Erilaiset persoona näkee tuon ap:n tilanteen erilailla.
Ei kai sitä oikein voi tilanteesta puhua kuin omasta puolestaan, se näemmä tekee "minäminä-ihmiseksi".
Itselleni tulee tunne taas ap:n avokin olevan näitä "minäminä ja minun ehdoilla" tyyppejä. Tottakai useimmat tuollaiset sitten haluaa parisuhteeseen, jossa ei tarvitse välittää toisen kiinnostuksen kohteista, tekemisistä ja hyi haluistakaan. Taidan olla aika kieroutunut kun olen luullut toimivassa parisuhteessa kummankin haluavan miellyttää toista, välillä pitää mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle jopa. Mutta kun toista vilpittömästi rakastaa niin se ei tunnu pakolta. Jos ilman lapsia jo on tuollaista niin ei se lasten jälkeen ainakaan paremmaksi muutu!
Lähinnä tuossa jutussa kuulostaa olevan isompiakin ongelmia kuin tuo seksi. Läheisyys ei kaikille tarkoita ainoastaan sitä sohvalla muhimista illasta iltaan yhdessä. Joillekin se taas on sitä parhaimmillaan. Kuulostaa vain vääränlaisten ihmisten menneen yhteen.
Tunnen muuten monia naisia, jotka ovat ns.onnellisia kuulemma. Talot, mökit, autot on eli kaikki hyvin ja mies tekee oikeastaan kaikki kotityötkin. Joten unelma tilanne. Paitsi valittavat miten mies sitten on kimpussa ja muutaman kerran kuussa pitää "antaa" jotta se tossu olis tyytyväinen.. eikä ole sänkytaidoissa kuulemma vikaa vaan eivät vain halua miehiään. Mutta ovat omien sanojensa mukaan "valinneet puolisonsa järjellä eikä alapäällään". Muutamalla sitten mies on lopulta lähtenyt ja hirveä itku tullut. Mutta ei siinä ole ollut kyse rakkaudesta vaan siitä kivasta tilanteesta minkä sitten on menettänyt.

Jotkut ovat sen käsittäneetkin myöhemmin. Ei turvallisesta suhteesta haluta luopua kun on tietty ihmistyyppi kyseessä. Näille on tyypillista alussa esittää halukasta ja huomioivaa muuten. Raivotkoon nyt joku jos haluaa mutta oikeasti jos et itse ole tälläinen niin eipä se silloin sua pitäs koskettaa?
Jos tuo avokki puolisoaan rakastaa niin luulisi nyt suostuvan pariterapiaan ja olevan huolissaan kun toinen ei ole yhtä onnellinen mitä tämä sohvalla kahvittelija? Ehkä siellä paljastuisi todelliset tuntemukset niin hulluhan sitä suostuisi siihen.
On muuten täysin normaalia haluta kerran viikossa. Tai useammin. Mutta ei ole normaalia jos ei halua toista miellyttää silloin tällöin lähtemällä vaikka sinne sukulaisiin tai antamalla suuhoidon siinä sohvalla tms.
Tuo seksinpuute kärjistyy aloittajalla kun eivät muuten oikein tee yhdessä niitä ns.pariskuntajuttuja? Eikä toinen osapuoli tunne itseään huomioiduksi, halutuksi. Jos avokki on tyytyväinen ja onnellinen tuolleen niin eihän se nyt voi toimia iänkaiken toisen kustannuksella vai? Eroa suosittelen jos ei sitä avokkia saa lähtemään yhdessä keskustelemaan ammattilaisten kanssa tilanteesta. Jo tuo ettei suostu puhumaan ongelmista kertoo paljon. Jokainen päätelkööt mitä.
Toki minun on helppoa nähdä tilanne ap:n puolelta kun itse elellyt aikoinaan miehen kanssa, jolle parisuhde oli juurikin se mukavuustekijä vailla tunteita. Seksi tuntui olevan pakkopullaa alun esittämisen jälkeen ja kaiken myönsi myöhemmin erottuamme. Nyt vastaavasti olen löytänyt vuosia sitten sopivan kumppanin ja ei ole niitä ongelmia enää.
