Onko normaalia ettei ole käynyt vuosikkaan kans koskaan kerhoissa/vauvauinneissa yms...?

["moikka"]

mihin kaupunkiin muutit?

 

["hmm"]

Me ollaan kyl vauvauinnissa käyty sillon alle 1v.. Mut sit ku muutettiin toiseen paikkaan ei käyty paljoo missään.. Nytkin kun oon raskaana 3v kanssa kotona, ni kysellään missä perhekaviloissa ja perhekerhoissa käydään... Ei missään, mä en tartte sitä et tungen itteni paikkaan jossa on vaan tuntemattomia.. Ei kiinnosta mennä sellaseen vaan olemaan, eikä kiinnosta tutustua sillä tavalla.. Et ihan normaalii vaik ei missään käykkään, kunhan oma pää kestää..

 

[Phoebsi]

[QUOTE="hmm";22190271]Me ollaan kyl vauvauinnissa käyty sillon alle 1v.. Mut sit ku muutettiin toiseen paikkaan ei käyty paljoo missään.. Nytkin kun oon raskaana 3v kanssa kotona, ni kysellään missä perhekaviloissa ja perhekerhoissa käydään... Ei missään, mä en tartte sitä et tungen itteni paikkaan jossa on vaan tuntemattomia.. Ei kiinnosta mennä sellaseen vaan olemaan, eikä kiinnosta tutustua sillä tavalla.. Et ihan normaalii vaik ei missään käykkään, kunhan oma pää kestää..[/QUOTE]

No entäs se kolmevuotias siellä kotona? Mitä, jos hän kaipaa leikkihetkiä toisten lasten kanssa?

 

[misStar]

Siis eikö noissa paikoissa käydä lasten takia eikä sen takia että äidit pääsee juoruumaan..?Mulla on ainakin kaverit sitä varten.
Ja itse kysymykseen ap:lle että ei ole outoa ettei käy missään.Mä ite lapsen kanssa käyn mutta esim. suurin osa kavereista ei käy.Mutta toi on mun mielestä "vähän outoa" ettette käy ulkona joka päivä..lapsi kuiteski tarvii raitista ilmaa ja tekeehän se aikuisellekin tosi hyvää.Mä en ole vielä ikinä tavannut lasta joka ei tykkäis olla ulkona.

 

[persvakoonasana]

Yritähän nyt saada itsesi vaikkapa puistoihin tms. lapsen kanssa. Jos olet luonteeltasi sosiaalinen, niin varmasti tutustut siellä ihmisiin, kunhan vain hiukan reipastut! Lapsen kautta jos minkä, voi saada kavereita muista samassa tilanteessa olevista.

 

["vieras"]

[QUOTE="mamma";22190148]kai mä sit olen vähän outo...muutin pari vuotta sitten uuteen kaupunkiin, ei ole kavereita. eikä ketään kenelle soittaa täällä et lähtis vaikka kahville. varmaan siihen menevyyteen vaikuttaa kun kaikki tutut ja sukulaiset jäi sinne ja täällä en ole uusia löytänyt . tää on vaan tällästa tököttämistä, kaikkeen tottuu..kun mä vaan keksin miten saan sosiaalisen elämän taas käyntiin niin hommaan sen kyllä. en nimittäin voi kuvitella olevani ilman ystäviä loppuelämää. onhan tää yksinäistä. ei se varmaan mitään jos ei kerhoissa käy mut ei me lenkkeilyn lisäksi paljon ulkonakaan käydä...tyytyväiseltä vaikuttaa lapsi tuossa touhutessaan. muita nähään kun käydään sukulaisissa kerta pari muutamaan kk sisällä...se varmasti aiheuttaa ahdistusta kun ei ole muuta aikuiskontaktia kun sukulaiset puhelimessa ja oma mies...[/QUOTE]

Itse muutin kans 4,5 v sitten toiselle paikkakunnalle, enkä tuntenut ketään. Kaksplussan kautta tutustuin yhteen äitiin ja muutaman hyvän mammaystävän sain ollessani töissä.
Rohkeasti vaan etsimään, kyllä ystäviä ja todella hyviäkin voi löytää vielä aikuisiällä!
Mistäpäin sä olet muuten?

 

["hmm"]

En tiedä onko se normaalia, mut en mäkään ole menny mihinkää "läyhääjä" kerhoihin!
mulla tosin on muutama ystävä lapsineen, ja ne riittää

 

[kaikkea sitä löytyykin]

vituttaa kun täällä puhutaan jostain läyhääjäkerhoista?
Mitä ihmettä naputatte millaista meno kerhoissa on jos ette ole koskaan käyneet. Itse olen saanut kymmenkunta ystävää perhekerhon ja muskarin kautta ja en kertaakaan vielä kahden vuoden aikana ole kuullut kenenkään haukkuvan toisiaan seläntakana tai muutoinkaan mitään kuvailemaanne.

Oksettaa tuollaiset itseään parempana pitävät. Ehkä onkin parempi ettette tunge nokkaanne sinne kerhoihin kun ei teidän arvollenne sovi.

ei ole mitään väliä asuuko uudessa kaupungissa vai vanhassa. Kaikillahan nyt ystäväpiiri silloin tällöin uudistuu tai laajenee. Milloinkaan helpompi ystävystyä kuin silloin kun on pienet lapset.

Minusta jotain on kyllä vialla jos ei saa aikaiseksi mennä ulos kotoaan. Its eon käyty kyllä kerhossa ja muskarissa ja kotipäivänä ulkoillaan kyllä kahdesti päivässä. Mahtaa olla taaperolla energiaa käytettävissää tai sitten oudon rauhallinen taapero jos ei yhtään tarvii ulkoilua.

 

[anteeksi vaan]

Ap:n kaltaista ei voi kyllä keksimälläkään luonnehtia sosiaaliseksi. Vai miten ihminen voi olla sosiaalinen mutta elää yksin neljän seinän sisällä?!

 

["hmm"]

vituttaa kun täällä puhutaan jostain läyhääjäkerhoista?
Mitä ihmettä naputatte millaista meno kerhoissa on jos ette ole koskaan käyneet. Itse olen saanut kymmenkunta ystävää perhekerhon ja muskarin kautta ja en kertaakaan vielä kahden vuoden aikana ole kuullut kenenkään haukkuvan toisiaan seläntakana tai muutoinkaan mitään kuvailemaanne.

Oksettaa tuollaiset itseään parempana pitävät. Ehkä onkin parempi ettette tunge nokkaanne sinne kerhoihin kun ei teidän arvollenne sovi.

ei ole mitään väliä asuuko uudessa kaupungissa vai vanhassa. Kaikillahan nyt ystäväpiiri silloin tällöin uudistuu tai laajenee. Milloinkaan helpompi ystävystyä kuin silloin kun on pienet lapset.

Minusta jotain on kyllä vialla jos ei saa aikaiseksi mennä ulos kotoaan. Its eon käyty kyllä kerhossa ja muskarissa ja kotipäivänä ulkoillaan kyllä kahdesti päivässä. Mahtaa olla taaperolla energiaa käytettävissää tai sitten oudon rauhallinen taapero jos ei yhtään tarvii ulkoilua.

 

[persvakoonasana]

Ap:n kaltaista ei voi kyllä keksimälläkään luonnehtia sosiaaliseksi. Vai miten ihminen voi olla sosiaalinen mutta elää yksin neljän seinän sisällä?!

Ai jaa. Minä kyllä sain sellaisen kuvan, että ap on aiemmin ollut sosiaalinen; kertoo olleensa menevä ja ihmisten seurassa viihtyvä. En nyt ala tässä mitään tai ketään palstadiagnosoimaan, mutta mm. masennus voi muuttaa ihmisen persoonaa juurikin sosiaalisesta vetäytyväksi.

 

[km]

En mäkään käyny esikoisen kanssa ennenku se oli 1v10kk. ja ihan normaali eskarilainen siitä on tullu.

 

[ei voi verrata]

[QUOTE="joo";22188555]niin ne hurahtaa mullakin tooooosi nopeeta kotosalla, istun täs koneella ja mun 1,2kk touhottaa tos omiaan. me ulkoillaan vaan jotain 2 kertaa viikossa. en jaksa lähtee ulos, kun toi pukeminen on niin vaikeeta. kerhoissa ei olla käyty, vaikka niitä perhekerhoja on tossa viereisessä leikkipuistossa.[/QUOTE]

No sun tilanne on täysin eri kuin ap:llä. Sun lapsihan ei vielä muuta tee kuin syö ja nukkuu. Ei se vielä kaipaa ulkoilua tms. kuten yksivuotias.

 

[1,5 v:n äiti]

En käynyt minäkään vauvavuoden aikana missään tuontyyppisessä, koska en halunnut. Ajattelin, että vauvalle on yks hailee käydäänkö uimassa ja muskarissa. Nyt aloitettiin taaperomuskari tänä syksynä, koska lapsi osoitti selvästi kiinnostusta musiikkiin. Ja lapsi nauttii muskarista, itse en niinkään, paitsi tietysti oman lapsen iloa on ihana katsella.

 

[ll]

En käynyt minäkään vauvavuoden aikana missään tuontyyppisessä, koska en halunnut. Ajattelin, että vauvalle on yks hailee käydäänkö uimassa ja muskarissa. Nyt aloitettiin taaperomuskari tänä syksynä, koska lapsi osoitti selvästi kiinnostusta musiikkiin. Ja lapsi nauttii muskarista, itse en niinkään, paitsi tietysti oman lapsen iloa on ihana katsella.

Lisättäköön vielä, että kavereita tavattiin kyllä riittävästi ilmankin, monella kaverillani on samanikäinen lapsi kuin itselläni. Ja muutenkin mulla on vilkas sosiaalinen elämä.

 

["pah"]

Lehmisteille, eläkääpä hetki laitumien ulkopuolella niin yllättyisitte, että sana vuosikas on ihan normaalissa käytössä muuallakin kuin karjatilallisten parissa JA sitä käytetään muustakin kuin nimenomaan yhden eläimen iästä puhuttaessa.
Jessus.

 

["mamma"]

pitää vain riuhtasta itsensä jonnekin ihmisten ilmoille. Itseni tuntien tämä ei ole mulle luontaista, olla ilman sosiaalista elämää. olenkin viime aikoina ihmetellyt miten päästin tämän tähän pisteeseen. aina vain ajattelin että olen asunut täällä vain näin ja näin vähän aikaa, kyllä niitä kavereita ehtii löytää myöhemmin...tuntuu nykyään siltä että kaikki katsoo jotenkin omituisesti kun yrittää jutella..niinkuin ei mua siihen pahemmin kaivattas..mut tuokin on voi olla omaa kuvittelua, toivottavasti.

 

[MorbidMama]

Jos näin on niin mä olen ollut harvinaisen epänormaali...kukaan kolmesta ei ole käynyt missään vastaavassa viriketoiminnassa. Aihjoo, yritinhän mä ekan kanssa sitä muskaria kaksi kertaa kunnes lopetin sen perusteella, että sinne meneminen aiheuttaa enemmän stressiä kuin iloa...

 

[MorbidMama]

Ai niin ja käytiinhän me eräässä perhekahvilassakin kun esikoinen oli pieni...siellä oli oikein kivaa kunnes sinne tuli muita ihmisiä.:xmas:

 

["hippula"]

Mulla on 10kk ikäinen poika ja olen sen kanssa ollut koko ajan. Äitiysloma loppui jo, mutta jäin vielä hoitovapaalle, en vielä tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Käydään päivittäin ulkoilemassa, tai jos on "menopäivä" niin poika on joka paikassa menossa mukanani. Monesti ajattelen että tilanteeni on sama kuin sulla ap, vaikka lapsesi on hieman vanhempi. Siskoni sanoi mulle vähän aikaa sitten että poika on "liikaa" äitinsä kanssa, kun joka paikassa missä ollaan käymässä niin joko istuu sylissä tai roikkuu lahkeessa. Me asutaan maalla, kauppaan on matkaa n. 20 km. Ja perheessämme ei ole kuin yksi auto jolla mies käy töissä. Eli viikot olemme kaksistaan kotosalla, ainoastaan viikonloppuisin käymme kyläilemässä, jos silloinkaan. Koskaan en ole edes ajatellut vieväni lasta minnekään muskariin tms, koska tunnen itseni vieraaksi ja ei-tervetulleeksi, mutta ehkä nämä on niitä kuuluisia ennakkoluuloja, joiden yli pitäisi päästä. Monet on mulle sanoneet että mene nyt hyvänen aika edes jonnekin perhekerhoon, mutta kun ongelmana on juuri tuo, ettei päivittäin päästä kulkemaan minnekään. Olen yrittänyt keksiä pojalle joka päivä uusia ja taas uusia virikkeitä, välillä tuottaa päänvaivaa, kun ei täällä maalla näe niin usein ketään kavereita tai muita lapsiperheitä kuin kaupungissa tai taajamassa.

 

[persvakoonasana]

[QUOTE="mamma";22191083]pitää vain riuhtasta itsensä jonnekin ihmisten ilmoille. Itseni tuntien tämä ei ole mulle luontaista, olla ilman sosiaalista elämää. olenkin viime aikoina ihmetellyt miten päästin tämän tähän pisteeseen. aina vain ajattelin että olen asunut täällä vain näin ja näin vähän aikaa, kyllä niitä kavereita ehtii löytää myöhemmin...tuntuu nykyään siltä että kaikki katsoo jotenkin omituisesti kun yrittää jutella..niinkuin ei mua siihen pahemmin kaivattas..mut tuokin on voi olla omaa kuvittelua, toivottavasti.[/QUOTE]

Omaa kuvittelua se varmaan on. Yrität vaan nyt riuhtaista itsesi johonkin ja voithan kysyä sieltä neuvolasta, josko voisi vinkata sulle joitain äiti-lapsi -ryhmiä. Entä oletko ajatellut esim. täällä palstalla yrittää tutustua muihin paikkakuntalaisiin äiteihin?