Onko normaalia, että juuri 4 täyttänyt lapsi temppuilee, jankkaa, marisee, haluaa koko ajan jotain? Kasvatus mennyt piel

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras kysyy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras kysyy

Vieras
pieleen, vai jostain muusta kyse?
Kyse puolitutun lapsesta, joka ei tottele lainkaan ja on aika väsyttävää seuraa.
Itse muistaisin että omat lapset olivat juuri 4-vuotiaina helpoimmillaan, kolmen vuoden uhma käyty läpi, ja 4-vuotias on yleensa ymmärtänyt että turha jankata äitiä vastaan kaikesta.
Olenko väärässä?
Puolitutun lapsi on aika raivostuttava, ja luulen että äiti ei ole laittanut tarpeeksi vahvoja rajoja mankumiselle ja temppuilemiselle, luulen myös että lapselle annetaan liian helposti periksi se, mitä hän mankuu ja haluaa. Miksi aikuiset eivät jaksa kasvattaa lastaan?
 
4v. tosi kiltti ja ihana,mutta ajoittain tulee tuollaisia mankumis-vinkumiskausia. Rajat ja kuri on mutta ajoittain (ei siis kokoaikaista) kuitenki tuollasta meidän tytöllä esiintyy,kuten myös tuttujen samanikäisillä.
 
Tiedätkö, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Eikä uhma tule kaikille just samanikäisenä. Meillä on lähes 4 vuotias jankkkaaja ja mankuja. On se rasittavaa välillä, mutta uskon että tämä vaihe vaan pitää mennä läpi.
 
Riippuu päivästä, ja varmasti lapsestakin. Kyllä meilläkin 4v tyttö osaa edelleen vinkua ja vikistä asiasta kuin asiasta sillä tuulella ollessaan. Mutta toisaalta tilanteesta pääsee myös helposti ohi, koska puhe menee jo perille paremmin mutta kyllä mekin jonkinlaista diiliä joudutaan tekemään "nyt syöt lautasen tyhjäksi niin tehdään iltapaksi sitten jotain hyvää"
"Leikit nyt jonkin aikaa omalla pihalla sitten käydään kaupassa sen jälkeen saat mennä naapureille leikkimään"
 
[QUOTE="noh";28669248]niin pitäisköhän sun antaa sille puoltutulle vähän ohjeita kasvatuksesta ja rajoista? ´:D[/QUOTE]

En ole antamassa ohjeita, enkä ole täydellinen kasvattaja. Kysynkin siksi, että mietin miten te muut suhtaudutte jankkaavaan ja temppuilevaan 4-vuotiaaseen? Omat lapseni olivat suht helppoja, ja tiedän että on vahvatahtoisia lapsia. Mutta ihmetyttää että 4-vuotiaan annetaan temppuilla ja häiritä koko ajan. Heidän kanssaan on suoraan sanoen aika epämiellyttävää olla, koska 4-vuotias hallitsee jokaista tilannetta, ja äiti antaa kaiken mennä korviensa ohi. Ei ole kuulemma koskaan rankaissut lasta. Eli tuntuu siltä että lapsi pompottaa perhettä, ja kohta alkaa kyllästyttää nin paljon etten jaksa nähdä heitä. Lapsi tuntuu silmissäni ärsyttävältä, ja se tunne on tietenkin aika lapsellinen mutta en voi sille mitään..
 
ei ole ihan samanlaista, en ole ärsyyntynyt tuttujen lasten käytöksestä kuin joskus hetkellisesti. Mutta jos on vaikka hyvin osallistuva vanhempi, ja kyseessä joku sukulais- tai oman lapsen kaveriperhe, niin pyrin järjestämään tapaamisia ilman vanhempaa :D Eli jos vaikka meillä on hoidossa hetken joku lapsi niin on helppo olla kun tekee vaan selväksi heti alkuun että meillä on tällaiset käyttäytymissäännöt. Lapset tajuavat sen, että eri paikoissa voi olla erilaiset säännöt ja että jos oma vanhempi ei ole paikalla, silloin totellaan sitä aikuista, jonka hoidossa ollaan. Voit siis kutsua vaikka pelkän lapsen luoksesi hoitoon/kylään ja pyytää kaveria joskus ihan aikuistapaamiseen ilman lapsia, jos mahdollista :D Tai sitten vaan sanot suoraan että olen pahoillani mutta lapsen käytös häiritsee.
 
Mie uskon että kasvatus mennyt pieleen, ja tuossa tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin välttää heidän seuraa. Rajattomia lapsia on nykyään paljon, ja niiden käytöstä on tosiaan aika raskasta seurata.
 
[QUOTE="aloittaja";28669267]En ole antamassa ohjeita, enkä ole täydellinen kasvattaja. Kysynkin siksi, että mietin miten te muut suhtaudutte jankkaavaan ja temppuilevaan 4-vuotiaaseen? Omat lapseni olivat suht helppoja, ja tiedän että on vahvatahtoisia lapsia. Mutta ihmetyttää että 4-vuotiaan annetaan temppuilla ja häiritä koko ajan. Heidän kanssaan on suoraan sanoen aika epämiellyttävää olla, koska 4-vuotias hallitsee jokaista tilannetta, ja äiti antaa kaiken mennä korviensa ohi. Ei ole kuulemma koskaan rankaissut lasta. Eli tuntuu siltä että lapsi pompottaa perhettä, ja kohta alkaa kyllästyttää nin paljon etten jaksa nähdä heitä. Lapsi tuntuu silmissäni ärsyttävältä, ja se tunne on tietenkin aika lapsellinen mutta en voi sille mitään..[/QUOTE]

Siltähän tuo kuulostaa että kasvatus on löysää ja rajat hakusessa. Mullakin on sangen itsepäinen ja tinttara 5v mutta ei hän silti saa olla pellossa ja pomottaa. Rajat on opetettu ja käyttätymissäännöt. Ote on oltava kokoajan jotta lapsi pysyy aisoissa. Erääss päiväkodissa on yksi kuuvailemasilainen eskariin menevä ja tään lapsen tempauksia pienemmätkin kattoo huuli pyöreänä. Sellasen käytöksen ymmärtää vielä niiltä 1-3v mutta eskariin menevä käyttäytyy kun 2v..
 
Alkuperäinen kirjoittaja meillä;28669378:
...Eli jos vaikka meillä on hoidossa hetken joku lapsi niin on helppo olla kun tekee vaan selväksi heti alkuun että meillä on tällaiset käyttäytymissäännöt. Lapset tajuavat sen, että eri paikoissa voi olla erilaiset säännöt ja että jos oma vanhempi ei ole paikalla, silloin totellaan sitä aikuista, jonka hoidossa ollaan...

Noin mäkin olen luullut, mutta nyt olen törmännyt tapaukseen, joka ei kerta kaikkiaan halua käsittää, että eri paikoissa voi olla eri säännöt. Eikä kyseessä ole siis mikään adhd-tapaus, tai muuten ylivilkas tms, vaan mankuja, joka inttää vastaan ja kyseenalaistaa kaiken, joka kerta, vaikka vastaus aina minulla sama. Väsyttävää.
 
Noin mäkin olen luullut, mutta nyt olen törmännyt tapaukseen, joka ei kerta kaikkiaan halua käsittää, että eri paikoissa voi olla eri säännöt. Eikä kyseessä ole siis mikään adhd-tapaus, tai muuten ylivilkas tms, vaan mankuja, joka inttää vastaan ja kyseenalaistaa kaiken, joka kerta, vaikka vastaus aina minulla sama. Väsyttävää.

No huhhuh, ymmärrän. Varmaan aika väsyttävää. On kyllä käytöstavat todellakin ei edes hakusessa vaan aivan hukassa...ongelmia tulle varmasti. Itse vetoan nykyään 5-vuotiaani tuittupäähän siinä, että paukutan kalloon yhä uudestaan että kukaan ei pidä huonosta käytöksestä. Ei saa kavereita jos on itsekäs. Tarhassa ei muut tykkää, eikä koulussa eikä aikuisena töissä, jos huutaa/valittaa/inttää/omii/haluaa aina olla eka kaikessa. Kun hymyilee ja on iloinen ja antaa muidenkin joskus olla ensimmäisenä vuorossa, muut tykkäävät olla sun seurassa. Mutta ei ole sun tehtävä kasvattaa lasta, vaan vanhempien!
 
Alkuperäinen kirjoittaja meillä;28669811:
No huhhuh, ymmärrän. Varmaan aika väsyttävää. On kyllä käytöstavat todellakin ei edes hakusessa vaan aivan hukassa...ongelmia tulle varmasti. Itse vetoan nykyään 5-vuotiaani tuittupäähän siinä, että paukutan kalloon yhä uudestaan että kukaan ei pidä huonosta käytöksestä. Ei saa kavereita jos on itsekäs. Tarhassa ei muut tykkää, eikä koulussa eikä aikuisena töissä, jos huutaa/valittaa/inttää/omii/haluaa aina olla eka kaikessa. Kun hymyilee ja on iloinen ja antaa muidenkin joskus olla ensimmäisenä vuorossa, muut tykkäävät olla sun seurassa. Mutta ei ole sun tehtävä kasvattaa lasta, vaan vanhempien!

Ja näitä valitettavasti työssäkin tapaa. Ei tippaakaan kunnioiteta aikuisia ja uskota että muualla on säännöt ja rajat vaikkei kotona olisi. Ei osata olla ryhmässä ja muiden kanssa. Erään tällasen kanssa vuosikaan ei ole riittänyt opettamaan elämisen sääntöjä. Kotona ei ole lapsella mitää kuria ja hoidossa ei ota lainkaan onkeensa. Ei tunnu tajuavan että rajat eivät siirry eivätkä muutu hoidossa.
 
Meillä on 5 v. mankuja ja kuria on kyllä yritetty aina pitää. En vaan saa tota mankumista ja vastaaninttämistä kitkettyä pois. On kokeiltu keppiä (=erilaisia rangasituksia kuten jäähyä ja telkkarilakkoa) ja porkkanaa (=kuten tarroja ja kehumista, ekstraretkiä uimahalliin tms.) mutta mikään ei tunnu auttavan. Just tänä aamuna tuli isänsä kanssa ulkoa ja iskä vakuutti ettei enää ikinä lähde ko. lapsen kanssa mihinkään kun jankkaa ja mankuu koko ajan. Ja puhuu koko ajan. Tai pitää jotain älämölöä muuten.
 
[QUOTE="mmm";28669878]Meillä on 5 v. mankuja ja kuria on kyllä yritetty aina pitää. En vaan saa tota mankumista ja vastaaninttämistä kitkettyä pois. On kokeiltu keppiä (=erilaisia rangasituksia kuten jäähyä ja telkkarilakkoa) ja porkkanaa (=kuten tarroja ja kehumista, ekstraretkiä uimahalliin tms.) mutta mikään ei tunnu auttavan. Just tänä aamuna tuli isänsä kanssa ulkoa ja iskä vakuutti ettei enää ikinä lähde ko. lapsen kanssa mihinkään kun jankkaa ja mankuu koko ajan. Ja puhuu koko ajan. Tai pitää jotain älämölöä muuten.[/QUOTE]

Tämä taas kuulostaa meidän keväällä 4 vuotta täyttäneeltä. Lähes kaikessa on oltava vastaan, ja koko ajan on vailla jotain. Jankuttaa, puhuu, rallattaa, ihan mitä vaan ääntä lähtee koko ajan. :D Ja huonoon käytökseen puututaan, en tiiä puutunko jo liikaa.
 

Yhteistyössä