onko outoa? normaalia?

[klementiini]

Olen aika uudessa tilanteessa.. Olen seurustellut mieheni kanssa reilu 7 kuukautta. Olemme rakastuneita, viihdymme yhdessä, tapaamme aika usein (n. 4-6 krt/vko), vietämme yöt yhdessä kun näemme jne. Siis ihan kunnon seurustelua ja olettaisin että hänkin on tässä tosissaan...

silti ahdistaa muutama asia. Ensinnäkin, olemme tavanneet toistemme kavereita jne, mutta hänellä on jonkin outo kynnys ettei voi tulla tapaamaan vanhempiani? tai liioin en ole kuullut kutsua tapaamaan hänen vanhempiaan. Tiedän että heillä on hyvät välit, eikä siitä ole nyt kysymys. Musta olisi vaan tärkeää, että hän tapaisi omat vanhempani, jotka ovat mulle hyvin läheisiä. Olen muutaman kerran (tasan 2) kertaa pyytänyt, ja molemmilla kerroilla saanut jonkun "tekosyyn", jonka varjolla ei ole tarvinnut tulla. Lisäksi toisella kerralla mies kysyi että yritänkö painostaa, joten olen jättänyt kyselemisen pois. Sanoinkin että en aio enää pyytää, että itse sanoo kun on valmis tulemaan, mutta eipä ole sanonut. Vanhempani ovat jo alkaneet epäillä että miehessä on oltava jotain outoa kun en tuo näytille tms, koska he ovat tottuneet siihen perheessämme että yleensä n. 1-3 kuukauden seurustelun jälkeen tuodaan näytille.. Eivätkä he ole edes vanhoillisia ja heti kihlajaisia järjestämässä vaan todella todella rentoja tyyppejä!

Toinen asia. Olen jotenkin pettynyt siihen miten vähän olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta. Otetaan esimerkiksi juhannus. Jotenkin OLETIN että vietämme juhannuksen yhdessä, mutta hänonkin lähdössä kavereineen mökille eikä ole kutsunut edes mua mukaan. Että tuntuu pahalta... Muutenkin vietämme todella paljon viikonloppuja erillään, mies omissa menoissaan ja minä omissani, ja se on mulle ihan ookoo, mutta että juhannus?!

Ahdistaa se että tuntuu ettei tämä suhde etene ollenkaan! ollaan vähän niinkuin siinä tapailun ja seurustelun välimaastossa, tuntuu seurustelulta kun rakastetaan ja tavataan niin usein, mutta samalla tapailulta koska tuntuue ttei kummallakaan ole mitään velvollisuuksia toista kohtaan.
En nyt tarkallaan tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, ehkä sitä että saisin neuvoja miten avata näitä keskusteluja? En halua kuitenkaan olla suhteessa joka junnaa paikallaan...

 

[T.T.]

silti ahdistaa muutama asia. Ensinnäkin, olemme tavanneet toistemme kavereita jne, mutta hänellä on jonkin outo kynnys ettei voi tulla tapaamaan vanhempiani? tai liioin en ole kuullut kutsua tapaamaan hänen vanhempiaan. Tiedän että heillä on hyvät välit, eikä siitä ole nyt kysymys. Musta olisi vaan tärkeää, että hän tapaisi omat vanhempani, jotka ovat mulle hyvin läheisiä. Olen muutaman kerran (tasan 2) kertaa pyytänyt, ja molemmilla kerroilla saanut jonkun "tekosyyn", jonka varjolla ei ole tarvinnut tulla. Lisäksi toisella kerralla mies kysyi että yritänkö painostaa, joten olen jättänyt kyselemisen pois. Sanoinkin että en aio enää pyytää, että itse sanoo kun on valmis tulemaan, mutta eipä ole sanonut. Vanhempani ovat jo alkaneet epäillä että miehessä on oltava jotain outoa kun en tuo näytille tms, koska he ovat tottuneet siihen perheessämme että yleensä n. 1-3 kuukauden seurustelun jälkeen tuodaan näytille.. Eivätkä he ole edes vanhoillisia ja heti kihlajaisia järjestämässä vaan todella todella rentoja tyyppejä!

¨
Olisiko kumppanillasi ollut huonoja kokemuksia joskus aikaisemmissa seurustelusuhteissa vanhempien tapaamisista? Itse ainakin olen kuullut monia tarinoita vähän vähemmän miellyttävistä vanhempien tapaamisista joissa kaikki ei aina ole mennyt aivan kitkatta. Vaikka itse tiedätkin vanhempiesi olevan rentoja ja kohtelevan kumppaniasi hyvin, hän ei sitä kuitenkaan voi etukäteen varmuudella tietää. Hänellä saatta myös olla jokun seikka jota hieman häpeää (alempi koulutus, "väärä ammatti", liian "rokkari/boheemi/älykkö/nörtti" tms.) jonka ehkä ajattelee häiritsevän vanhempiasi. Voisitko ajatella että tapaisitte vanhempasi hieman epävirallisemmin kuin heidän kotonanne, vaikka kaupungilla jossain kahvilassa. Olisitte hieman "neutraalimmalla" maaperällä eikä kumppanisi ehkä tuntisi itseään ihan samalla tavalla "näytillä olevaksi". Kun vielä sovitte vaikka menon elokuviin (kahdestaan) aika pian niin teillä on hyvä syy lähteä melko nopeasti. Kun on kerran tavannut niin sitten on helpompi tavata uudestaankin
Muutenkin kumppanisi on varmaan aika huono esittelemään sinua uusille ihmisille koska ei vie sinua kaveriensa seuraan. Heillä ei ehkä ole ollut tapana ottaa tyttöystäviä mukaan menoihin eikä hän halua muuttaa vanhaa kaavaa. Juhannuksen viettokin voi olla vanha perinne josta ei ole helppo noin vain jäädä pois tai toisaalta ottaa uutta ihmistä mukaan. Mutta jos tilanne ei vähitellen ala muuttumaan niin kannattaa keskustella vakavasti ja kertoa suoraan että tilanne vaivaa sinua

 

[nainen30v]

Huokaus...minä tunsin aivan samoin, aikanaan.
Mieheni, silloinen poikaystäväni ei uskaltanut sitten millään tulla kotiini vanhempieni luo.Molemmat kyllä tunsivat toisensa jollain lailla, vanhempani tämän miehen ja toisinpäin, sikäli erilainen tilanne.Mutta mieheni ei tahtonut tulla meille kotiin, kun katsoi sen askeleeksi kohti sitoutumista...=(

Mutta kyllä se lopulta tuli, nyt kun koetan muistella ja laskea aikaa taaksepäin, niin kyllä me olimme seurustelleet ehkä hieman lyhyemmän ajan kuin te...kun hän lopulta uskaltautui.

Minäkin olin se joka aloitti aina aiheesta keskustelemaan...vaikeaa se oli, kun en minäkään tahtonut painostaa.Ja sitten toisaalta asia oli minulle tärkeä ja tavallaan...kai, aloin jo itsekin häpeilemään ja ajattelemaan, että enkö minä ole hänelle yhtä tärkeä kuin hän on minulle.

kuitenkin kaikki meni onnellisesti ja ne ovat muistoja vain.Mielestäni sinun pitäisi vain koettaa jutella kaverisi kanssa, avoimuus on tärkeää, sitä kautta sitä alkaa luottaa toiseen.Mutta jos mies vaan pakoilee ja keksii kerta toisensa jälkeen tekosyitä, alkaisin kyllä miettimään että missä mennään.

 

[Naisen kokemus]

Vanhempien tapaamattomuus ei välttämättä tarkoita mitään pahaa. Oma poikaystäväni on pariin otteeseen kutsunut minua tapaamaan perhettään ja jollain tekosyyllä olen sen toistaiseksi välttänyt. Kyse ei ole siitä, ettenkö rakastaisi häntä. Rakastan paljonkin ja olisin valmis sitoutumaan. Jotenkin olen vaan jännittänyt perheen tapaamista. Kai siinä on myös sitä, että pelkään, että jospa he eivät pitäisikään minusta..

Tuo juhannus epäilyttäisi minua enemmän. Mutta ei sekään välttämättä mitään tarkoita. Yksi ystäväpariskuntani on asunut vuosia yhdessä ja heillä on pieni lapsi, silti he viettävät juhannuksen erillään; Mies äijäporukassa omalla mökillään, nainen lapsen ja omien ystäviensä kanssa toisella mökillä.

Jos suhteenne on hyvä ja olet onnellinen, älä ota paineita moisista. Vanhempien tapaamiset ja yhteiset juhannukset saattavat olla ulkoa opittuja malleja, joite "onnellisen" pariskunnan tulee toteuttaa tietyssä aikataulussa. Tunnustele vain, mikä sinusta tuntuu hyvältä, äläkä mieti, miten asioissa "piäisi" toimia. Kerro miehellesi, että olisi mukavaa viettää juhannus yhdessä ja kysy, onko heidän mökkireissunsa poikien reissu vai voisiko tyttöystävätkin tulla mukaan. Jos se on poikien reissu, älä loukkaannu, jos hän ei kutsu sinua. Jos kaikki hänen kaverinsa ovat mökillä ilman tyttöystäviään ja he ovat yhteisesti sopineet viettävänsä äijäjuhannusta, on ihan ymmärrettävää, ettei poikaystäväsi kutsu sinua, vaikka rakastaisi miten kovasti.

Nauti kesästä ja rakkaudestanne!

 

[Erilaiset perhetavat]

Minun perheessäni oli samanlainen tapa, että seurustelukumppani tuotiin varsin pian näytille, jotta vanhemmat voivat olla turvallisin mielin. Itselläkin oli vapaa olo, kun ei tarvinnut selitellä eikä vastailla uteluihin. Omat lapseni toivat tyttönsä äiteen luo myös varsin pian, mutta mitään sen kummempaa sitoutumista siihen ei liitetty. Minusta se on ollut mukava tapa.

Toisissa perheissä asiaan suhtaudutaan edelleen hieman toisin. Siellä tyttö- tai poikakaverin esittely tarkoittaa juuri sitä sitoutumisen elettä. Jotkut jopa sanovat, että ei tarvitse tuoda, ennenkuin on kihlasormus sormessa tai asutte yhdessä vakavin aikein. Tällä kaverillasi on varmasti tuo käsitys taustalla. Hän ei ole mielestään vielä valmis sitoutumaan, joten ei halua esittelyjäkään. Tai sitten kuten jo sanottu, aiempi kehnonlainen kokemus. Ehkä joku on tulkinnut väärin ja käyttänyt ehkä hyväksikin sitä, että "kun minä sinut vanhemillenikin esittelin - sinä esittelit minut...." Se Tekee varovaiseksi.

Puoli vuotta seurusteluna ja ihmiseen tutustumisena on lyhyt aika. Jotkut rynnivät suhteen huumavaiheessa päätöksiin asti, harkitsevammat lykkäävät asiaa pitkään ollakseen varmoja.

Ymmärrän kyllä, että olet loukkaantunut juhannuksesta. Ehkä minäkin olisin, mutta ylväästi nielisin tunteeni ja hommaisin oman menon. Sopivalla hetkellä, kun molemmat ovat rauhallisia, ottaisin sinuna nämä asiat periaatteellisella tasolla puheeksi ja kertoisin, mitkä ovat teidän perheenne tavat. Kysy suoraan, miten sinä ja teillä näistä ajatellaan. Oiotte toistenne väärinkäsityksiä.

Seurustelussa pitää ottaa toinen huomioon, mutta antaa myös tilaa.

 

[yksi näkokulma]

Tuli mieleeni sellainen mies joka periaatteessa haluaa syödä että säästää kakun... Eli tykkää olla kyllä kanssasi kunhan saa pitää jollain tasolla sinkkustatuksena ja sitä myötä vapautensa. Tarkoittaen juuri poikamiesjuhannuksia mökillä ilman tyttiksien valvovia silmiä ja ahdistavia perhetapaamisia joissa pitää olla ns. kunnollinen vävy. En tiedä mistä tuli tälläinen ajatus mutta jotenkin aistin kirjoittajan tyylistä että mies ei ehkä kuitenkaan ole suhteessa yhtä täysillä (vielä ainakaan) mukana. Jos mies on tottunut sinkkuiluun tai on eronnut pitkästä suhteesta tms. niin voi haluta juuri tälläistä vähän vapaampaa seurustelua eli tyttöystävä on mutta ei kuitenkaan ihan 100% osana elämää. Voin tietty olla täysin väärässä mutta yksi ajatus tämäkin

 

[Sina sen sanoit!]

Tuli mieleeni sellainen mies joka periaatteessa haluaa syödä että säästää kakun... Eli tykkää olla kyllä kanssasi kunhan saa pitää jollain tasolla sinkkustatuksena ja sitä myötä vapautensa. Tarkoittaen juuri poikamiesjuhannuksia mökillä ilman tyttiksien valvovia silmiä ja ahdistavia perhetapaamisia joissa pitää olla ns. kunnollinen vävy. En tiedä mistä tuli tälläinen ajatus mutta jotenkin aistin kirjoittajan tyylistä että mies ei ehkä kuitenkaan ole suhteessa yhtä täysillä (vielä ainakaan) mukana. Jos mies on tottunut sinkkuiluun tai on eronnut pitkästä suhteesta tms. niin voi haluta juuri tälläistä vähän vapaampaa seurustelua eli tyttöystävä on mutta ei kuitenkaan ihan 100% osana elämää. Voin tietty olla täysin väärässä mutta yksi ajatus tämäkin

100 samaa mielta! AP on selvastikin miehelle mukava tyttokaveri joka tayttaa miehiset perustarpeet (seuraa, seksia ja ehka kotiruokaakin) mutta ei pahemmin hairitse vapaata poikamieselamaa. Juuri tamantyyppisen miehen unelma! Luulen etta olette aika lailla eri aaltopituudella viela tuon seurustelun suhteen. Tuo oman juhannuksen jarjestaminen sinun suunnitelmiasi edes kysymatta kertoo jo paljon siita miten "vakavasti" mies sinuun suhtautuu. Aika nayttaa tuleeko tuosta mitaan sen kummempaa. Jos haluat sitoutumista nyt, tulet todennakoisesti pettymaan.

 

[pelimies on erimies]

Tuossa vaiheessa seurustelua homman pitäisi olla niin kuumaa, että ei malta pysyä toisesta erossa hetkeäkään eikä todellakaan lähde yksin juhannusreissulle, vaan haluaa oman rakkaan mukaan.

Ihme mies, ei selkeästi ole kovinkaan sitoutunut aloittajaan.

 

[Kokenut***]

Mielestäni on todella outoa ja epäilyttävää ettei miehesi ole tavannut vanhempiasi, vaikka olette seurustelleet jo 7 kuukautta. Vanhemmillasi on täysi syy olla epäileväinen, ja niin on sinullakin. Myöskin tuo juhannushomma on ihan pielessä; emme mekään vietä mieheni kanssa juhannusta tai joulua yhdessä, mutta aina näistä asioista sovitaan ja jutellaan etukäteen. Pelkkä ilmoitus ei riitä, varsinkaan jos tulee lyhyellä varoitusajalla.

Tekstisi muistuttaa niin eräästä vanhasta suhteestani, tilanne oli suurin piirteinen samanlainen. Mies ei suostunut tapaamaan vanhempiani, vanhemmat epäilivät todella voimakkaasti mutta minä vaan paikkailin mielessäni kaiken olemaan kunnossa. Juhannus oltiin erillään, ja heti kun tulin kotiin "tunsin" jotenkin alitajunnassa että hän on pettänyt minua. Paikkailin taas kuitenkin asian mielessäni ja syytin itseäni liiallisista epäilyistä. Ei mennyt kaukaakaan juhannuksesta kun mies sanoi, ettei hän ehkä oikein haluakaan enää seurustella. Ja kertoi samalla että juhannuksena oli toinen nainen. Ja viikko sen jälkeen hän oli jo johonkin uuteen naiseen suhteessa.

Eli oman kokemukseni kannalta sanon että ole varovainen, ja sinulla todellakin on syytä epäillä.

Poislukien sairaalloinen mustasukkaisuus, sanoisin että epäilys herää aina syystä, ja se syy pitää saada selville. Toimivassa parisuhteessa ei ole syytä epäillä.

 

[katsokaa ensin KUNNOLLA onko se suhde jotakin!]

Minkä ikäisiä olette?

joka kolmas suhde kaatuu, miksi pitäisi heti viedä sitten näytettäväksi vanhemmilleen? ja meneehän tuokin suhde nyt perselleen jo? kun se veikko ei sopinut mitään etukäteen ko. juhannuksen suhteen, siis ole iloinen ettet ole vienyt miestä vielä vanhemmilles ;D

 

[klementiini]

nyt kun luin näitä vastauksia niin laitoin miehelle heti viestiä, että miksi ei halua tavata vanhempiani, ja että ei saa ottaa painostuksena, mutta haluan tietää... se olisi kuitenkin tärkeää minulle. kiitos vastauksistanne.

 

[klementiini]

23 ja 22 vuotiaita

 

[miun mielestä]

nyt kun luin näitä vastauksia niin laitoin miehelle heti viestiä, että miksi ei halua tavata vanhempiani, ja että ei saa ottaa painostuksena, mutta haluan tietää... se olisi kuitenkin tärkeää minulle. kiitos vastauksistanne.

tyhmää laittaa viestiä, tuollainen kysymys..
kantsisi kysyä nokkain...
etkö voinut odottaa..?

ja bye the way, ootte vielä kamalan nuoria..

 

[Juuri sopivan ikäinen]

tyhmää laittaa viestiä, tuollainen kysymys..
kantsisi kysyä nokkain...
etkö voinut odottaa..?

ja bye the way, ootte vielä kamalan nuoria..

Miten niin nuoria? Itse tapasin nykyisen aviomieheni 23 -vuotiaana, enkä ollut yhtään liian nuori toimivaan parisuhteeseen. Aviomieheni tapasi vanhempani kuukauden yhdessäolon jälkeen.

Ps. Se kirjoitetaan "by the way", ei bye.

 

[jskaasknf]

En ymmärrä tuollaista vouhotusta vanhempien tapaamisesta. Mitä ihmeen väliä sillä on?!? Itse olen kohtapuoleen seurustellut vuoden päivät, enkä ole tavannut kumppanini vanhempiani aikä hän minun. Seurustelen kumppanini enkä hänen vanhempien kanssa

Ja turhaa on luoda mitää aikarajoja. Jokainen toimii omalla painollaan. Mielessäni vaan mietin miksi heidän tapaamisensa on niin tärkeää, että annat sen aiheuttaa riitaa suhteeseenne?

Siitä mökkireissusta en olisi huolestunut. Itse vietän tyttöjeniltoja ja sinne ei todellakaan tulisi mieleen pyytää kumppania. Ja kohta on tiedossa viikonloppu samaisella porukalla, ei miehiä. Jos luottamus kunnossa, niin miksi tyttöystävän pitää olla vahtaamassa joka paikassa... Loukkaantumisen ymmärrän, jos muiden kumppanit tulevat, mutta sinulle ei kustua kuulu.

 

[vielä lisää]

Siis kutsua kuulu

 

[Pikkupiekkonen]

Nyt asia näyttäisi olevan niin, että sinä seurustelet hänen kanssaan ja kuvittelet, että myös hän seurustelee kanssasi. Mutta aika pahalta kuulostaa näin miehen näkökulmasta toi, että ystäväsi viettää paljon viikonloppuja kavereiden kanssa ja etenkin jussin. En tajua yhtään, että ei kutsu sua mukaan... Ainakin itse en haluaisi lähteä ilman naista, johon olen ihastunut. Ja aina olen kyllä naiseni ylpeänä esitellyt vanhemmilleni ja kavereilleni. Joten ehkä sun on aika nostaa kissa pöydälle ja keskustella oikeista odotuksista ja suhteen pelisäännöistä. Ja sitten miettiä nostaako lopettaako suhde ja alkaa etsiä uutta suhdetta, jossa sinua kunnioitetaan ja arvostetaan. Suhteen lopettaminen on aina ikävää, mutta ei kannata sallia olevan vain se joustava osapuoli. Rakkaus on jotain muuta...

 

[pakko kertoa]

Olen ollut poikaystäväni kanssa noin 17 vuotta, eikä hän ole koskaan tavannut äitiäni. Eikä tapaa. En tapaile äitiäni itsekään, joten se siitä.

 

[toinen vakavissaan, toinen ei]

Myös minun silmissäni teidän suhde on sitä, että sinä suhtaudut teidän seurusteluun vakavammin kuin miehesi. Itsellä sama kokemus takana, tosin nykyään ollaan kyllä ihan naimisissakin mutta alku oli juuri tuollaista. Olimme tosi tiiviisti yhdessä mutta meni monta kuukautta ennen kuin mieheni oli valmis sitoutumaan suhteeseemme. Minä olin alussa se, joka otti koko homman paljon vakavammin. Tosin meillä oli koko ajan se tietoista, sillä ennen tapaamistamme mieheni oli juuri eronnut edellisestä pitkästä suhteesta ja siitä toipuminen oli selkeästi kesken. Se näkyi kyllä meidän suhteemme alkuajoissa aika monta kuukautta. Mutta sitten kun mieheni oli saanut käytyä asiat läpi, hän antautui suhteelle ja tosiaan, naimisissa ollaan

Tuosta vanhempien tapaamisesta taas en välttämättä olisi huolissani. Itse olen juuri sitä sorttia, että en kovin hevillä ole poikaystäviäni esitellyt vanhemmilleni. Vain silloin kun kyseessä on jotain ns. vakavampaa. MInä tapasin mieheni vanhemmat n. 9 kuukautta tapaamisemme jälkeen enkä oikein edes sitä ennen halunnutkaan tavata heitä. Mieheni tapasi vanhempani vuosi sen jälkeen kun aloimme seurustella. Tähän syynä se, että vanhempani asuvat kaukana. Tilaisuuksia ei ole kovin usein. Mieheni oli valmis esittelemään vanhempansa sen jälkeen kun hänelle varmistui, että haluaa vakavan suhteen kanssani, sen jälkeen minäkin olin valmis esittelemään omat vanhempani hänelle.

Itse olisin enemmän huolissani tuosta juhannuksesta. Ja nimenomaan siitä, että hän ei edes kysy mielipidettäsi asiasta vaan ilmoittaa lähtevänsä mökille ilman sinua. Kyllä jussia voi hyvinkin erikseeen viettää mutta se on minun mielestäni sellainen asia, että siitä pitää keskustella etukäteen eikä vain ilmoitusluonteisesti heittää fakta tiskiin.

 

[tsik]

no tulehtuneet tai olemattomat perhesuhteet ovat taas ihan oma asiansa. en minäkään aio koskaan esitellä miestäni alkoholisti-isälleni. Äitini taasen mies on kyllä tavannut.

 

[Rouva PÖÖ]

AP, tuon ikäiselle miehelle seurustelu tarkoittaa sitä, että on kivaa yhdessä ja on kiva kun on joku. Selvästi hän ei ole valmis sitoutumaan eikä halukas vielä suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, tarkoitan yhteistä kotia, perhettä jne. Kyllä moni ajattelee, että vanhemmat tavataan vasta sitten, kun ollaan todella vakavasti yhdessä ja suunnitellaan yhteenmuuttoa ja perheen perustamista. Joko hän ei ikänsä puolesta ole siihen vielä valmis tai sitten hän haluaa vielä katsella muitakin (en tarkoita pettää sinua). Jos haluaa yksin viettää jussin, niin selvästi hän haluaa vielä nauttia poikamiesajasta eikä täysin sitoutua kehenkään.

 

[Yhteinen juhla]

Vanhempien tapaamisesta en minäkään olisi huolissani, mutta tuo juhannus. Jos sinne mökille on tulossa myös pariskuntia, niin kyllä sinut kuuluu kutsua mukaan. Jos kyseessä on pelkästään miehiä, niin olisi hassua sinun olla ainut nainen siellä. Toisaalta, jos kyse on poikaporukan juhannuksesta, niin miehesi voisi perua koko mökille menon ja suunnitella sinun kanssas jotain yhteistä.

 

[Kännäämään]

ja kalalle poikaporukassa? Se saattaa olla ihan hyvin tuonikäisten poikasten unelma juhannuksesta.

 

[lokijuh]

mies??? onko 23 v tai 24 v vuotias NUORI POIKA ...
.. muka jo mies????

heh heh!!!

 

[korjaus]

siis 22 v tai 23 v oli ap ja se NUORI- POIKA

voi voi anna poljan elää ja nauttia ei se tarkoita että se sua pettää mutta ei sitä vielä huvita mennä sun vanhempiesi luokse leikkiä jotakin tulevaa hääparia...