O
ov
Vieras
Emme kuulu kirkkoon, joten lapsiamme ei kasteta. Esikoiselle ja kuopukselle (7v ja 5v) pidettiin aikanaan "nimeämisjuhlat", joka tarkoitti käytännössä sitä että kutsuttiin sukulaiset kakkukahville kaikki samaan aikaan. Nimet olivat kyllä jo ihan alusta asti käytössä, joten sekään ei ollut mikään suuri yllätys tai ohjelmanumero. Juhlat pidettiin suurelta osin siksi, että anoppi niitä vaatimalla vaati.
Meille on nyt tulossa kolmas lapsi. Sukupuoli on tiedossa ja nimi päätetty, kutsumme vauvaa nyt jo raskausaikana omalla nimellään avoimesti, se ei siis ole mikään yllätys. Anoppi otti nimeämisjuhlat taas puheeksi, ja me tajusimme että emme oikeastaan haluaisi järjestää sellaisia. Kaikki meidän läheiset (sukulaiset, ystävät jne) tulevat kyllä kutsutuksi kotiimme tutustumaan uuteen vauvaan jne, eivät kaikki kerralla mutta kuitenkin. Tuntuu "ylimääräiseltä" järjestää erikseen vielä joku "kakkua ja kahvia samoille ihmisille" tilaisuus.
Anoppi meinasi saada sydänkohtauksen ja paasasi että mitä kaikki ajattelee, antaa sellaisen kuvan että vauva ei ole haluttu (?!?) eikä "juhlan arvoinen". Lapsi itse saa ikuisen surun ja taakan kun joskus tajuaa että sisaruksilla oli juhla ja hänellä ei, jne.
Mitä mieltä olette...? Kysyn nyt ihan vilpittömästi mielipiteitä - en haluaisi järjestää mitään kekkereitä talonrakennuksen ja vuoden pahimman juhlasuman keskelle, mutta en myöskään halua pilata lapsen elämää.
Meille on nyt tulossa kolmas lapsi. Sukupuoli on tiedossa ja nimi päätetty, kutsumme vauvaa nyt jo raskausaikana omalla nimellään avoimesti, se ei siis ole mikään yllätys. Anoppi otti nimeämisjuhlat taas puheeksi, ja me tajusimme että emme oikeastaan haluaisi järjestää sellaisia. Kaikki meidän läheiset (sukulaiset, ystävät jne) tulevat kyllä kutsutuksi kotiimme tutustumaan uuteen vauvaan jne, eivät kaikki kerralla mutta kuitenkin. Tuntuu "ylimääräiseltä" järjestää erikseen vielä joku "kakkua ja kahvia samoille ihmisille" tilaisuus.
Anoppi meinasi saada sydänkohtauksen ja paasasi että mitä kaikki ajattelee, antaa sellaisen kuvan että vauva ei ole haluttu (?!?) eikä "juhlan arvoinen". Lapsi itse saa ikuisen surun ja taakan kun joskus tajuaa että sisaruksilla oli juhla ja hänellä ei, jne.
Mitä mieltä olette...? Kysyn nyt ihan vilpittömästi mielipiteitä - en haluaisi järjestää mitään kekkereitä talonrakennuksen ja vuoden pahimman juhlasuman keskelle, mutta en myöskään halua pilata lapsen elämää.