Onko normaalia 4-vuotiaalle päiväkodissa/neuvolassa?

[Mietinvaaaan]

Lapsi meni päiväkotiin 2,5-vuotiaana ja oli ensimmäisen vuoden eri päiväkodissa, jossa todettiin, että osaa olla itsepäinen ja temperamenttinen, mutta pidettiin normaalina ikäisenään.

Nyt reilu puoli vuotta uudessa päiväkodissa ja ovat huolissaan, kun lapsi ei kuulemma toimi kuten muut. Ei malttaisi välillä istua ruokapöydässä, siirtymätilanteet kuulemma hankalia että juoksentelee ympäriinsä. Sanoivat, että ei kuitenkaan ole ylivilkas kun on luonteeltaan rauhallinen ja keskittyy hyvin kun on lasta kiinnostava asia kyseessä. 4-v neuvolassa käytiin kaksi kertaa, eikä kummallakaan kertaa suostunut tekemään kaikkia tehtäviä, eikä puhumaan sanaakaan. Roikkui kaulassani ja sylissäni. Puheterapeutilla on päiväkodin pyynnöstä arvioitavana, on tehnyt tehtäviä kun terapeutti osaa niihin houkutella. Lapsi siis ei tykkää kylmästä määräilystä, pidän kyllä rajat mutta en koe, että 4-vuotiaan pitäisi toimiakaan kuin robotti. Päiväkodista nyt ihan toivoivat lastenpsykiatrin arviota. Toki sinne mennään, yritin kysellä että mikä se konkreettinen ongelma on ja mitä lapselta odotetaan, sanoivat että jokin ongelma vuorovaikutuksessa ja aikuisen auktoriteetissa. Muut lapset kuulemma toimivat kuten pitää, ja päiväkodin hoitaja ei "ollut ikinä kuullut" että kaksi kertaa käydään neuvolassa. Hoitajia lapsi myös halailee ja pussailee, että on heihin kyllä kontaktissa. Jonkinlainen tottelemattomuus ongelma siis, onko tämä sitten psykiatrinen ongelma? Kyllä lapsi minullekin temppuilee välillä, mutta ei niin että olisin huolestunut. Hyvin voidaan käydä asioilla ja vaikka elokuvissakin, siirtymätilanteet ei kotona ole ongelma. No neuvolassa kyllä kiukutteli, ettei halua mennä lääkärille ja sieltä lähtiessä kiukutteli, että ei halua lähteä pois.......

 

["..."]

Kuulostaa siltä, että hoitajilla on (nykyajalle tyypilliseen tapaan) pakkomielle diagnosoida kaikki vähänkään poikkeava käytös. Kuvauksen perusteella lapsi kuulostaa ihan normaalilta.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Päiväkoti haluaa lapselle adhd diagnoosin, sehän on nykyisin muotia ja melkeimpä pakollinen. Ilman sitä lapsi on epänormaali

 

[Mietinvaaaan]

En siis halua olla sellainen äiti, joka ei näe jos omassa lapsessa on jotain pielessä. Puheesta kun ei nyt ole terapeutilla herännyt huolta, niin päiväkodissa miettivät että ehkä toimintaterapeutti olisi tarpeen. Olen melko varma, että lastenpsykiatrikin toteaa lapsen normaaliksi. Olen itse lukenut kaiken mahdollisen 4-vuotiaan kehityksestö, tarkastellut tilannetta objektiivisesti ja tullut itsekin siihen tulokseen, että tässä halutaan ylidiagnosoida. Tämän aion rehellisesti kertoa psykiatrillekin, minkä ylle ja tähän nyt kirjoitin. Kuulostaa vaan oudolta nuo "perustelut" missä he näkevät lapsen käyttäytyvän poikkeavasti. Kroonista ummetustakin ihmettelivät vaikka olen käynyt siitä jo monet kerrat erikoislääkäreillä ja suku on täynnä suolistovaivaisia ihan diagnosoitunakin.

 

["niin"]

Valitettavasti ei ole normaalia, ettei neuvolatehtävät onnistu lainkaan uusinnassakaan. Se yhdistettynä ongelmallisiin siirtymätilanteisiin ja pulmiin päiväkodissa, on selkeä kriteeri tutkimuksille. Miten leikkii toisten kanssa? Mielikuvitusleikkejä?

 

["Memma"]

Kuvauksen perusteella 4-vuotiaasi kuulostaa ihan normaalille, mutta sehän on "vain" sinun versiosi. Oikeasti sitä vähättelemättä, joskus omat vanhemmat ovat vain liian lähellä näkemään mahdollisia ongelmia. En usko, että nykyresurseilla ihan huvin vuoksi lähtetetään lisätutkimuksiin. Kiva, jos mitään "vikaa" ei kuitenkaan löydy!

 

[vierass]

Oliko se nyt yli puolella lapsista jotka kieltäytyy esim 4-v neuvolasta ni on ongelmia sitten koulussa eli haluavat tarttua näihin jo hyvissä ajoin. Missä sitten ikinäkään lapsi tarvitsee lisätukea ni annettais hyvissä ajoin ettei sit kouluun mentäessä tuu eteen yks kaks ja oppiminen vois alkaa rauhassa.

 

[----]

Lapsessasi ei ole mitään vialla. Tuon ikäisistä osa sattumoisin ovat sellaisia, että korvat häviää jos käsketään. Meidän poika meni pph kun oli 1v ja siellä kävi melkein 4v asti. Sielläkin oli käynyt joku nainen "arvioimassa" lasten käytöstä ja meidän pojan käytös ei ollut kuulema "normaalia". Hän kun ei osannut jonottaa tai odottaa vuoroaan, puhui päälle ja saattoi kaataa toisten tekemiä torneja, joten tämä oli sitten pph mukaan myös ongelma, koska alan ammattilainenhan tästä asiasta sanoi.
Tulivat sitten meille tuputtamaan neuvoja miten tulee laittaa käsi lapsen suun eteen ja korottaa ääntä sanoen "nyt on minun vuoroni puhua"... ym tällaista. Lähinnä vaan mieheni kanssa pyörittelimme silmiä ja päätä.
Hoitopaikka sitten vaihtui kun muutimme ja nykyisessä paikassa ei ole mistään muusta juuri sanottukaan kuin siitä, että poika ei keskity syömään kun haluaisi leikkiä. Jännästi ne asiat sitten muuttuu sitä mukaa kun hoitopaikka vaihtuu.. ei ollutkaan näitä "ongelmia" enää.

 

["mmmm"]

Haluaisin kysyä, että oletteko te kotona yhtään harjoitelleet noita lääkäri ja neuvolakäyntejä? Varsinkin kun eka kerta meni plörinäks, niin annoitteko asian vaan olla, vai esim harjoittelitteko leikkien kannustaen vuoroja vaihtaen noita neuvolakäyntejä. Miten tervehditään, miten piirretään mitä täti käskee, miten hypitään tms.

Minä en lapsista mitää ymmärrä, mutta minusta kuullosti siltä että lapsi on ollut kauhusta paniikissa, riippuvainen ja ripustautuva.. Kyllä se minun mielestä jostain "kielii" ettei lapsi edes toisella kertaa kykene tekemään mitään.
Vaikka samalla luulen, että jos lapsi menisi vaikka mummon kanssa, nii olisi tehnyt kiltisti kaiken, eikä pääsisi ripustautumaan sinuun, äitihän on kuitenkin se jonka seurassa voi turvallisesti antaa kaikkean pelkojen ja estojen ja päättäväisyyden tulla esiin.

 

[Miksi kysyt]

[QUOTE="niin";30697927]Valitettavasti ei ole normaalia, ettei neuvolatehtävät onnistu lainkaan uusinnassakaan. Se yhdistettynä ongelmallisiin siirtymätilanteisiin ja pulmiin päiväkodissa, on selkeä kriteeri tutkimuksille. Miten leikkii toisten kanssa? Mielikuvitusleikkejä?[/QUOTE]

Onko mielikuvistusleikeissä mielestäsi jotain pahaa tai epänormaalia?

 

["niin"]

Ei, mutta niiden puutteessa kyllä! Puheessa lienee ongelmaa jos puheterapeuttia päiväkodista suositeltu. Mietin, että miten toimii nuiden lasten kanssa.

 

["Kuutar"]

Normaali on vaikea sana kun lapset ovat erilaisia. Aika huonoa käytöstä tuo ainakin, haastavaa nykykielellä sanottuna. Tuommoinen lapsi ryhmässä vaikeuttaa päiväkodin arkea aivan valtavasti, aika luonnollista että he kehottavat tutkituttamaan että mitään isompaa ongelmaa ei ole. On väärin ajatella niin että niin kauan kun lasta ei tutkita ja ei saa diagnoosia niin hän on terve ja sitten taas että lääkäriin menemällä normaali lapsi saa diagnoosin. Jos lapsi on terve ja ongelmat ovat vain käytökseen liittyviä, täysin korjattavissa olevia juttuja niin ei lapsi mitään diagnoosia saa. Jos taas diagnoosi tulee niin todennäköisesti pitkällä tähtäimellä se helpottaa lapsen elämää koska hän saa apua.

Miksi puheterapiaa on ehdotettu? Puhuuko lapsi päiväkodissakaan? Miten vastaanottaa ohjeita (siirtymätilanteissa ja ruokailussa ilmeisen huonosti mutta miten muuten, miten sinun kanssasi)? Vastaileeko kysymyksiin ja kommunikoiko "normaalisti"?

 

[lto]

En siis halua olla sellainen äiti, joka ei näe jos omassa lapsessa on jotain pielessä. Puheesta kun ei nyt ole terapeutilla herännyt huolta, niin päiväkodissa miettivät että ehkä toimintaterapeutti olisi tarpeen. Olen melko varma, että lastenpsykiatrikin toteaa lapsen normaaliksi. Olen itse lukenut kaiken mahdollisen 4-vuotiaan kehityksestö, tarkastellut tilannetta objektiivisesti ja tullut itsekin siihen tulokseen, että tässä halutaan ylidiagnosoida. Tämän aion rehellisesti kertoa psykiatrillekin, minkä ylle ja tähän nyt kirjoitin. Kuulostaa vaan oudolta nuo "perustelut" missä he näkevät lapsen käyttäytyvän poikkeavasti. Kroonista ummetustakin ihmettelivät vaikka olen käynyt siitä jo monet kerrat erikoislääkäreillä ja suku on täynnä suolistovaivaisia ihan diagnosoitunakin.

Kannataa nyt ottaa kaikki asiantuntija-apu vastaan. Sen takia nuo 4-vuotistarkastukset ovat hyvin tärkeitä ja niiden sujuminen merkittävää, että lapset saavat tarvitsemaansa apua.

Huomioni kiinnittyy siihen, että lapsen kehitys on ikään kuin taantunut. Ja kannattaa muistaa, että kotona käyttäytyminen ei ole verrannollista ryhmässä käyttäytymiseen. Jos lapsi ei tuossa iässä vielä sopeudu ryhmään, johon hänen tulisi sopeutua, on hyvä, että tuetaan. Päiväkodeissa on koulutettu henkilökunta, joka pystyy vertaamaan lasta helposti ikätovereihin!

Tuntuuhan vanhemmasta aina pahalta, jos kaikki ei mene niin kuin toivoisi, mutta ei saa sokeutua silloin kun jotain ongelmaa näyttää olevan.

 

[v ihan eri]

Lapsi kieltäytyy tekemästä tehtäviä neuvolassa toistamiseen on huono juttu, jokin ongelma on.

 

[viera.s]

Eihän tuo ihan normaalilta kuulosta. Tehtävät neuvolassa on suunniteltu niin, että lapsen pitäisi niistä suoriutua, jos on ikätasoisesti kehittynyt. Tai no ihan täydellisesti niiden ei tietenkään tarvitse mennä, mutta jos lapsi ei suostu niitä edes tekemään... 4-vuotiaalla ei pitäisi olla enää uhmaikä päällä, joten vaikka tuollainen käytös on ymmärrettävää 2,5-vuotiaalta, ei enää 4-vuotiaalta. Eikö muuten lapsi jäänyt terkkarin kanssa kahdestaan tekemään tehtäviä? Yleensä 4-vuotisneuvolassa toimitaan niin, eikä silloin lapsi voikaan ripustautua äidin kaulaan.

Saattaa olla kyse myös siitä, että lapsi sinänsä on ihan normaalin rajoissa, mutta haastava etkä sinä osaa häntä kasvattaa lapsen vaatimalla tavalla. Olen kyllä kuullut, että uusintakäyntejä neuvolassa on tullut 5-vuotiaillekin kieltäytymisten takia, mutta silloin normaalisti mietitään mikä meni pieleen, keskustellaan asiasta lapsen kanssa ja toisella yrittämällä jo tehtävät sujuu. Ehkä et ole nyt itse ottanut tarpeeksi vakavasti näitä asioita. Kyllä päiväkodista tulevan palautteen tai neuvolakäynnin epäonnistumisen pitäisi herättää toimimaan myös kotona, jossa kasvatusvastuu ensi sijassa on. Jos yrittää parhaansa mukaan, mutta ei silti onnistu, on syytä tutkia myös onko lapsessa itsessään jotain erityistukea vaativaa ongelmaa.

Ja lapsen ei tarvitse totella kuin robotti kotona, mutta normaalisti vieraita aikuisia lapset tottelee paremmin. Eihän siitä tulisi hoidossa mitään, jos olisi yleistä, että lapset huitelee isojen ryhmässä missä sattuu, kun pitäisi lähteä ulos, istua ruokapyödässä jne.

 

[jotenkin tuttua]

Mun poika ei tehnyt neuvolassa tehtäviä, ei aukaissut suutaan hammaslääkärissä eikä tosiaankaan puhunut lastenlääkärille. Ei myöskään suostunut perhekerhoissa tai päiväkodissa yhteisleikkeihin, siirtymät oli vaikeita, puhui kyllä kun ei saanut, sosiaaliset taidot huonot ja itseluottamus oli kuulemma heikko. Kotona oli aivan älyttömän villi. Päiväkodissa toki huolestuttiin ja itsekin olin huolissani ja noin 3 vuotta käytiin testeissä ja juttelemassa sekä pohtimassa pojan tilannetta. Päiväkodissa sanoivat suoraan, että epäilevät aspengeria.

Sama poika on nyt 11 v. Käy tavallista koulua, tavallisella luokalla ja hänellä on paljon kavereita. On hyvä koulussa. Suhteellisen rauhallinen mutta saattaa välillä puhua liikaa, kun innostuu Nyt harmittelen vain sitä, että tuhlattiin muutama vuosi murehtimiseen. Tsemppiä teille!

 

[lto]

Lapsi kieltäytyy tekemästä tehtäviä neuvolassa toistamiseen on huono juttu, jokin ongelma on.

Tässä tapauksessa lapsi on kaiken lisäksi ollut vieraampien henkilöiden hoidettavana jo useita vuosia, joten minkään vierastamisenkaan ei voisi ajatella olevan syynä.

 

[lto]

Mun poika ei tehnyt neuvolassa tehtäviä, ei aukaissut suutaan hammaslääkärissä eikä tosiaankaan puhunut lastenlääkärille. Ei myöskään suostunut perhekerhoissa tai päiväkodissa yhteisleikkeihin, siirtymät oli vaikeita, puhui kyllä kun ei saanut, sosiaaliset taidot huonot ja itseluottamus oli kuulemma heikko. Kotona oli aivan älyttömän villi. Päiväkodissa toki huolestuttiin ja itsekin olin huolissani ja noin 3 vuotta käytiin testeissä ja juttelemassa sekä pohtimassa pojan tilannetta. Päiväkodissa sanoivat suoraan, että epäilevät aspengeria.

Sama poika on nyt 11 v. Käy tavallista koulua, tavallisella luokalla ja hänellä on paljon kavereita. On hyvä koulussa. Suhteellisen rauhallinen mutta saattaa välillä puhua liikaa, kun innostuu Nyt harmittelen vain sitä, että tuhlattiin muutama vuosi murehtimiseen. Tsemppiä teille!

Ei asioiden pohtiminen ole ajan tuhlausta. Kun olette ottaneet huolen vakavasti, olette myös toimineet vaikeuksia helpottaaksenne!

 

["Meri"]

Ei asioiden pohtiminen ole ajan tuhlausta. Kun olette ottaneet huolen vakavasti, olette myös toimineet vaikeuksia helpottaaksenne!

Tottakai, mutta kyllä jokainen tietää ettei ole kiva elää huolissaan vuosia. Monet itkut tämänkin asian takia tuli itkettyä. Lopulta oikein kaivamalla kaivettiin pojasta sellaisia "vikoja" mitä hänellä ei oikeasti edes ollut. Kun poika siirtyi eskariin puolet ongelmista katosi siinä. Toki tein paljon töitä näiden ongelmien eteen mm. autoin aluksi luomaan ystävyyssuhteita ja itseluottamusta koitin parantaa kaiken kykyni mukaan, luin ja otin selvää. Voihan se olla, että pojalla olisi nykyisin ongelmia, jos en olisi suhtautunut tähän niin vakavasti, kukapa näistä tietää.

 

[toinen lto]

Yleensä 4 -vuotiaat menevät neuvolan tarkastukseen yksin, koska heidän katsotaan kykenevän siihen. Yleensä lapset myös selviävät tehtävistä ensimmäisellä kerralla. Jos ei onnistu toisellakaan kerralla, aletaan tutkia, koska silloin on mahdollista, että lapsen kehityksessä on pulmaa. Lapsen käyttäytyminen kotona voi olla täysin erilaista, kuin päiväkodin ryhmätilanteissa. Kotona on myös enemmän aikaa ja saa enemmän yksilöllistä huomiota. Koulua ja tulevaisuutta varten on kuitenkin todella tärkeää oppia toimimaan myös ryhmässä, odottamaan vuoroa ja tottelemaan sääntöjä.

 

[lto]

Siihen, että päiväkodissa työntekijät eivät turhaan huolestu, kannattaa kuunnella heitä. Aiemmin lapsesi oli pieni, alle 3v. Lapselta ei odoteta kovin suuria, näin pienillä lapsilla kehitys etenee hyvin eri tahtiin. helposti jäädään odottamaan sitä 3v. Rajapyykkiä. Voi myös olla, että lapsesi on kyennyt toimimaan hyvin pienemmässä ryhmässä, mutta 3-5 v.ryhmän iso ryhmäkoko onkin liikaa ja toimiminen suuressa ryhmässä on hyvin haasteellista hänelle. Kotonahan voi mennä ihan hyvin, mutta suuressa ryhmässä toisten lasten kanssa tilanne voi olla aivan toinen. Kyllä pk:ssa havainnoidaan ja pohditaan todella pitkälle ennenkuin vanhemmille puhutaan psykologista! Kaikki tämä työ on lapsesi hyödyksi, ja usein varhain aloitettu tuki auttaa niin hyvin, että lapsi voi mennä tavalliseen kouluun. Ilman tukea tilanne voikin olla toinen. Kaikki lapsen kehityksen haasteet eivät ole pysyviä ongelmia! Yritä olla iloinen siitä, että asiaan puututaan, vaikka tämä varmasti vaikeaa onkin. Yritä olla murehtimatta, lapsesi vain tarvitsee hieman muita enemmän tukea kasvulleen. Ja vaikka psykologi toteaisi kaiken olevan ok, tuen tarve ei siitä häviä. Tällöin kuitenkin on varmistettu, ettei ole vakavammasta kyse. Päiväkodissa tehdään yhä sen jälkeenkin paljon töitä lapsesi kasvun eteen, ja varmasti ajatellaan juuri sinun lapsesi parasta! Voimia kevääseen!

 

["..."]

Lapsi kieltäytyy tekemästä tehtäviä neuvolassa toistamiseen on huono juttu, jokin ongelma on.

No ei välttämättä.
Meidän lapsi on todella ujo ja arastelee vieraita ihmisiä, joten voin helposti kuvitella, että ei uskaltaisi jäädä vieraan ihmisen kanssa tehtäviä tekemään.

 

["..."]

Tässä tapauksessa lapsi on kaiken lisäksi ollut vieraampien henkilöiden hoidettavana jo useita vuosia, joten minkään vierastamisenkaan ei voisi ajatella olevan syynä.

Miten niin ei voi olla?
Eihän näillä asioilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

 

[viera.s]

[QUOTE="...";30699212]No ei välttämättä.
Meidän lapsi on todella ujo ja arastelee vieraita ihmisiä, joten voin helposti kuvitella, että ei uskaltaisi jäädä vieraan ihmisen kanssa tehtäviä tekemään.[/QUOTE]

Ei aloittajan lapsella ujoudesta oikein vaikuta olevan kyse. Yleensä ujot lapset tottelee vieraita aikuisia hyvin. Tai jos eivät ujostelun vuoksi uskalla tehdä pyydettyä, niin pakenevat vain vanhemman syliin/selän taakse tai passivoituvat, eivät ala riehumaan ja tekemään kaikkea muuta kuin pyydettyä.

 

["Ilona"]

No jaa, meidän kohdalla muut asiat menneet samalla tavalla paitsi päiväkoti ei mielestäni ole ilmaissut erityistä huolta. Tämä voi kyllä johtua siitä, että olen itse koko ajan aktiivisesti tuonut esiin lapsen mahdolliset pulmat. 4-vuotiaana lapsi sai lähetteen puheterapeutille ja 4-vuotisneuvola tuplattiin. Lapsi ei tehnyt ohjeiden mukaan ja neuvolatädillä tuli sellainen tunne että ei ymmärrä ohjeita. Lopulta diagnoosiksi tuli kielellinen erityisvaikeus, puheen tuottoon painottuva. Kyllä varmasti lapsella on myös ymmärtämiseen liittyviä haasteita silti. Neuropsykologiset testit tehtiin myös mutta ei siitä tullut mitään diagnoosia vaikka keskittymiskyvyssä havaittiin haasteita.

Käytöksessä on ollut haasteita myös, impulsiivinen ja silmä tarkkana vielä 4-5-vuotiaana sai vahtia. Aggressiivinen käytös oli jossain vaiheessa ongelma, mutta sitä ei esiintynyt päiväkodissa, vain kotona, joten lienee ollut normaalia sisarkateutta tms.

Nykytilanne: normaali koululuokassa ekaluokalla tehostetulla tuella, kielellisten syiden takia tuetaan. Opettaja on sanonut että kyseessä on motivoitunut ja reipas koululainen. Matematiikassa on hieman ongelmia, mutta edistyy. Kavereita ei oo ns. bestistä, mutta on pidetty kaveri kuitenkin ja saa synttärikutsuja jne. Lapsi on lääkäripelkoinen, hammastarkastus jo onnistuu (näitäkin jouduttu uusimaan), mutta suuta ei avaa jos kurkkuun pitäisi katsoa. Ja pistämisessä tarvitaan useampi aikuinen.

Nukkuuko lapsesi hyvin? Meillä kuorsausongelma ollut aina, ja selvästi huomaan että lapsi reagoi huonompiin kausiin keskittymisvaikeudella, ja käytösongelmilla. Siihen on yritetty etsiä ratkaisua jo kauan, mutta vielä on työ kesken.

Ehkä se mitä tässä nyt yritän sanoa, on että lapsesi ei ehkä ole aivan keskiverto, saattaa tarvita jotain tukea, mutta se ei ole maailmanloppu, eikä sitä pidä ottaa loukkaavana, vaan päinvastoin on hienoa että nykyisin lapsia tuetaan niissä asioissa
joissa he tukea tarvitsevat. Ja myös että kieltäytyjä-lapsesta voi tulla motivoitunut reipas koululainen. Tsemppiä, muista rakastaa lasta, se on tärkeintä!