Onko normaalia, että vajaa 6v lapsi on näin takertuvainen/läheisriippuvainen?

[vieras]

Nukkuu vielä vanhempiensa välissä tai välillä omassa sängyssä vanhempien sängyn vieressä..ei uskalla mennä ikinä yksin nukkumaan vaan menee aina samaan aikaan vanhempien kanssa. Leikkii melkoisen vähän itsekseen, on lähes koko ajan vanhempien kanssa samassa huoneessa, ei anna edes vessassa tai suihkussa olla rauhassa vaan koputtelee koko ajan oveen yms. Kun hänellä oli läheinen serkkutyttö lapsenvahtina, vaati koko ajan lapsenvahtia olemaan samassa huoneessa, tunki vessaankin mukaan, vaatii koko ajan viihdyttäjää ja läheisyyttä. Onko tavallista vajaa 6v:lle? Onkohan tämä jokin vaihe?

 

[ap]

nostan

 

[Valaja]

Onko tuo nyt vain vaihe, vai onko lapsi aina ollut samanlainen?

 

[nopi]

lapsi on varmasti totutettu tähän?

 

[hmm]

Mitäköhän lapsi pelkää, siis yksinolon lisäksi? Mistä saisi rohkeutta olla itsekseenkin hetken? Mielestäni asialle kannattaisi tehdä jotain, että lapsi oppisi luottamaan että pärjää itsekin. Itselläni on samanlainen 4-vuotias, toivon itse että vaihe menee ohi..

 

[Kotipsykologi]

Kuuluu ikään ja menee ohi. Kuusivuotiaalla on pelot putkahtavat pintaan ja monesti esim. kuolemanpelko tulee esiin. Entä jos äiti tai isä kuolee. Mörköjä näkyy siellä ja täällä, joka vaikeuttaa nukkumaan menoa. Nuo siis kannattaa ottaa ihan vakavasti ja antaa tukea lapselle kohtaamaan ajatuksensa jatkossakin. Varmuutta ja vahvuutta tulee turvallisen isä/äiti suhteen kautta, pikkuhiljaa äiti/isän rooli jää vähemmälle ja unikin tulee jo omassa sängyssä kun ei ole mitään pelättävää.

 

[juuei]

toivottavasti menee ohi. meillä moinen takiainen myös.

 

[Kotipsykologi]

Jatkan vielä... Lapsi saattaa kysyä, että kuoletko sinä äiti jne. Koskaan ei siis saisi vastata totuudenmukaisesti, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Vaan reippaasti vain vakuuttaa lapselle ettei äiti kuole, äiti kuolee vasta vanhana.

 

[Valaja]

JOS tuo on nyt uusi vaihe, niin se voi liittyä ikään. Osa lapsista reagoi noin tuossa iässä. Uusi pelottaa. Haluais olla iso ja silti haluais olla pieni. Mieliala heittelee ja tukea tarvitaan. Monilla tää tuen tarve ilmenee hirveänä raivoamisena ja uhmana. Osa lapsista takertuu, itkeskelee ja "taantuu".