Onko normaalia tokaluokkalaisen käytöstä?

[IhmeKumma]

Eli tokaluokkalainen tyttö, ujo ja aika hiljainen. Aikuisten seurassa varautunut eikä puhu paljon vanhemmilleenkaan, ei ainakaan millään tapaa "avaudu" omista asioistaan. Tyttö on todella omistushaluinen parhaasta kaveristaan. Tyttö ei antaisi parhaan kaverinsa olla kenenkään muun kaveri. Lisäksi tyttö on kateellinen kaikesta kivasta, mitä kaveri saa. Esimerkiksi on repinyt hänen kirjansa, koska kaveri sai sellaisen kirjan, jonka tyttö olisi halunnut. Hermostuu myös, jos hänen kaverinsa ei onnistu jossain, esim. pianon soitossa, jossa tyttö on itse melko hyvä. Tällaisessa tilanteessa tyttö on purrut kaveria raivostuneena sormiin. Toisaalta tyttö on myös joutunut joidenkin toisten taholta kiusatuksi (nimittelyä ja ulkopuolelle sulkemista). Tyttö menestyy hyvin koulussa ja on ainakin matemaattisesti lahjakas. Normaalista perheestä, yksi isompi sisarus. Hänen äitinsä on ns. uraohjus.

Ei ole kyse omasta lapsesta, mutta läheisestä silti. Mietin, onko vain kyse ikävästä käytöksestä, vai voiko taustalta löytyä jotain muutakin.

 

["Muuan"]

No onhan tuo käytös jollain tavalla häiriintynyttä. Sitä on sitten mahdoton sanoa, onko tytöllä jokin 'vika' joka sotkee käytöstä, vai onko kyse esim. huomion puutteesta, kasvatuksen puutteesta tms

 

[fwfww]

on on!

 

["vieras"]

Ei ole normaalia ei. Varsinkin tuo pureminen kuulostaa kyllä todella oudolta.