Ap ehti nyt vastailemaan.
Ikävä asenne on mielestäni diagnoosien hakeminen hakemalla. Lapsi ei ole ensimmäinen, eikä ainoani ja vertailukohteita löytyy itseltä ja lähipiiristäkin ihan ammatti-ihmisiä, vaikka toki he eivät ole päiväkodissa ryhmätoimintaa nähneet, kuten en itsekään. Minusta tuntuu siltä, että päiväkodissa se lapsen käsittely on lepsumpaa.. siis, miksi lapsen annetaan juoksennella karkuun? Jos lapsi kotona ei lähtisi pukemaan vaan juoksemaan karkuun, sanoisin napakasti että NYT puetaan ja mennään. Näinpä siis kotona ei tällaisia jatkuvia karkailuja ole, kun lapsi tietää että kun lähdetään, niin lähdetään.
Puhe on hieman epäselvää, äännevirheitä ja 3-vuotiaanakin kun päiväkoti oli siitä huolissaan, puheterapeutti totesi, että lapsen äännevirheet ovat todella yleisiä ikäisilleen. Sama juttu nyt kun mentiin puheterapeutille, puheterapeutti sanoi, että päiväkodin kuvailun perusteella odotti paljon pahempaa ja lapsihan puhuu hyvin, taas niitä tavallisia äännevirheitä. No, tämän jälkeen päiväkodissa ei sitten enää puheesta oltu huolissaan vaan keksittiin sitä toimintaterapian ehdottamista jne.. Tässä on ikävä asenne mielestäni nyt joillain toisilla. Päiväkodista hoitaja pyysi päästä keskustelemaan sellaiseen ryhmään (en nyt muista virallista ryhmän kuvausta), jossa paikalla oli aiemmin se puheterapeutti, lastenpsykologi, joku perhetyöntekijä ja ties ketä (paljon porukkaa) ja sielläkin tapaamisen aikana monet ammattilaiset kommentoivat päiväkodin hoitajan kertomaa, että "täytyy muistaa että lapsi on vielä hyvin pieni, vasta 4-vuotias". Lueskelin tuossa itsekin 4-vuotiaan kehityksestä mm. MLL-sivuilta ja sielläkin sanotaan, että siirtymätilanteissa voi olla ongelmia. Viime vuonna käytin lapsen ihan oman sielunrauhani vuoksi neurologilla, joka totesi että lapsi vaikuttaa ihan normaalilta (ja sanoinkin, etten itse muuta epäilekään mutta kun toiset vouhottavat)
Itse en oikeastaan pidä tuosta "normaali" sanasta, kun se usein mielletään sellaiseksi, että ihmisten pitäisi olla niin samanlaisia. Pointtini "normaaliudesta" on siinä, että kun lapsen kanssa ei kotona ole vuorovaikutuksessa tai missään ongelmia, niin en oikein usko että lastenpsykiatrikaan lapsesta vikaa löytää. Minä osaan kyllä katsoa peiliin, mutta osaavatko hoitajat, että pitäisikö heidän itse toimia jotenkin eri tavalla lapsen kanssa?
Neuvolassa ja puheterapeutillakin lapsi selvästi ujosteli ja jälkikäteenkin sanoi, että "pelotti". Toiselle neuvolakäynnille mennessämme olin lapsen kanssa ennen menemistä keskustellut siitä, että tehdään uudestaan niitä tehtäviä ja lapsi oli menossa tosi innoissaan ja reippaana. Huoneeseen päästyämme sitten kääntyi takaisin ja halusi syliini. Ei tosiaan suostunut jäämään sinne yksin, vaikka näin olisi 4-vuotiaalla tapana. Lapsi ujostelee kyllä joissain tilanteissa, etenkin lääkärikäynneillä jne. Vaikka lapsi on päivähoidossa, niin onhan neuvolan ympäristökin ihan erilainen ja ne hoitajat ja lääkärit ovat siellä lapselle ihan uusia ihmisiä.
Kyllähän lapsi olisi neuvolan tehtävät -osannut- tehdä, mutta ei halunnut. Ensimmäisellä kertaa alkuinnostus kaatui siihen, että neuvolantädillä oli tehtäväpapereissa kuvioita molemmin puolin. Eli lapsen piti piirtää jokin neliö tms paperille, jossa kuulti läpi ympyrä. Lapsi sitten piirsi sen ympyrän siihen viivojen mukaan ja neuvolatäti kumitti sen pois, että ei näin, kun tee se neliö.. no, lapsi ei todellakaan halunnut piirtää sen jälkeen mitään ja aika tiukka täti oli 4-vuotiasta kohtaan, joka muutenkin on siinä iässä, että herkästi mielensä pahoittaa. Nimenomaan sanon, että "siinä iässä", sillä tuntuu siltä että 4-vuotiaalta vaaditaan jo 6-vuotiaan käytöstä (yksi muista lapsista on ollut pienempänä myös hyvin temperamenttinen, oli vaan pitempään kotihoidossa kuopuksen hoitovapaan myötä, joten ei tietoa miten päiväkodissa olisi 4-vuotiaana mennyt. Nykyään on rauhallinen 6-vuotias pikkuenkeli) Lapsi on tosi fiksu, kuten isommat sisaruksetkin ja toki vaikka nyt kuopuksella oppimisvaikeuksia ilmenisi, hän olisi yhtä rakas. En nyt vaan oikein usko, että sellaisesta on kysymys kun tunnistaa jo paljon kirjaimia, osaa kirjoittaa nimensä jne ja isommatkin ovat vauhdilla oppineet eka, tokaluokan jutut lukemisineen, kirjoittamisineen ja laskemisineen jo etukäteen, kuten äitikin pienenä.
Mielikuvitusleikkejä lapsella on reilustikin. Erottaa silti toden ja mielikuvituksen, vaikka mielikuvitukselliset tarinat ovatkin välillä huimia.
Kuopus kyllä varmasti onkin hyvin kiinni minussa, enkä ole siitä huolissani kun en odota, että 4-vuotiaan pitäisi kyetä olemaan kaikissa vieraissa tilanteissa reipas yksikseen. Toki sympatiat on lapseni kohdalla senkin takia, että itse en viihtynyt yhtään ryhmissä pienempänä, enkä nykyään oikein aikuisenakaan. Toki niissä on koulun takia opeteltava tulemaan toimeen, ilman että on häiriöksi, mutta ymmärrän siis sen, että lasta voi kyllästyttää jos on jokin ryhmäjuttu, joka ei itseään kiinnosta ja sitten meneekin hulinaksi. Itse kasvatan ja opetan lapsia niihin tilanteisiin juuri siten, että selitän, että pitää käyttäytyä kunnolla ja muita häiritsemättä, vaikka itsestä tuntuisikin tylsältä.
Joku muuten mainitsi, että jos lapsi olisi mennyt jonkun toisen kanssa neuvolaan, niin olisi varmaan tehnyt tehtävät mukisematta - olen tästä aika varma, että näin olisi käynyt.
Joku toinen taas sanoi, että lapsi ei avannut hammaslääkärissä suutaan.. meillä päästiin hammaslääkäriin asti, mutta röntgenkuva jäi ottamatta lapsen vastustelun vuoksi. Siinäkin mieli sitten muuttui, kun ulkona keskusteltiin asiasta ja monta kertaa sen jälkeenkin lapsi sanoi, että nyt hän haluaa sen kuvan ottaa. En sitten kuitenkaan ottanut riskiä, että kieltäytyy uudelleen vaan ajattelin hetken odottaa (kuten hammaslääkärikin sanoi, että vaikka puolen vuoden päästä uudelleen) uutta kokeilua.
Aspergerikin oli mainittu jossain jonkun lapsen epäilynä, joo, olen itse monilta osin Asperger-piirteinen, joten ymmärrän tosiaan lasta. Olen itse aikuisiällä opetellut liukumaan sosiaalisissa tilanteissa hyvin vakuuttavasti, vaikka en tosiaan niissä ryhmissäkään kovin kauaa viihdy
Kaikki eivät itse käytä minkäänlaista käskevää sävyä missään tilanteessa. Ehkä kannattaa viestiä hoitajille siitä, kuinka itse toimit, niin hekin uskaltavat olla ns. jämäkämpiä. Tosin ei heidän sinun paikalla ollessasi tarvitse edes puuttua siihen, tuleeko lapsi pukemaan vai ei, koska sinun tehtäväsi on silloin hoitaa tehtävä.