erikseen, tottakai. Kotona ajanvietteenä onkin sitten porno ja masturbaatio. Pukeudutaan tyylillä, jota puoliso inhoaa. Niin miksi silloin menisi edes naimisiin?

Tämä ajattelutapa on tuttu monissa uskonnollisissa yhteisöissä. Sellainen hupaisa sivusto kuin "tieteellinen kreationismi" on hyvä esimerkki tällaisesta tavasta perustella. Eli kun ei osata perustella omaa kantaa järkevästi, niin asia pitää kääntää ja mielellään vastataan vielä jollain sitaatilla. Mut käykääs katsomassa tuo saitti, on aika hilpeätä luettavaa.

Mut siis luulisi kaikkien ymmärtävän, että aikuiset ihmiset ovat itsenäisiä yksilöitä ja on myös henkisesti tärkeää, että saa toteuttaa itseään ja hoitaa itse asioitaan. Lapsena oli ihanaa, kun äiti valitsi vaatteet, sai viikkorahaa ja säästöpossu, jonne yhdessä laitettiin rahaa, mut en mä enää aikuisena tuollaisesta välitä

 

[Saraldo]

Niin... kuitenkin jos yhdessä asutaan, on pakko ottaa huomioon se toinenkin ihminen, tavalla taikka toisella. Muuten voidaan puhua kämppäkavereista, joilla on täysin erilliset elämät. Ja kyllä mä kokisin aika oudoksi, jos vaikka miehen posti tulisi johonkin postilokeroon, jotten mä näkisi sitä. Tai että häneltä ei saisi koskaan kysyä, paljonko sulla on rahaa tilillä. Tai että pitäisi laittaa kaikki kulut tasan puoliksi (mä ostin viimeksi margariinia, nyt on sun vuoro). Jos kalenterissa on vapaa viikonloppu, mä voin kirjoittaa siihen että "anoppila" ja ilmoittaa miehelle, että mennään viikonloppuna teillä käymään. Koska jos mä en pitäisi huolta siitä, että anoppilaan mennään, niin me ei käytäis siellä koskaan. Ei mun mieheni muista tuollaisia asioita miettiä, että jossain pitäisi taas muistaa käydäkin.

 

[fifiia]

Se kuinka avoin tai sujettu yhteisö kenelläkin on tai ketä siihen kuuluu lienee jokaisen oma asia. Ongelmia syntyy lähinnä silloin kun puolisoilla tai muilla yhteisön jäsenillä on kovin erilainen käsitys mikä on tai minkä kuuluu olla yhteistä, mikä jokaisen omaa ja henkilökohtaista. Ihmisten tilan ja reviirin tarve vaihtelee.

Yhteisöllisyyden menettämisen myötä häviää paljon koska toimivassa, toista kunnioittavassa yhteisössä 1+1 on enemmän kuin kaksi. Yhteisöllisyys vaatii kuitenkin erilaisuuden hyväksymistä ja eriävien mielipiteiden yhteen sovittamista. Jos yhteisössä on yksikin jäsen joka haluaa tehdä päätöksiä vain oman mielensä mukaan, yhteisöstä tulee alistava. Alistava yhteisö minusta on huonompi vaihtoehto kuin yksilöllisyys.

Tasa-arvoisuutta voi minusta olla niin yhdessä tekemisessä ja yhteisesti tehdyissä päätöksissä kuin yksilöllisyydessäkin. Tasa-arvoisuutta ei vähennä yhteinen tili tai se että kumpikin voi käyttää toistensa puhelinta lähes kuin omaansa, toki hieman hankalaa nykypäivänä saattaisi olla yhteinen/yhteiset kännykkä liittymät. Kytääminen ja nalkuttaminen sen sijaan minuta kyllä vähentää tasa-arvoisuutta.

 

[sannylee]

Niin... kuitenkin jos yhdessä asutaan, on pakko ottaa huomioon se toinenkin ihminen, tavalla taikka toisella. Muuten voidaan puhua kämppäkavereista, joilla on täysin erilliset elämät. Ja kyllä mä kokisin aika oudoksi, jos vaikka miehen posti tulisi johonkin postilokeroon, jotten mä näkisi sitä. Tai että häneltä ei saisi koskaan kysyä, paljonko sulla on rahaa tilillä. Tai että pitäisi laittaa kaikki kulut tasan puoliksi (mä ostin viimeksi margariinia, nyt on sun vuoro). Jos kalenterissa on vapaa viikonloppu, mä voin kirjoittaa siihen että "anoppila" ja ilmoittaa miehelle, että mennään viikonloppuna teillä käymään. Koska jos mä en pitäisi huolta siitä, että anoppilaan mennään, niin me ei käytäis siellä koskaan. Ei mun mieheni muista tuollaisia asioita miettiä, että jossain pitäisi taas muistaa käydäkin.

Tottakai se on pakko ottaa huomioon. Meillä ei varmaan syötäisi ikinä mitään, jos avomieheni ei pitäisi huolta ruokapolitiikasta. Mä itse kiireissäni unohdan usein, että olis hyvä syödä, enkä oikein välitä ruoanlaitostakaan. Usein hän ilmoittaa, että nyt mennään kauppaan jne.

Mut ei kumpikaan kyllä ole ikinä kysynyt, että paljonko on rahaa tilillä tai sopinut yhtään mitään menoa ilman, että keskustelee siitä ensin toisen kanssa. En varmaan loukkaantuisi jos mies kysyisi tilin saldoa, mutta siitä varmaan ahdistuisin, jos hän sopisi menoja omin päin.

 

[röppö]

Kyllä minun mielestäni jokaisella on oikeus yksityisyyteen ,oli sitten aviossa tai ei...
Ei meillä poistella sivuhistorioita,mutta ei niitä kumpikaan käy tutkimassakaan kyttäysmielessä.
Ei lasketa toistemme rahan kulutusta,mutta yhdessä puhutaan asioista jotka tulisi hoitaa jne..
Puhelin on ehdottomasti jokaisen henkilökohtainen kapistus,ei tulisi mieleenkään mennä tutkimaan toisen puhelinta.
Jos mulla olisi jotain epäluottamusta miestäni kohtaan,en voisi hänen kanssaan elää..

Mun mielestä on myös aika tervettä,että molemmilla on omia ystäviä joiden kanssa vietetään aikaa..eikä olla 24/7 kiinni toisissaan...
Kyllä mulla katoais mielenkiinto suhteesta jos koko ajan oltais kiinni toisissamme ja käytäis vessassakin yhtä aikaa

 

[tiiru]

Miten niin PITÄISI. Vastasin minäkin että esim yhteinen tili, koska meistä sen kuuluu mennä niin kun perhe ollaan. Ei se silti tarkota mitään muuta kuin että meidän arvojen mukaan me tietysti eletään, enkä silti mitenkään paheksu muiden ratkaisuja. Osalla ystävistäni on perheellisenäkin omat tilit ja hyvä niin, heille sopivaa ja selkeämpää. Moni kokee jotenkin uhkana kun sanotaan että me tehdään näin ja näin...