Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja oot höpö:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Alkuperäinen kirjoittaja Lex:
Alkuperäinen kirjoittaja Ihmeja kumba:
Alkuperäinen kirjoittaja Lex:
Alkuperäinen kirjoittaja Kysyn.:
Kaverit voi tulla teille. Alko on halvempaa kotona. Musiikkia tulee kotistereoista. Tanssia voi kotona. Joten, mitä sieltä baarista haet? Diskovalotkin voi hommata.
No mä en ainakaan baarista hae viinanjuontia, vaan ohjelmaa, ystävien seuraa ja hauskapitoa. Eikä tosiaan pidetä meillä himassa mitään ryyppybileitä jos lapset ovat kotona..
Ohjelma, seura, hauska? Miksei lapset siihen sovi?
Tottakai sopii, muttei kaikkeen ohjelmaan ja seuraan B)
No mitäs se semmonen ohjelma ja seura on parisuhteessa olevalle naiselle?
Ja tämä kaikkihan tarvitsee nimenomaan tapahtua baarissa. Kun se lapsikin on jo nukkumassa. Eikä esim. keittiössä sivistyneesti viiniä juodessa. Niinpä.
Kyllä meillä ainakin heitetään tikkaa ihan aikuisten ehdoilla, eikä kyllä kysellä puheenaiheitakaan lapsilta. Että ei siihen mitään suljettua tilaa tarvita. Puhumattakaan baarista.
No vaikka ihan aikuistenvälistä keskustelua mistä tahansa aiheesta, mihin ei kaivata pientä keskeyttäjää tai ylimääräisiä korvia, joilta sensuroida juttujaan! Ja se baariohjelmahan voi olla vaikka karaokea tai tikanheittoa tai ihan vaan pöydässä istumista, pointti lienee se, että edes kerran viikossa se tapahtuisi aikuisten, ei lasten ehdoilla.
Kyllä meillä ainakin heitetään tikkaa ihan aikuisten ehdoilla, eikä kyllä kysellä puheenaiheitakaan lapsilta. Että ei siihen mitään suljettua tilaa tarvita. Puhumattakaan baarista.
Ai meiningillä "minähän heitän vuoroni loppuun ja sit katselen kun toi Pirkko ja Marjukka heittää", vaikka lapsi kusisi sillä välin housuunsa tai olis just tunkemassa haarukkaa pistorasiaan tai kitisisi jalassa kiinni, että mun vuoro? Näinköhän. Musta terve vanhempi kyllä pienten lastensa läsnäollessa joutuu elämään aika pitkälti lasten tarpeiden määräämillä ehdoilla, ei siitä pääse mihinkään.
Ja kyllä meillä ihan naisporukassa on senverran intiimejä keskustelunaiheita välillä, että ei musta olis mitenkään tervettä puhua niistä lasten kuullen. Jos vaikka epäilisin sairastuneeni vakavasti, tai epäilisin että mun mies pettää mua, tai mitä tahansa muuta ikävää, niin tahtoisin siitä ystävien kanssa keskustella ja sydäntäni purkaa, mutten todellakaan turhaan huolestuttaa lapsia pelkän epäilyn vuoksi. Samoin esim. anopista mulla voi olla omat sanani sanottavana ihan aikuisten kesken, mutta lasten kuullen en mitään negatiivista mummostaan sanoisi.