P
paperitähti
Vieras
Oon seurustellut kolmisen kuukautta miehen kanssa, jota en entuudestaan tuntenut kuin parin viikon ajan. Aiemmin koettuna usean vuoden mittainen erittäin vaikea suhde, jossa oli patologista valehtelua, väkivaltaa yms. Tein selväksi nykyiselle seurustelukumppanille, etten hyväksy valehtelua jasitä että minun asioitani puhutaan eteenpäin. Muutama riita on koettu, koska nykyinen kumppani on valehdellut, mm. menneisyydestään yhden asian (ei mitenkään tärkeä, ilmeisesti minua "suojellaakseen" tai luullut että olisin siitä vihainen), ja kertonut riitojamme (jotka minulle tosi vaikeita asioita, henkilökohtaisia ja satuttavia) äidilleen ja eräälle kaverilleen. Hän jäi vasta vahingossa kiinni, että on kertonut kaverilleen riitojamme ja lupasi, että puhutaan parisuhteen riidat parisuhteessa keskenämme, kaverille voi esim. kertoa että on riitaa muttei muuta. Hän puhuu ristiriitaisesti mielestäni monissa asioissa, valheet eivät ole niin kovin suuria mutta luokkaavat todella paljon ja luottamus kärsii. Hän on ensin vihainen kun otan valheet puheeksi, sitten puhuu ne asiallisesti läpi ja lupaa, ettei valehtele enää. Mutta sama toistuu.
Juttelin eilen äitinsä kanssa, kun näimme. Äitinsä sanoi, että kumppanillani ei ole ollut tapana valehdella. Olin tosi pahalla mielellä koska meillä oli riitaa kumppanin kanssa ja hän oli taas valehdellut. sanoin äidilleen, että olin tosi loukkaantunut, koska kumppani on kertonut riitojamme muille ja hänkin oli sitä mieltä, että se on parisuhteen sisäinen asia. Saatiin aamulla riita miehen kans (joita neljä ollut valehtelunsa takia) sovittua. Tänään hän soitti ja kertoi, että ÄITINSÄ oli eilen puhunut riidoistamme kumppanini ystäväpariskunnalle ja kertonut riitelystämme, ilmeisesti päällisin puolin riidanaiheet jne. Hän kertoi, että oli myös itse käynyt tänään ystäväpariskunnan kanssa puhumassa ja myönsi hetken päästä, että kertonut kaikki kaikista riidoistamme miespuoliselle ystävälleen. Olin ihan uskomattoman luokkaantunut, tyrmistynyt ja vihainen. En tunne ystäväpariskuntaa kovin hyvin, miehen nähnyt kerran ja naisen pari kertaa. Hävettää tosi paljon ja olen todella loukkaantunut enkä luota kumppaniini/ äitiinsä:/ Olen jo meinannut jättää miehen, koska en siedä valehtelua ja sitä että asioita juoruillaan, kun on toisin sovittu. Hän tietää sen.
Miesystävä ei pyytänyt tänään anteeksi että oli kertonut ystävälleen, oli sitä mieltä että pakkohan se on jonkun kanssa puhua, ystävänsä tai äidin, jos meillä on ritaa. Riita oli jo kuitenkin sovittu, kun häne siitä puhui ystävälleen ja kertoi kaikki muutkin riidat! Minä muistutin, että aioimme sopia ne keskenämme, koska normaaleja pikkuriitoja kuitenkin. Mies kertoi, että oli pakko puhua kaverille, koska äitinsä oli jo kerennyt kertoa heille, koska hänellä ollut niin paha olo kun olemme riidelleet.. sitten hän kuitenkin sanoi, että kaverinsakin kertoo omat riitansa hänelle ja sanoi esimerkkejä, joihin sanoin ettei kiinnosta kaverin riidat ja ei ole mun korviin varmasti tarkoitettukaan. Hän ei katunut, tai tuntunut ymmärtävän loukanneensa minua todella pahasti. Kun yritimme puhua asiasta, hänen äitinsä (!) joka asuu eri osoitteessa istui vieressään ja sanoi että sanoa että valehtelu lopppuu nyt, mies toisti äitinsä sanat minulle. Olin todella tyrmistynyt, mies on omillaan toimeentuleva eikä mikään mammanpoika- ainakin olin luullut niin. Mies on hellä, huolehtivainen ja ihan kiltin luontoinen ja muuten asiallinen, normaalin itsetunnon omaava.
Nyt sitten saatiin uusi riita aikaan, tosin siitä plussat sille, että tällä kertaa kertoi itse että on puhunut eikä valhehdellut tai jättänyt kertomatta. Mutta puhuu ristiin rastiin. Huoh. Miesystvä saa minussa aikaan niin syyllisen olon, kuin olisin ainut joka on tehnyt väärin, sanoin tosi rumasti hänelle kun olin vihainen mutta pyysin myös anteeksi.
Eilen miesystävä sanoi kesken riidan- joka sai alkunsa valehtelustaan-että kyllä tähän asuntoon tulijoita olisi kuule muitakin, tänään hän sanoi että eikö tämä juttu jo ole tässä. Sanoin itsekin eilen tosi pahasti ja olin tosi vihainen. Tänään jäätiin sitten vaiheeseen, että katsotaan miten käy. Nyt miesystävä laittoi viestiä ihan niitä näitä, niinkuin mitään ei ois tapahtunut:=0
Mielipiteitä, itse olen tosi pettynyt, ymmälläni ja kaikkea muutakin..:/ Onko yleensäkin oikein että parisuhteen riitoja puretaan ulkopuolisille? Pariterapian ymmärrän itse.
Juttelin eilen äitinsä kanssa, kun näimme. Äitinsä sanoi, että kumppanillani ei ole ollut tapana valehdella. Olin tosi pahalla mielellä koska meillä oli riitaa kumppanin kanssa ja hän oli taas valehdellut. sanoin äidilleen, että olin tosi loukkaantunut, koska kumppani on kertonut riitojamme muille ja hänkin oli sitä mieltä, että se on parisuhteen sisäinen asia. Saatiin aamulla riita miehen kans (joita neljä ollut valehtelunsa takia) sovittua. Tänään hän soitti ja kertoi, että ÄITINSÄ oli eilen puhunut riidoistamme kumppanini ystäväpariskunnalle ja kertonut riitelystämme, ilmeisesti päällisin puolin riidanaiheet jne. Hän kertoi, että oli myös itse käynyt tänään ystäväpariskunnan kanssa puhumassa ja myönsi hetken päästä, että kertonut kaikki kaikista riidoistamme miespuoliselle ystävälleen. Olin ihan uskomattoman luokkaantunut, tyrmistynyt ja vihainen. En tunne ystäväpariskuntaa kovin hyvin, miehen nähnyt kerran ja naisen pari kertaa. Hävettää tosi paljon ja olen todella loukkaantunut enkä luota kumppaniini/ äitiinsä:/ Olen jo meinannut jättää miehen, koska en siedä valehtelua ja sitä että asioita juoruillaan, kun on toisin sovittu. Hän tietää sen.
Miesystävä ei pyytänyt tänään anteeksi että oli kertonut ystävälleen, oli sitä mieltä että pakkohan se on jonkun kanssa puhua, ystävänsä tai äidin, jos meillä on ritaa. Riita oli jo kuitenkin sovittu, kun häne siitä puhui ystävälleen ja kertoi kaikki muutkin riidat! Minä muistutin, että aioimme sopia ne keskenämme, koska normaaleja pikkuriitoja kuitenkin. Mies kertoi, että oli pakko puhua kaverille, koska äitinsä oli jo kerennyt kertoa heille, koska hänellä ollut niin paha olo kun olemme riidelleet.. sitten hän kuitenkin sanoi, että kaverinsakin kertoo omat riitansa hänelle ja sanoi esimerkkejä, joihin sanoin ettei kiinnosta kaverin riidat ja ei ole mun korviin varmasti tarkoitettukaan. Hän ei katunut, tai tuntunut ymmärtävän loukanneensa minua todella pahasti. Kun yritimme puhua asiasta, hänen äitinsä (!) joka asuu eri osoitteessa istui vieressään ja sanoi että sanoa että valehtelu lopppuu nyt, mies toisti äitinsä sanat minulle. Olin todella tyrmistynyt, mies on omillaan toimeentuleva eikä mikään mammanpoika- ainakin olin luullut niin. Mies on hellä, huolehtivainen ja ihan kiltin luontoinen ja muuten asiallinen, normaalin itsetunnon omaava.
Nyt sitten saatiin uusi riita aikaan, tosin siitä plussat sille, että tällä kertaa kertoi itse että on puhunut eikä valhehdellut tai jättänyt kertomatta. Mutta puhuu ristiin rastiin. Huoh. Miesystvä saa minussa aikaan niin syyllisen olon, kuin olisin ainut joka on tehnyt väärin, sanoin tosi rumasti hänelle kun olin vihainen mutta pyysin myös anteeksi.
Eilen miesystävä sanoi kesken riidan- joka sai alkunsa valehtelustaan-että kyllä tähän asuntoon tulijoita olisi kuule muitakin, tänään hän sanoi että eikö tämä juttu jo ole tässä. Sanoin itsekin eilen tosi pahasti ja olin tosi vihainen. Tänään jäätiin sitten vaiheeseen, että katsotaan miten käy. Nyt miesystävä laittoi viestiä ihan niitä näitä, niinkuin mitään ei ois tapahtunut:=0
Mielipiteitä, itse olen tosi pettynyt, ymmälläni ja kaikkea muutakin..:/ Onko yleensäkin oikein että parisuhteen riitoja puretaan ulkopuolisille? Pariterapian ymmärrän itse.
Suosittelisin teitä laittamaan kantapäät vastakkain hyvissä ajoin ja sinun kannattaa työstää entisen suhteen traumat itseksesi vaikkapa ammattilaisen kanssa ennen kuin edes yrität uutta suhdetta luoda.