V
"vieras"
Vieras
No oma vikahan se sit vaan on jos on ottanut väkivaltaisen puolison. Kato nämä asiat on aina niiin mustavalkoisia.
No oma vikahan se sit vaan on jos on ottanut väkivaltaisen puolison. Kato nämä asiat on aina niiin mustavalkoisia.
Itse elin 13 vuotiaaksi ydinperheessä. Olivat tosin alkoholin ja reseptilääkkeiden sekakäyttäjiä, toisiaan kohtaan väkivaltaisia, mutta kuitenkin. Todella auvoisaa oli. Mieheni on ydinperheestä. Appiukk ei viihdy kotona hereilläoloaikanaan ollenkaan, paitsi jos on vieraita käymässä, koska anoppi 
on maailman vaikein ihminen.
Meidän perheemme on ydinperhe, mutta jos oma pääni alkaisi prakaamaan, kuten näissä meidän vanhempiemme ydinperheissä, lähtisin kälppimään. Se tekisi kipeää, mutta sellaista on elämä. Enkä suostuisi kantamaan häpeää, tuskin se olisi lapsilleni hyväksi.
on maailman vaikein ihminen.Meidän perheemme on ydinperhe, mutta jos oma pääni alkaisi prakaamaan, kuten näissä meidän vanhempiemme ydinperheissä, lähtisin kälppimään. Se tekisi kipeää, mutta sellaista on elämä. Enkä suostuisi kantamaan häpeää, tuskin se olisi lapsilleni hyväksi.
V
"vieras"
Vieras
Meillä myös ydineperhe, molemmat ollaan myös ydinperheestä ja vanhempamme ovat olleet jo noin 40v yhdessä 
Itsestäkin tuntuu, että eroperheen lapset eroaa itsekin useammin kuin ydinperheen lapset.
Itsestäkin tuntuu, että eroperheen lapset eroaa itsekin useammin kuin ydinperheen lapset.
H
"hilma"
Vieras
J
"JaaNa"
Vieras
V
"Vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27915247]No oma vikahan se sit vaan on jos on ottanut väkivaltaisen puolison. Kato nämä asiat on aina niiin mustavalkoisia.[/QUOTE]
Ja varmaan olisi myös pitänyt osata katsoa kristallipalloon, jos alkujaan hyvä mies muuttuukin aggressiiviseksi jne esimerkiksi dementian myötä..
Ja varmaan olisi myös pitänyt osata katsoa kristallipalloon, jos alkujaan hyvä mies muuttuukin aggressiiviseksi jne esimerkiksi dementian myötä..
?
..
Vieras
Eipä ne työssäni hoitamat mummot onnellisena elele vanhainkodissa, jossa muistelevat kuinka mies kulki naisissa tai joi, ja yksin joutui hoitamaan lapset ja kodin.. Lapset surevat äidin surua ja masennusta. Erottu ei tietenkään, siinä teille ydinperhettä, sehän on kaiken a ja o!!
?
..
Vieras
Minä elin ydinperheessä melkein koko elämäni kotona, 17 olin kun erosivat. Paljon vähemmillä traumoilla oisin selvinnyt, jos oisivat eronneet aiemmin. Toivoin sitä joka yö ja päivä kun vanhemmat riiteli. Parasta oli se ero, mitä siinä perheessä tapahtui. Liian myöhään vaan. Äiti on kai sanonut, että halusi suojella lapsia ja kesti sitä sen takia. Kuinka väärin ajattelikaan!
V
"vieras"
Vieras
Mun isovanhemmat oli melkein 60v yhdessä. Muistan heidän 50v-hääpäivänään kun pitivät toisiaan kädestä kiinni ja olivat ihan vastarakastuneen näköisiä...
Eikä mitään pettämisiä tai muita takana, ihan vaan rakastivat toisiaan ja halusivat olla yhdessä. Ja mitä niihin sun hoitamiin mummoihin tulee, niin miksi he ovat moiseen alistuneet? Samaa voi kysyä tänä päivänä, miksi niin moni nainen kattelee pettäjäpuolisoa, joka vieläpä joskus väkivaltainen? Joka ei osallistu kodin pyöritykseen, ei arkeen mitenkään?
Mun ja mieheni vanhemmilla on tasa-arvoinen suhde, kuten meilläkin. Muunlaisessa ydinperheessä en ole tottunut elämään, enkä siihen ikinä kyllä edes suostuis.
Mua säälittää ydinperheiden vanhemmat jotka ei tajua että ei sen saman kanssa tartte koko elämää olla eikä älytä erota hankaluuksista huolimatta ja lapset kärsii. Haloo tää on nykyaikaa, ei tartte olla saman kans väkipakolla koko elämäänsä. Toki jos yhdessä on hyvä niin ok.
Mun kaveripiiriin taitaa kuulua yksi ydinperhe. Sukulaisiin myös yksi ydinperhe.
Mun kaveripiiriin taitaa kuulua yksi ydinperhe. Sukulaisiin myös yksi ydinperhe.
Y
yh
Vieras
[QUOTE="ihmettelen";27915023]Ja pahimpia on nää yh:t mitkä on bilettämässä vähän väliä kun on niin rankkaa.. voi huokaus!! Ottakaa nyt järki käteen ja olkaa aikuisia ja kantakaa se vastuu!![/QUOTE]
Minä kannan vastuuni, en voi sille mitään, että lasten isää ei ole sellainen kiinnostanut vuosiin. Käyn bilettämässä, mutta en takia, että elämä on rankkaa vaan siksi kun ystäviä on kiva nähdä joskus ilman lapsiakin ja tanssiminen on ihanaa! Lapsilla on sisarpuolia, mutta se on heistä vain rikkaus, eivät osaisi kuvitella elämää ilmankaan.
Minä kannan vastuuni, en voi sille mitään, että lasten isää ei ole sellainen kiinnostanut vuosiin. Käyn bilettämässä, mutta en takia, että elämä on rankkaa vaan siksi kun ystäviä on kiva nähdä joskus ilman lapsiakin ja tanssiminen on ihanaa! Lapsilla on sisarpuolia, mutta se on heistä vain rikkaus, eivät osaisi kuvitella elämää ilmankaan.
H
"hilma"
Vieras
jaa no mun mummoni oli miehensä rinnalla loppuun asti(ms-tauti puhkesi ukolla joksus50v, lopulta makasi vain sohvalla.en tiesä saatto olla muutakin sairautta). mummo hoiti lapset(sen verran mitä nyt oli hoidettavaa,mutta olihan hän hoitanu ne toki aiemminkin), puutarha yrityksen. miehen. miehensä kuoleman jälkeen eli 20vuotta yksin ja sormus sormessa meni hautaan 84vuotiaana. ei varmaan ollut niin hirveä elämä kun ei muita enään huolinut.
isäni ja äitini on myös yhdessä ja kaikennäköistä stokua on ollut mutta heidän suhteestaan olen oppinut sen että jos suhteessa on vaikeaa 1-2vuotta,se ei ole vielä mitään ajallisesti. että sen onnen voi löytää uudelleen,niinkuin he.
no mieheni mummo menetti miehensä n43vuotiaana(epäonnistunut sydän leikkaus), tuo mummo on sen jälkeen elänyt yli 30vuotta yksin ja hoiti yksin lapset. ei vissiin
ollut niin kamalaa pitää perhettä kasassa kun jäi hänkin suremaan.
niin nykyään taas on tätä kertakäyttökulttuuria,on näitä aikuisiksi kasvaneita erolapsia jotka on oppineet helpon tavan päästä ongelmista, mutta kuinka paljon se kasvattaa ihmisenä? kuinka paljon se lopulta antaa? tyhjyyden? sitähän kannattaa tavoitella.
minä aion seurata vanhempieni ja mummon esimerkkiä, mä lupasin vihkivalassakin tämän, ja aion sen pitää. ongelmia ei kannata paeta, koska harvoin on oikeesti niin suurta ongelmaa etteikö sitä voisi selvittää.
jos siihen menee sitte yksi vuosi elämästä niin sitten menee. sä voit vaihtaa elämässäsi vaikka kymmeniä kertoja naista/miestä mutta aina lopulta se suhde kuolee jos siihen lähetään edelleen samana itsenänsä, eikä oo mitään halua kehittyä ihmisenä.
[QUOTE="vieras";27915645]Mun isovanhemmat oli melkein 60v yhdessä. Muistan heidän 50v-hääpäivänään kun pitivät toisiaan kädestä kiinni ja olivat ihan vastarakastuneen näköisiä... Eikä mitään pettämisiä tai muita takana, ihan vaan rakastivat toisiaan ja halusivat olla yhdessä.
Ja mitä niihin sun hoitamiin mummoihin tulee, niin miksi he ovat moiseen alistuneet? Samaa voi kysyä tänä päivänä, miksi niin moni nainen kattelee pettäjäpuolisoa, joka vieläpä joskus väkivaltainen? Joka ei osallistu kodin pyöritykseen, ei arkeen mitenkään?
Mun ja mieheni vanhemmilla on tasa-arvoinen suhde, kuten meilläkin. Muunlaisessa ydinperheessä en ole tottunut elämään, enkä siihen ikinä kyllä edes suostuis.[/QUOTE]
Tiesitkö ettei isovanhempiemme aikaan eroaminen ollut näin yksinkertaista? Vaimo oli avioliitossa hyvin heikoilla, omaisuutta hallitsi mies eikä sosiaaliturvaa käytännössä ollut, lähtiessään nainen lapsineen oli sukulaistensa ja ystäviensä hyväntahtoisuuden varassa. Avioeroa ei saanut muista kuin tietyistä syistä, lisäksi eronnut nainen kärsi hyljeksintää yhteiskunnassa ja tämä heijastuu asenteisiin tänäkin päivänä. Moni nainen oli vailla koulutusta ja käytännössä kyvytön elättämään itseään ja lapsiaan. Näin silloin entisajalla.
Eikä mitään pettämisiä tai muita takana, ihan vaan rakastivat toisiaan ja halusivat olla yhdessä. Ja mitä niihin sun hoitamiin mummoihin tulee, niin miksi he ovat moiseen alistuneet? Samaa voi kysyä tänä päivänä, miksi niin moni nainen kattelee pettäjäpuolisoa, joka vieläpä joskus väkivaltainen? Joka ei osallistu kodin pyöritykseen, ei arkeen mitenkään?
Mun ja mieheni vanhemmilla on tasa-arvoinen suhde, kuten meilläkin. Muunlaisessa ydinperheessä en ole tottunut elämään, enkä siihen ikinä kyllä edes suostuis.[/QUOTE]
Tiesitkö ettei isovanhempiemme aikaan eroaminen ollut näin yksinkertaista? Vaimo oli avioliitossa hyvin heikoilla, omaisuutta hallitsi mies eikä sosiaaliturvaa käytännössä ollut, lähtiessään nainen lapsineen oli sukulaistensa ja ystäviensä hyväntahtoisuuden varassa. Avioeroa ei saanut muista kuin tietyistä syistä, lisäksi eronnut nainen kärsi hyljeksintää yhteiskunnassa ja tämä heijastuu asenteisiin tänäkin päivänä. Moni nainen oli vailla koulutusta ja käytännössä kyvytön elättämään itseään ja lapsiaan. Näin silloin entisajalla.
H
"hilma"
Vieras
Mua säälittää ydinperheiden vanhemmat jotka ei tajua että ei sen saman kanssa tartte koko elämää olla eikä älytä erota hankaluuksista huolimatta ja lapset kärsii. Haloo tää on nykyaikaa, ei tartte olla saman kans väkipakolla koko elämäänsä. Toki jos yhdessä on hyvä niin ok.
Mun kaveripiiriin taitaa kuulua yksi ydinperhe. Sukulaisiin myös yksi ydinperhe.
jos isä ei piekse lapsia tai vaimoa, niin enempi ne lapset siitä erosta kärsii! lueppa asiasta vaikka ammattilaisten keräämää tietoa jos et muuten usko!
kyllä se että isi ja äiti on yhdessä luo sitä perusturvallisuuden tunnetta, jta taas ero järkyttää pahimmillaan ties kuinka pitkäksi aikaan(mieheni kärsi vanhempiensa eron takia 12asti masennuksesta,joka jatkui 12vuotta. ilman eroa,mieheni lapsuus ei olisi loppunut. hän oikeasti tuon eron jälkeen istui yksin puukko kädessä miettimässä miten päin pitää viiltää että pääsee hengestään,ei uskaltanut,mutta myöhemmin uskalsi, ja oli miltein päästä hengestään)
?
..
Vieras
Ihan kivoja onnellisia tarinoita TEIDÄN mummoista, mutta en nyt tarkoittanut etteikö niitäkin olisi. Tokihan näitäkin näkee töissä tosi paljon, rakastavat syvästi toisiaan vielä 60v jälkeenkin. Se on ihanaa!! Mutta surullista on se, kuinka paljon on näitäkin jotka naama turvoksissa ja mustana tulee hoitoon, kun mies on hakannut yli 80v mummon. Tuskin on ensimmäinen kerta. Se että ei saa erota ydinperheestä, on pilannut näiden naisten elämän.
[QUOTE="hilma";27915685]jos isä ei piekse lapsia tai vaimoa, niin enempi ne lapset siitä erosta kärsii! lueppa asiasta vaikka ammattilaisten keräämää tietoa jos et muuten usko!
kyllä se että isi ja äiti on yhdessä luo sitä perusturvallisuuden tunnetta, jta taas ero järkyttää pahimmillaan ties kuinka pitkäksi aikaan(mieheni kärsi vanhempiensa eron takia 12asti masennuksesta,joka jatkui 12vuotta. ilman eroa,mieheni lapsuus ei olisi loppunut. hän oikeasti tuon eron jälkeen istui yksin puukko kädessä miettimässä miten päin pitää viiltää että pääsee hengestään,ei uskaltanut,mutta myöhemmin uskalsi, ja oli miltein päästä hengestään)[/QUOTE]
No joo. Itselleni vanhempien ero ei ole koskaan ollut mikään The Juttu. Aikuiset vaan puhuu lasten kuullen että voi kamalaa. Miksei voi opettaa että se on ihan normaalia että suhteet kariutuu. Luoda vähän uutta ajattelumallia.
kyllä se että isi ja äiti on yhdessä luo sitä perusturvallisuuden tunnetta, jta taas ero järkyttää pahimmillaan ties kuinka pitkäksi aikaan(mieheni kärsi vanhempiensa eron takia 12asti masennuksesta,joka jatkui 12vuotta. ilman eroa,mieheni lapsuus ei olisi loppunut. hän oikeasti tuon eron jälkeen istui yksin puukko kädessä miettimässä miten päin pitää viiltää että pääsee hengestään,ei uskaltanut,mutta myöhemmin uskalsi, ja oli miltein päästä hengestään)[/QUOTE]
No joo. Itselleni vanhempien ero ei ole koskaan ollut mikään The Juttu. Aikuiset vaan puhuu lasten kuullen että voi kamalaa. Miksei voi opettaa että se on ihan normaalia että suhteet kariutuu. Luoda vähän uutta ajattelumallia.
V
"vieras"
Vieras
Nuo 50-vuotishääpäivät olivat 1990-luvulla, ihan helppoa olis ollut erota jos olisivat halunneet.
Tiesitkö, että osa ydinperheistä on ihan vapaaehtoisesti kasassa? Ja osa vanhemmista ihan oikeasti rakastaa toisiaan ja haluaa elää toistensa kanssa?
[QUOTE="vieras";27915709]Nuo 50-vuotishääpäivät olivat 1990-luvulla, ihan helppoa olis ollut erota jos olisivat halunneet.
Tiesitkö, että osa ydinperheistä on ihan vapaaehtoisesti kasassa? Ja osa vanhemmista ihan oikeasti rakastaa toisiaan ja haluaa elää toistensa kanssa?[/QUOTE]
Eikä, älä viitti?
Hienoa jos sinun tuttavapiiriisi on sattunut vain näitä kultahääpäiväänsä käsi kädessä juhlivia onnellisia vanhoja pareja. Omaan elinpiiriin on sattunut toisenlaisiakin tapauksia.
Tiesitkö, että osa ydinperheistä on ihan vapaaehtoisesti kasassa? Ja osa vanhemmista ihan oikeasti rakastaa toisiaan ja haluaa elää toistensa kanssa?[/QUOTE]
Eikä, älä viitti?
Hienoa jos sinun tuttavapiiriisi on sattunut vain näitä kultahääpäiväänsä käsi kädessä juhlivia onnellisia vanhoja pareja. Omaan elinpiiriin on sattunut toisenlaisiakin tapauksia.
?
..
Vieras
Yksi pappa oli, jonka vaimo oli jättänyt. Hakkasi meitä hoitajia, kun ei enää muita voinut. Kuolemaa tehdessään edes lapset eivät halunneet käydä katsomassa.
Sitten olen nähnyt vaimon hoitavan vanhaa ja sairasta miestään, vaikka mies yritti puuhalolla raiskata vaimoaan ja muuta kivaa. Että kaiken se kestää, kaiken se kärsii ja silleen..
Sitten olen nähnyt vaimon hoitavan vanhaa ja sairasta miestään, vaikka mies yritti puuhalolla raiskata vaimoaan ja muuta kivaa. Että kaiken se kestää, kaiken se kärsii ja silleen..
S
sano ja tiiä
Vieras
mies ydinperheestä. minä eroperheestä! Meillä ydinperhe viellä kasassa! Tosin huomaan että mieheni on se joka ei luovuta. Minä taas olisin lähtenyt herkemmin. En tiedä sit johtuuko kasvatuksesta. Itse olen lähes aina ollut se joka jåttää. Mieheni useintaas ollut se jätetty osapuoli! Useimma hänen naisistaan olleet hajonneista tai alkoholisti perheistä!
Y
ydinperheestä
Vieras
Me ollaan ydinperhe; oltu naimisissa melkein 20v. Mun vanhemmat on olleet naimisissa kohta 60v. ja miehen vanhemmat melkein yhtä kauan. Tykkään!!!
Kovin samantyyppisiä tarinoita kohdannut myös työn puolesta. Oli yli 90-vuotias nainen, jonka rintakehä ja käsivarret olivat pahoin palaneet aviomiehen antaman öljykylvyn jäljiltä. Liedellä olleesta öljykattilasta heitettiin sisältö vaimon päälle, koska ruoka ei vastannut odotuksia. Tämä vaimo oli tukahduttanut huutonsa alkuun, koska ei halunnut pelästyttää viereisessä huoneessa leikkineitä lapsia. Oli miehensä loppuun asti hoitanut vaimo, jonka kasvojen luusto oli muuttunut vuosikausien pahoinpitelyjen seurauksena. Hän oli koettanut kerran lähteä, mutta mies oli löytänyt vaimonsa ja siitä seuranneen käsittelyn tuloksena vaimolta melkein lähti henki. Ei lähtenyt toiste, yllättäen, kun mies uhkasi seuraavan kerran tappaa sekä vaimon että lapset. Ja monen monta muuta murheellista tarinaa ajoilta, jolloin erot olivat paljon harvinaisempia.
Meidän ydinperhe on kasassa vaivatta. Siis ei todellakaan ole väkivaltaa, pettämistä tms. Vaan ollaan yhdessä onnellisuuden ja hyvän suhteen ansiosta.
Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta, ovat yhä kuin nuori pari, höpsättävät, käyvät matkoilla, pussailevat jne. Ovat taatusti rakkaudesta yhdessä.
Mieheni vanhemmat ovat eronneet, mieheni ja hänen veljensä mukaan erota olisi kannattanut heti ongelmisen alkaessa, ei 15 vuotta myöhemmin.
Yhteenvetona sanon että toive olisi että jokainen löytäisi sellaisen kumppanin jonka kanssa hommat hoituu ja suhde pysyy lujana ja luotettavana. Mutta kun niin ei aina ole. Ja silloin ehdottomasti on parempi erota. Huonossa suhteessa eläessä tekee itselleen ja lapsilleen ja puolisolleen karhunpalveluksen. Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa kaksin.
Suhteita on erilaisia, vanhempia on erilaisia, perheitä on erilaisia. Mielestäni merkittävintä on se että jokainen voi hyvin. Olipa sitten yh, uusio- tai ydinperhe.
Minä olen ainakin toistaiseksi perheineni onnellinen ja en usko että tämä tästä huonoksi olisi muuttumassa ellei ihmeitä tapahdu. Mutta en minä näe että eroaminen olisi mikään häpeä, usein se on poispääsy vaikeasta elämäntilanteesta. Ainahan sitä kannattaisi miettiä tarkkaan kenen kanssa lapsia tekee mutta aina ei voi nähdä tulevaisuuteen.
Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta, ovat yhä kuin nuori pari, höpsättävät, käyvät matkoilla, pussailevat jne. Ovat taatusti rakkaudesta yhdessä.
Mieheni vanhemmat ovat eronneet, mieheni ja hänen veljensä mukaan erota olisi kannattanut heti ongelmisen alkaessa, ei 15 vuotta myöhemmin.
Yhteenvetona sanon että toive olisi että jokainen löytäisi sellaisen kumppanin jonka kanssa hommat hoituu ja suhde pysyy lujana ja luotettavana. Mutta kun niin ei aina ole. Ja silloin ehdottomasti on parempi erota. Huonossa suhteessa eläessä tekee itselleen ja lapsilleen ja puolisolleen karhunpalveluksen. Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa kaksin.
Suhteita on erilaisia, vanhempia on erilaisia, perheitä on erilaisia. Mielestäni merkittävintä on se että jokainen voi hyvin. Olipa sitten yh, uusio- tai ydinperhe.
Minä olen ainakin toistaiseksi perheineni onnellinen ja en usko että tämä tästä huonoksi olisi muuttumassa ellei ihmeitä tapahdu. Mutta en minä näe että eroaminen olisi mikään häpeä, usein se on poispääsy vaikeasta elämäntilanteesta. Ainahan sitä kannattaisi miettiä tarkkaan kenen kanssa lapsia tekee mutta aina ei voi nähdä tulevaisuuteen.
Todella inhottavia tarinoita. Mutta kuuluisiko nämä muistelot ehkä "Kauhutarinoita perheväkivallasta"-osioon? Mikä ihmeen linjaveto tämä on että ydinperheet ovat tällaisten sairaiden ihmisten kokoontumisajoja joissa naiset elävät hellan ja nyrkin välillä? Kyllä vain on onnellisiakin mummoja ja pappoja, joilla aidosti hyvä suhde.
Eiköhän perheväkivaltaa ole ihan niissä uusioperheissäkin, yh-vanhemmilla, ydinperheissä.... Siellä missä elää väkivaltaan taipuvaisia ihmisiä, perhekuviosta riippumatta.