Onko paikalla noin vuoden ikäisen yh:ta?

[todella väsynyt]

Tai sa tietysti vastata vaikka olisi molemmat vanhemmat... Miten te jaksatte lapsen kanssa? Onko epänormaalia, kun koen, etten jaksa... Minulla ei ole hetken rauhaa tuosta lapsesta...en saa tehtyä ruokaa enkä syötyä...en pääse vessaan enkä saa nukkua... Koko ajan lapsi vaatii jotain ja vinkuu kiinni lahkeessa.

Ennen henkireikäni oli rataslenkit.Silloin sai hetken olla omien ajatusten kanssa, mutta nyt lapsi ei enää suostu istumaan rattaissa, vaan vänkää sieltä pois ja karjuu pää punaisena jos ei ota syliin... En muista aikaa, jolloin olisin istunut sohvalla rauhassa tai lukenut lehden. Vauvalla oli koliikki ja yöt ovat vieläkin todella repaleisia. Minulla on pahoja rytmihäiriöitä ja painan enää 45kg... Tasoittuukohan elämä tästä kun lapsi kasvaa? Milloinkahan se on tarpeeksi iso, että pääsisin vessaan yksin...ilman, että tarvii kuunnella sydäntäsärkevää itkua oven takaa...

 

[vieras]

Onko sulla ketään jolta sait apua ja tukea?

 

[vieras]

Onko sulla ketään jolta sait apua ja tukea?

siis saisit

 

[jybis]

:hug:
oletko ollut lapsen kanssa yksin alusta lähtien?
Mulla on täällä 9kuinen pikkuvesseli jonka kanssa oon ollu noin puolivuotta yksin,eipä isänsä kyllä paljoo osallistunut sillon kun meidän kanssa vielä asui,eli itse koen olleenki yksin jo alusta lähtien.
Voi olla että on lapsesta kiinni miten viihtyy mm. yksinään,ja teillä on ollut vaikea pikkuvauva ikä,siis meinaan tuota koliikkia ym.
en yhtään ihmettele että olet väsynyt.
Tämä nyt ei yhtään sua lohduta kun arvelen tuon helpottavan.Itse en edes tiedä miten pärjäisin jos poika ei olisi hyvin nukkuva ja itsekseen leikkivä.
Onko pojan isästä mitään apua?tai hänen vanhemmistaan?
Olen joskus tehnyt jopa niin että olen ohittanut exän aj ottanut suoraan hänen vanhempiinsa yhteyttä ja vienyt pojan sinne.koska tiedän että he haluavat poikaa nähdä.

 

[väsynyt]

Onko sulla ketään jolta sait apua ja tukea?

siis saisit

Mun äiti käy välillä olemassa tytön tytön kanssa, mutta silläkin on oma työnsä ja välimatkaakin on paljon.

Mä olen jaksanut tätä jo yli vuoden. Sanokaa nyt, että kohta helpottaa...

 

[jybis]

meillä poika joskus leikkii ittekseen pinnasängyssä kun käyn suihkussa,,ei pääse sieltä mihinkään,ja kun on paljon virikkeitä niin ei osaa kaivatakkaan

 

[umbrella-]

Menkää pyöräilemään niin että lapsi istuu siis takana. Meilläkään ei reilu vuosikas enää rattaissa jaksaa kauan istua mutta pyöräillessä maisema veihtuu sen verran nopeaan, että mielenkiinto pysyy yllä pidemmänkin matkan.
Mutta on tä arki raskasta välillä, itse en ole yh, mutta välillä nekin tunnit on pitkiä kun odottaa miestä neljäksi kotiin jotta saa hetken hengähtää. Meillä kun erittäin vilkas tapero jonka perässä saa jatkuvasti juosta eli ei pientäkään rauhaa tai hengähdyshetkeä koko päivänä. Ainakin nyt tuntuu siltä, kun ei ole viikkoon nukkunut kunnon päiväuniakaan.

 

[väsynyt]

:hug:
oletko ollut lapsen kanssa yksin alusta lähtien?
Mulla on täällä 9kuinen pikkuvesseli jonka kanssa oon ollu noin puolivuotta yksin,eipä isänsä kyllä paljoo osallistunut sillon kun meidän kanssa vielä asui,eli itse koen olleenki yksin jo alusta lähtien.
Voi olla että on lapsesta kiinni miten viihtyy mm. yksinään,ja teillä on ollut vaikea pikkuvauva ikä,siis meinaan tuota koliikkia ym.
en yhtään ihmettele että olet väsynyt.
Tämä nyt ei yhtään sua lohduta kun arvelen tuon helpottavan.Itse en edes tiedä miten pärjäisin jos poika ei olisi hyvin nukkuva ja itsekseen leikkivä.
Onko pojan isästä mitään apua?tai hänen vanhemmistaan?
Olen joskus tehnyt jopa niin että olen ohittanut exän aj ottanut suoraan hänen vanhempiinsa yhteyttä ja vienyt pojan sinne.koska tiedän että he haluavat poikaa nähdä.

Ihan alusta yksin. Voi olispa ihanaa kun munkin lapsi nukkuisi joskus tai edes viihtyisi hetken itsekseen...nytkin istuu sylissä ja tuhoaa tietokonetta...

 

[umbrella-]

Jatkan vielä, että kyllä se arki siitä vielä tasaantuu ja sitä omaa aikaa tulet saamaan. Eli usko vaan, että vielä helpottaa. Samoin tosin mä ajattelen, vaikka meillä sitten taas vauva-aika oli helppo ja auvoinen mutta tää taapero vaiheen rankkuus kyllä koettelee voimavaroja. Esikoinen on kuitenkin jo 7v. eli tiedän ettei ne ikuisuuksiin ihan lahkeessa roiku, vaikka nyt siltä tuntuukin.

 

[väsynyt]

Jatkan vielä, että kyllä se arki siitä vielä tasaantuu ja sitä omaa aikaa tulet saamaan. Eli usko vaan, että vielä helpottaa. Samoin tosin mä ajattelen, vaikka meillä sitten taas vauva-aika oli helppo ja uvoinen mutta tää taapreo vaiheen rankkuus kyllä koettelee voimavaroja. Esikoinen on kuitenkin jo 7v. eli tiedän ettei ne ikuisuuksiin ihan lahkeessa roiku, vaikka nyt siltä tuntuukin.

Minkä ikäisenä helpottaa? 2-3veenä?

 

[yh minäkin]

Voimia toivotan! Kyllä varmasti helpottaa kun lapsi vähän kasvaa.
Terveisin 2.5-vuotiaan uhmaikäisen ja 1vuotiaan ikiliikkuja termiitin väsynyt yh-äiti

 

[Ailakki]

Täällä Tampereella voi tilata kaupungilta kodinhoitajan avuksi. Eli kysy neuvolasta onko sinulla mahdollisuutta saada tällaista tukea esim. kerran viikossa.

 

[jybis]

miten poika reagoi jos laitat häönet lattialle leikkimään ja itse olet vähän matkan päässä?
tai siis meitin että poika sussa niin kiinni..hitsin hitsi kun en osaa auttaa.
ei ihminenkään loputtomiin jaksa
:hug:

 

[1,5]

Joskus tuntuu, että rankkaa tämä tosiaan on. Omasta ajasta ei voi juuri nauttia mutta kyllä lapsi kasvaa ja alkaa helpottamaan. Tv:tä en ole katsonut juurikaan koko vuonna, harrastukset jääneet, lapsen ehdoilla oikeastaan täysin mennyt. Kun ei odota liikaa jaksaa paremmin. Ottaisit vaikka mll:n kautta hoitajan välillä niin saisit hetken huilata. Meillä onneksi isä sen verran kuvioissa mukana että saa kotihommia tehtyä välillä ihan yksin.

 

[väsynyt]

Ei tietenkään voi syyttää kun itseään kun on pilalle passannut tuon lapsen. Siinä alun koliikissa oli vaan pakko pitää sylissä, niin jotenkin siitä sitten jäi tapa vauvalle, että koko ajan pitää olla lähellä ja tehdä samaa kuin äitikin... Voi että mä odotan sitä päivää kun lapsi värittäisi vaikka värityskirjaa 10min itsekseen ja mä saisin rauhassa istua sohvalle ja avata tv:n! Aah...sen ajatuksen voimin jaksaa taas...

 

[1,5]

Kyllä se aika tulee vielä kun et kiirehdi, usko tai älä, vielä joskus kaipaat tätäkin aikaa.

 

[väsynyt]

miten poika reagoi jos laitat häönet lattialle leikkimään ja itse olet vähän matkan päässä?
tai siis meitin että poika sussa niin kiinni..hitsin hitsi kun en osaa auttaa.
ei ihminenkään loputtomiin jaksa
:hug:

On tyttö muuten! =) Jos laitan lattialle, niin kävelee perässä ja kiipeää syliin ja roikkuu lahkeessa ja jos en ota niin alkaa itkeä ja itkee niin kauan että oksentaa...olen kokeillut kerran huudattaa, kun ajattelin, että jos se tottuisi, etten aina ota syliin vaan teen joskus ruokaa yms.

Sitten on ihan tyytyväinen kun saa olla sylissä, eli ei varmaan mitäään hätää lapsella ole.

Ei vaan tahdo saada mitään tehdyksi yhdellä kädellä enää kun lapsi on jo niin iso...

Ja haluaisin niin kovasti saada tehdä rauhassa jo jotakin hommaa edes joskus =(

 

[umbrella-]

Ei tietenkään voi syyttää kun itseään kun on pilalle passannut tuon lapsen. Siinä alun koliikissa oli vaan pakko pitää sylissä, niin jotenkin siitä sitten jäi tapa vauvalle, että koko ajan pitää olla lähellä ja tehdä samaa kuin äitikin... Voi että mä odotan sitä päivää kun lapsi värittäisi vaikka värityskirjaa 10min itsekseen ja mä saisin rauhassa istua sohvalle ja avata tv:n! Aah...sen ajatuksen voimin jaksaa taas...

Älä nyt itseäsi syytä, et sä lasta piloille ole passunnut missään nimessä. Tottakai on ollut hyväksi antaa syliä, kun lapsi sitä on travinnut. Mutta lapset on erilaisia, meillä ei esikoine juuri ikinä roikkunut lahkeessa tai pyrkinyt syliin vaan tyytyväisenä tutki ympäristöä. Tää kuopus taas on kyllä vilkas ja meneväinen, mutta heti jos mä istahdan alas tekemään jotain, tai yritän laittaa ruokaa tms. eli huomio on pois lapsesta niin hän kyllä tekee kaikkensa että huomion saa, vaikka sitten kirjaimellisesti roikkuu lahkeessa.

 

[väsynyt]

Voimia toivotan! Kyllä varmasti helpottaa kun lapsi vähän kasvaa.
Terveisin 2.5-vuotiaan uhmaikäisen ja 1vuotiaan ikiliikkuja termiitin väsynyt yh-äiti

Voi hyvä luoja! Miten sinä pysyt hengissä! Mä kuolisin kyllä siihen paikkaan jos lapsia olisi tässä kaksi! Voimia sinullekkin...

 

[Tyttö 10 kk]

Milloinka olet ajatellut lähteä töihin? Olisi varmasti jo helpompaa itsellesi vaihtaa kotityöt palkallisiin?

 

[Rättipatteri]

Minä varmaan tilanteessasi lähtisin töihin. Saisin edes työpäivän aikana nollattua mielen lapsen riippuvaisuudesta. Sitten vois olla mielikin virkeämpi ja taas jaksaisi lasta paremmin hoitaa.

Ja en tarkoita että tämä kaikille sopisi, minä vaan tarvin välillä huilia kotoa, ja siihen työ on loistava apu.

 

[yh minäkin]

Voimia toivotan! Kyllä varmasti helpottaa kun lapsi vähän kasvaa.
Terveisin 2.5-vuotiaan uhmaikäisen ja 1vuotiaan ikiliikkuja termiitin väsynyt yh-äiti

Voi hyvä luoja! Miten sinä pysyt hengissä! Mä kuolisin kyllä siihen paikkaan jos lapsia olisi tässä kaksi! Voimia sinullekkin...

Kiitos. Päivä kerrallaan mennään ja lapset on isänsä luona kuitenkin joka toinen viikonloppu niin saan levätä ja kerätä voimia. Mutta lapset kasvaa ja uskon että tämä arkikin sitä myöten helpottuu. Voimia ja jaksamista sinulle!

 

[väsynyt]

Milloinka olet ajatellut lähteä töihin? Olisi varmasti jo helpompaa itsellesi vaihtaa kotityöt palkallisiin?

Olosuhteiden pakosta tyttö menee hoitoon vasta ensi keväänä. Olinkin ajatellut että hoito alkaisi nyt jo syksyllä, mutta se ei vain onnistu. Tuntui kyllä kamalalta, kun olin jo ajatellut pääseväni takaisin ihmisten ilmoille syksyllä, mutta mutta...

 

[Tyttö 10 kk]

Tarkoitatko "olosuhteiden pakolla" sitä, ettet työllisty ennen ensi kevättä? Voisitko hakeutua johonkin kurssille ja laittaa tytön hoitoon siksi aikaa?

 

[jybis]

miten poika reagoi jos laitat häönet lattialle leikkimään ja itse olet vähän matkan päässä?
tai siis meitin että poika sussa niin kiinni..hitsin hitsi kun en osaa auttaa.
ei ihminenkään loputtomiin jaksa
:hug:

On tyttö muuten! =) Jos laitan lattialle, niin kävelee perässä ja kiipeää syliin ja roikkuu lahkeessa ja jos en ota niin alkaa itkeä ja itkee niin kauan että oksentaa...olen kokeillut kerran huudattaa, kun ajattelin, että jos se tottuisi, etten aina ota syliin vaan teen joskus ruokaa yms.

Sitten on ihan tyytyväinen kun saa olla sylissä, eli ei varmaan mitäään hätää lapsella ole.

Ei vaan tahdo saada mitään tehdyksi yhdellä kädellä enää kun lapsi on jo niin iso...

Ja haluaisin niin kovasti saada tehdä rauhassa jo jotakin hommaa edes joskus =(

anteeks :ashamed: olipa taas luetunymmärtämis ongelmia mulla,en tiedä mistä mä tuon pojan keksin :saint:
no voi kökkö,olen kuullu että sosiaaliviraston (?) kautta voi saada hoitajan käymään sillontällön.
jos soittaisit sinne tai ottaisit neuvolaan yhteyttä ja kertoisit nuo asiat,ettet pääse suihkuunkaan rauhassa että olet ihan loppu kun tilanne on tämä.