Toggle sidebar

onko oikeen erota raskaana ollessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apua kaipaava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

apua kaipaava

Vieras
Niin alkaa tuntua et seinät kaatuu päälle ja yhteiselämää ei oikeen jaksa enään? Mies tuntuu pitävän mua itsestään selvyytenä... ja itseään ainoana täydellisenä, ku vika on aina muissa kuin hänessä. Ja vaikka raskaaksi tuleminen oli yhteinen päätös, silti hän ei ole yhtään kiinostunut raskaudesta/ voinistani. Ja sitä tarkoitan itsestäänselvyytenä pitämisellä, kun hän tekee omia asioitaan ja minä hoidan kodin ja hänen uhmaikäisen tyttären hän ei edes huomioitse sitä.

Olisiko siis oiken erota? Ajattelen lähinä mitä muut sanoo, koska tiedän kyllä että pärjäisin vauvan kanssa helposti kaksinkin... välitän kyl miehestäni ja hänen tyttärestään, mutta itse en vaan enään oikeen jaksa... lisäksi tyttö harmittaa kun ero olisi hänelle kova paikka... LA olisi maaliskuun lopulla
 
Olettehan puhuneet, puhuneet ja puhuneet? silleen niinkun ihan oikeesti puhunu, ei ohi mennen huikkauksia vaan keskutelua pöydän ääressä kahdestaan? Ei ole väärin erota jos parisuhteessa on vaikeaa, mutta etkö huomannut jo aikaisemmin mitään näitä piirteitä miehessäsi?
 
No jos ero tulee jokatapauksessa, niin parempihan se on jo raskausaikana erota, säästyy syntymätön lapsi kipeiiltä muutoksilta.

Mutta älä nyt tän perusteella tee mitään päätöksiä, keskustelkaa, ja pohdi asioita. Mikä on hormoonien aiheuttaa myllerrystä ja kiukkua, ja mikä "todellista".
 
Sinulla on nyt hormonitoiminta tuon raskauden takia sekaisin ja olet kovin herkkänä. Älä tee nyt mitään hätiköityjä päätöksiä (äläkä odota mieheltä mitään erikoissuperhuomiointeja, vaikka oletkin raskaana).
 
Kyllä, jos siltä tuntuu! Itse erosin myös raskausaikana, enkä ole päivääkään katunut! Eron jälkeen elämä alkoi hymyilemään ja kivi tippui sydämeltä...elämä oli vain pelkkää riitelyä ja stressaamista...paljon parempi myös tulevalle lapsella olla rakastavan äidin kanssa kaksin, kuin katsella ja kuunnella vanhempien jatkuvaa riitelyä ja lapsihan vaistoaa, jos äiti stressaantunut.
 
Älä annan raskaushormoniesi tehdä päätöstä vaan odotat nyt vielä. Ota asiat kunnolla puheeksi. Jos pelkäät että mies vetää defenssit ja alkaa vaan mäkättään, niin kirjoita piiiiitkä kirje ja lähde kaverille siksi aikaa kunnes on lukenut ja miettinyt asiaa. :hug:
 
Oonhan mä kyseisiä piirteitä huomannut jo aiemmin, mutta oon sivuttanut ne ja nykyisin hän on muuttunut... ja kun itse en oo enään töissä, niin en pääse hetkeksikäään eroon tätä kaikkee... ja olen yrittänyt puhua, johon hän on vaan todennut "et erotaan sitte" :(
 
on miehet tyhmiäraskauden aikana. Olin älyttömän kipeä selästä ja mahasta ja vähän joka puolelta ja yritin vielä töissä käydä ja hoitaa kodin kun miehen mielestä raskaus ei oo sairaus. Silti siitä tuli ihan hyvä isä joka syöttää ja vaihtaa vaippoja ja touhuaa lapsen kanssa. Ne ei vaan ymmärrä sitä raskausaikaa YHTÄÄN.
 
olen kyllä miettinyt jo aika kauan eroa, mut raskauden takia en ole uskaltanut tehdä päätöstä... pitäis vaan olla joku niin hyvä ystävä joka tukisi mua siinäkin ratkaisussa...
 
no ainakin lakkaa olemasta itsestäänselvyys sekä hoitamasta kaikkea. Ota aikaa itsellesi ja anna äijän havaita että kotitontut eivät hoida kotia itsestään vaan sinä. Jos alkaa jupattaa, niin sano että jonkun pitää huolehtia sinun hyvinvoinnistasi ja olet alkanut huolehtia siitä itse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sini:
Kyllä, jos siltä tuntuu! Itse erosin myös raskausaikana, enkä ole päivääkään katunut! Eron jälkeen elämä alkoi hymyilemään ja kivi tippui sydämeltä...elämä oli vain pelkkää riitelyä ja stressaamista...paljon parempi myös tulevalle lapsella olla rakastavan äidin kanssa kaksin, kuin katsella ja kuunnella vanhempien jatkuvaa riitelyä ja lapsihan vaistoaa, jos äiti stressaantunut.
Click to expand...

Onko muita joilla oma kohtaista kokemusta?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa