Onko normaalia tuntea huonoa omaatuntoa melkein kaikesta äitinä?

["äitiliini"]

Minulla on reilun vuoden ikäinen lapsi ja tunnen syyllisyyttä ihan kaikesta lapsen kanssa ja mietin kaikkea tekemisiäni onko se oikein. Esim. jos emme ole joka päivä vähintään tuntia ulkona, jos lapsi ei suostu syömään, jos nukkumaan käyminen on hankalaa, jos lapsi kiukuttelee. En halua laittaa lasta yöksi hoitoon kuin ihan vasta sitten kun olen itse todella väsynyt, koska minusta tuntuu että lapsella voi tulla ikävä tai hänen tarpeisiinsa ei osata vastata oikein.

Onko se normaalia että syytän itseäni kaikesta?

Meille on tulossa toinen lapsi ja pelkään että lapseni kärsii siitä etten sitten aina pysty antamaan kaikkea huomiota esikoiselle.

Silloin kun lapseni syntyi minulla meni jonkin aikaa ennen kuin aloin rakastaa häntä ja siitäkin tunnen syyllisyyttä, koska en pitänyt häntä kauheasti sylissä, hän oli todella tyytyväinen vauva eikä siis edes vaatinut syliin. Ja tästä syystä minusta tuntuu että heti kun lapsi alkaa vähän kiukutella hänellä on joku hätä.

Olen muuttunut juuri sellaiseksi hysteeriseksi äidiksi, jotka minua on aina ennen ärsyttänyt.

 

["aloittaja"]

Niin ja sitten minua pelottaa se että lapsesta tulee hemmoteltu ja kauhu kakara, koska minä olen nyt jotenkin hukassa ja annan hirveästi asioita periksi.

 

[Squawe]

Tosi normaalia, mutta ole ittelles armollinen. Käy elämä muuten tosi raskaaksi. Kukaan ei ole täydellinen.

 

[tägi]

Et ole ainoa joka tuntee noin! On kuin olisin lukenut omaa tekstiä,nin paljon syyllistät itseäsi samoista asioista. Koita pitää mielessä se,että sinä teet parhaasi ja olet maailman paras äiti lapsellesi (lapsillesi)

 

["aloittaja"]

Olen miettinyt että miten voisin helpottaa oloani? Elämä on nimittäin melko stressaavaa tällä hetkellä, alan jo heti aamusta miettiä mitä missäkin vaiheessa tehdään että kaikki menis just oikein.

 

[tägi]

[QUOTE="aloittaja";24319289]Olen miettinyt että miten voisin helpottaa oloani? Elämä on nimittäin melko stressaavaa tällä hetkellä, alan jo heti aamusta miettiä mitä missäkin vaiheessa tehdään että kaikki menis just oikein.[/QUOTE]

Minä syylistin niin paljon itseäni,että hakeuduin terapiaan jossa nyt selvitellään miksi koen niin paljon syylisyyttä. Ja sieltä sainkin paljon hyviä vinkkejä miten relata. Pitää kuulemma luottaa siihen että lapsi rakastaa vaikka mutsi mokaa. JA joo niin sen on,että itse me äidit kehitämme ne paineet itsellemme. Mut hei hyvin sinä pärjäät :hug:

Ps: mulla se oli sit synnytyksen jälkeinen masennus piilevänä joka aiheutti nämä kaikki paineet yms.

 

[Squawe]

Älä mieti liikaa. Ei kaikki tarvi mennä aina saman kaavan mukaan. Pääasia, että sinä ja lapsesi voitte hyvin. Toivottavasti sinulla on joku ystävä jonka kanssa voisit jutella ja jos ei ole niin puhu tunteistasi seuraavalla neuvolakäynnillä.

 

["vieras"]

[QUOTE="äitiliini";24319160]Minulla on reilun vuoden ikäinen lapsi ja tunnen syyllisyyttä ihan kaikesta lapsen kanssa ja mietin kaikkea tekemisiäni onko se oikein. Esim. jos emme ole joka päivä vähintään tuntia ulkona, jos lapsi ei suostu syömään, jos nukkumaan käyminen on hankalaa, jos lapsi kiukuttelee. En halua laittaa lasta yöksi hoitoon kuin ihan vasta sitten kun olen itse todella väsynyt, koska minusta tuntuu että lapsella voi tulla ikävä tai hänen tarpeisiinsa ei osata vastata oikein.

Onko se normaalia että syytän itseäni kaikesta?

Meille on tulossa toinen lapsi ja pelkään että lapseni kärsii siitä etten sitten aina pysty antamaan kaikkea huomiota esikoiselle.

Silloin kun lapseni syntyi minulla meni jonkin aikaa ennen kuin aloin rakastaa häntä ja siitäkin tunnen syyllisyyttä, koska en pitänyt häntä kauheasti sylissä, hän oli todella tyytyväinen vauva eikä siis edes vaatinut syliin. Ja tästä syystä minusta tuntuu että heti kun lapsi alkaa vähän kiukutella hänellä on joku hätä.

Olen muuttunut juuri sellaiseksi hysteeriseksi äidiksi, jotka minua on aina ennen ärsyttänyt.[/QUOTE]

Tarkottaa sitä että loppujen lopuks sinulle tulee bööörn autti! Lapsi oppii sinulta ja ota rennosti ja pienen lapsen elämään ei mahdu muuta kuin se että ole lähellä ja annat ruokaa!huuto vaippassa jotain, nälkä tai haluan nukkumaan. millon mitäkin niin kakplussan sivut antaa osviittaa ei sano että näin!

 

["äityli"]

Samanmoisia ajatuksia täällä.. :/
Herkästi koen syyllisyyttä milloin mistäkin; syötänkö lasta nyt oikein, leikinkö hänen kanssaan riittävästi, puhuinko nyt liian äkäisesti hänelle, teinkö liian yksipuolista ruokaa jne jne. Välillä tiedän, että toimin väärin, esim kiukkuan miehelleni lapsen kuullen :'(

Olen kyllä aina ollut vähän tällainen, syyllisyydentuntoinen. Hieman hellittänyt näin iän karttuessa.

 

[HuutoYössä]

Nykypäivänä korostetaan liian paljon vanhemmuutta suorituksena. Hyvähän se on, että annetaan käytännön vinkkejä lehdissä ym. arjen sujumiseen, mutta rajansa kaikella. Tuoreen äidin mieli on herkkä ja helposti asiat menevät omassa päässä överiksi.

Suosittelen ottamaan tuosta yhteyttä vaikkapa neuvolaan. Itselläni oli aikoinaan samankaltaisia tuntemuksia ja eihän siitä hyvää seurannut. Kannattaa hakea keskuteluapua ajoissa. Tuossa määrin ahdistuminen ei ole normaalia.

 

[kyllä]

tiettyyn pisteeseen asti on normaalia, mutta jos tuntee, ettei saa enää nautintoa äitiydestä ja lapsestaan, vaan koko elämä on suoritus, niin kannattaa hakea apua. Itsellä taustalla olikin masennus ja lisäksi olen aina ollut "kiltti tyttö", kova suorittaja ja miettinyt muiden mielipiteitä. Kovasti työtä se on vaatinut, mutta nykyisin osaa jo nauttia lapsistani ja en ole kaikesta niin hysteerinen ja ajattele pahinta. Niin ja ihan normaali lapsi tuosta kuopuksestakin näyttää kasvaneen, vaikka joka asiaa ei tehtykään kuten opppaissa kerrottiin