Onko pakko vaatia elatusapua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36
Hei,

Olen saamassa lapsen yksin. Haluaisin isän tunnustavan isyyden, jotta lapsi joskus voisi tätä tavata. Mutta onko tällaisessa tapauksessa sitten pakko vaatia elatusapua tältä isältä vai voiko sopia ettei toistaiseksi tarvitse maksaa (ja asiaa voitaisiin harkita myöhemmin uudelleen)? Tämä isä asuu parisuhteessa toisen hlön kanssa enkä liikaa haluaisin rasittaa heidän suhdettaan - kertokoon sitten joskus ajallaan suhteestaan ja siitä syntyneestä lapsesta.
 
Ei tarvi vaatia, mutta et saa myös kunnalta mitään, koska isähän tiedetään jo.

Vaik´ka lapsi olisi saanut alkunsa yhden yön suhteesta lapsi on syytön alkuperäänsä. Molemmilla vanhemmilla on mielestäni tällöinkin velvollisuus elatukseen, varsinkin, jos isyys siis tunnustettu. Vaikka et rahaa tarvitsekaan, säästä se lapselle. Se tuntuu minusta ainakin lapsen kannalta mukavammalta, jos "isä", olkoonkin yhden yön suhde, kantaa vastuunsa. Keinosiemennyksestä tai lahjoitetusta spermastahan ei ole kyse?
 
Kiitos vastauksista.

Kyseessä ei ollut ihan vain yhden yön juttu, vaan tapailtiin muutamia kertoja, joten siinäkin mielessä haluan hänestä aikanaan lapselle kertoa ja toivoisin heidän tapaavan.

Niin, kun kerran petti vaimoaan, niin vastuuseen siitä joutuu sitten myös kotonaan. Kerroin hänelle rskaudesta toki vasta viime metreillä, mutta eipä se muuta sitä, että osallisia olemme molemmat...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.04.2007 klo 10:49 Vieras kirjoitti:
Ei ole pakko vaatia mitään elareita, MUTTA elarit on LAPSEN OIKEUS ei äidin oikeus!!!!! Toisaalta jos isyyttä ei vahvisteta niin silloin kunta maksaa.

Mutta jos äiti on kykenevä elättämään lapsensa yksin, ei se ole lapselta pois vaikka isä ei maksakaan elaria jos äiti ei sitä vaadi eikä tarvitse vaan pystyy ja haluaa hankkia itse kaiken lapselleen.

ap:lle Jos isä on parisuhteessa niin haluaako vapaaehtoisesti tunnustaa lapsen? Kivahan se on jos lapsella on isä joka haluaa lapsen mutta jos ei halua tunnustaa niin kannattaa miettiä haluaako lapselle vastentahtoisen isän koska kyllä lapsi isompana tajuaa ettei isä häntä oikeasti halua. Saat joka tapauksessa elarit kunnalta jos sanot ettet tiedä kuka lapsen isä on.

Usein täällä lukee että esim. kouluun mentäessä on lapselle tärkeää että on joku nimi paperissa isän kohdalla, mutta onko se oikeasti lapselle tärkeää vai äidille? Koulu ikäisenä lapsi kyllä jo ymmärtää jos hänellä on isä joka ei halua häntä ja se voi olla todella surullinen asia lapselle ja hän voi miettiä että mikä vika hänessä on kun ei häntä haluta, taas jos nimi ei ole tiedossa ei lapsella ole samaa ongelmaa ja kunhan lapsi kasvaa isoksi voi kertoa asian todellisen laidan.
 
Niin no, eikö koko ajan painoteta niiden biologisten juurien tietämisen tärkeyttä? Toki on mukavampaa sille pettäjän perheelle, että lapsi ei ole tiedossa.

Näin äitinä (ihan ydinperheen) on vaikea ymmärtää ihmistä, joka ei lastaan halua, oli se sitten minkä tahansa suhteen tulos. Ja kondomia kannattaa käyttää, jos varmemmin haluaa välttyä yllätyksiltä.

Niin, hedelmöityshoitolakikin vaatii pelkän luovuttajan rekisteröitymisen.

Kyllä jo kouluikäistäkin pienempi varmasti haluaa tietää isästään, vaikkei varsinainen isä olekaan.

Elareita ei ole pakko ottaa, kunta maksaa, jos isyyttä ei ole tunnustettu eli isä tuntematon. Jos tunnustettu, kunta ei maksa, jos ei elatussopimusta. Mutta ota, jos tunnustatte isyyden ja säästä lapselle, vaikka olisitkin varoissasi. Näin on isäkin jotenkin osallistunut, voi olla tärkeää lapselle kuitenkin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.04.2007 klo 12:36 vieras kirjoitti:
Niin no, eikö koko ajan painoteta niiden biologisten juurien tietämisen tärkeyttä? Toki on mukavampaa sille pettäjän perheelle, että lapsi ei ole tiedossa.

Näin äitinä (ihan ydinperheen) on vaikea ymmärtää ihmistä, joka ei lastaan halua, oli se sitten minkä tahansa suhteen tulos. Ja kondomia kannattaa käyttää, jos varmemmin haluaa välttyä yllätyksiltä.

Niin, hedelmöityshoitolakikin vaatii pelkän luovuttajan rekisteröitymisen.

Kyllä jo kouluikäistäkin pienempi varmasti haluaa tietää isästään, vaikkei varsinainen isä olekaan.

Elareita ei ole pakko ottaa, kunta maksaa, jos isyyttä ei ole tunnustettu eli isä tuntematon. Jos tunnustettu, kunta ei maksa, jos ei elatussopimusta. Mutta ota, jos tunnustatte isyyden ja säästä lapselle, vaikka olisitkin varoissasi. Näin on isäkin jotenkin osallistunut, voi olla tärkeää lapselle kuitenkin.

Musta ois kiva tietää että miltä kannalta lapsen näkökulmasta ajateltuna sä asian noin ajattelet.Mä ajattelen lapsen siltä että miltä lapsesta voisi tuntua jos saa tietää et isä on tämän ja tämän niminen mutta et tule häntä koskaan näkemään kun hän ei halua sinua nähdä.

Musta toi hedelmöityshoitolaki tai se et molemmilla on velvollisuus ehkäistä raskautta ei liity tähän mitenkään vaan ainoastaan lapsen tunteet olisi otettava kaikein ensimmäisenä huomioon. Jokaiselle on varmasti tärkeää tietää juurensa mutta vasta siinä vaiheessa kun oppii ymmärtämään ihmissuhteita ja niiden monimutkaisuutta. Mun mielestä on väärin esim. yrittää lapsen avulla kostaa perheensä pettäneelle miehelle ja ajatella et siitäs saat nyt joudut siitäkin kantamaan vastuun koska suurin kärsijä voi tälläisessa tapauksessa olla se lapsi, aikuiset selviää näistä tilanteista ja elämä jatkuu mutta mien käy lapsen tunne elämän ja itse tunnon?
 
En ole vaatinut /pyytänyt elareita.
Meillä oli #&%?$!* parisuhde jossa mies joi ja löi. Monien vaikeuksien ja suoranaisten ihmeiden kautta pääsin irtautumaan ja muuttamaan pois.
Minulle riitti että sain elämäni takaisin ja saan joka päivä elää turvassa ihanan lapseni kanssa.
Millään rahoilla ei sellaista onnea osteta.
Saan korotetun lapsilisän, en muuta "tukea".
Asuntovelkaa on, mutta kyllä me pärjäämme. Uhraan mielihyvin sen vaivaisen satasen jotta ei tarvitse tapella eikä pelätä.
Tapaamisetkin ovat alkaneet sujumaan ookoo kun ei ole rahariidat taustalla mörköilemässä.
En suosittele muille, mutta minun tapauksessani elareilla ei ollut/ ole merkitystä.
 
Laitoinkin nyt ihan vetona tämä hedelmöityshoitolain, jossa nimenomaan painotetaan lapsen oikeutta biologisiin juuriinsa ja niiden tärkeyttä lapsen identiteetin kannalta, vaikka isä olisikin vai sperman luovuttaja.

En usko, että asian voi painaa villasella, kunnes lapsi täyttää 18-v. tai on muuten "riittävän kypsä". Kuka meistä tietää, mikä on juuri tämän lapsen paras? Uskon kuitenkin, että lapselle on hyvä tietää isänsä, koska se on tässä tapauksessa tunnettavissa. Parempi olla avoin, kauniisti toki, ja lapsi näin ollen tottuu asiaan mikä on realiteetti hänelle.

Vastuun kantaminen on omasta mielestäni juuri lapsen kannalta paras. Isä välittää edes sen verran. Vaikka äiti pärjäisi omillaan tai kunnan tuilla. Se ei ole "kostoa" miehen perheelle. Eiköhän se mies ole tehnyt sen pahimman teon pettämällä vaimoaan ja perhettään.
 
Ja voihan se mieskin haluta tuntea sen lapsensa, mutta olosuhteiden pakosta tähän ei ole mahdollisuutta (ts. perheen menettämisen).

Tuntuu että ajatellaan ensinnä miestä, perheensä pettänyttä isää ja tämän perhettä, ei lapsen tunteita.

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.04.2007 klo 13:30 vieras kirjoitti:
Ja voihan se mieskin haluta tuntea sen lapsensa, mutta olosuhteiden pakosta tähän ei ole mahdollisuutta (ts. perheen menettämisen).

Tuntuu että ajatellaan ensinnä miestä, perheensä pettänyttä isää ja tämän perhettä, ei lapsen tunteita.
Jos mies haluaa tutustua lapseen niin eihän sit olekaan mikään ongelma mutta oletko oikeasti sitä mieltä että jos isä laitetaan pakolla isyystestiin ja hän ei halua koko lasta ettei se vaikuta lapsen tunne elämään.Jokaiselle lapselle on kuitenkin isä ja äiti tärkeä niin en voi edes kuvitella miten pahalta tuntuisi jos mun isä ei haluaisi olla missään tekemisissä mun kanssa.Mielummin henkilökohtaisesti valitsisin ettei isää olenkaan kuin että tuntisin itseni hänen puoleltaan hylätyksi ja itseni jotenkin vialliseksi kun ei halua mua.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.04.2007 klo 23:58 vieras kirjoitti:
Hei,

Olen saamassa lapsen yksin. Haluaisin isän tunnustavan isyyden, jotta lapsi joskus voisi tätä tavata. Mutta onko tällaisessa tapauksessa sitten pakko vaatia elatusapua tältä isältä vai voiko sopia ettei toistaiseksi tarvitse maksaa (ja asiaa voitaisiin harkita myöhemmin uudelleen)? Tämä isä asuu parisuhteessa toisen hlön kanssa enkä liikaa haluaisin rasittaa heidän suhdettaan - kertokoon sitten joskus ajallaan suhteestaan ja siitä syntyneestä lapsesta.

etköhän ole jo rasittanut heidän suhdettaan menemällä varatun miehen kanssa sänkyyn :whistle: :whistle: :headwall:
 
Minusta ap.n ajatus oli jotenkin fiksu ja kypsä.

Päätöksen lapsen syntymisestä on hän itse tehnyt, ja vaikka tässä mies on käynyt pettämässä ja nainen osallistunut siihen, että on ukkomiestä tapaillut, raskaus ei taatusti ole miehelle ollut toivottu ja ap on itse ja yksin, mieheltä kysymättä, päättänyt että tekee lapsen.

Miksipä pitäisi enempää mennäkään perhesoppaa hämmentämään.

Elatuksia ei todellakaan tarvitse vaatia, mutta jos isyys vahvistetaan (lastenvalvojalla) on lapsi myös perijä siinä kuin muutkin lapset, samalla viivalla siis juridisesti.

Miehen kannalta on sitten se "pelko" että äiti eli ap päättää myöhemmin vaatia elatuksia..

En tiedä mitä hyötyä tämmöisestä isyydestä on lapselle: isän nimi on papereissa mutta ei mitään muuta.

Ja kyllä lapsi alkaa isään kaivata ja kysellä jo ennen kouluikää. Ja viimeistään koulussa, kun muutkin lapset kyselee ja kertoo omista iseistään. Olisi varmaan hyvä, että lapsi voisi nähdä ihan kasvoista kasvoihin että tässä on sinun isä. Tai sitten äiti joutuu valehtelemaan, että isi asuu eri kaupungissa ja kaukana.. plaaplaa. Valheella on lyhyet jäljet.

Yksi keino on tottakai se, että isyttä ei tunnusteta eikä vahvisteta, ja sanot sossuun ettet tiedä lapsen isää, joten saat kunnalta elarit. Isälleja lapselle kerrot mikä on totuus, ja isyyden voisi vaatia tunnustettavaksi sitten myöemmin, kun aika on parempi sille asialle. Lapsen elättäminen kun kuitenkin maksaa.. yhden ihmisen palkalla tekee tiukkaa, mutta ei mahdotonta ole.

Niin tai näin, päätös on ap.n ja minusta tämä ratkaisu että jättää miehen perheen rauhaan, elareita vaatimatta, riitoja hakematta, jos näin voisi sanoa, on fiksu, kypsä, tasapainoinen, päätös lapsesta kun on kuitenkin ollut yksin naisen.

Onnea odotukseen ja tulevasta vauvasta!

 
Isyys selvitettii sossun lastenvalvojan toimesta dna-testein. Sossu,minä ja isä tiedämme kuka on lapsen isä mutta minä äitinä vastustin isyyden selvittämisen jatkamista vaikka dna-testit olivat puhuneet puolestaan. Eli Suomessa laki sallii näin. Sossu maksaa elatusmaksu jota isä ei joudu maksamaan takaisn 129?/kk koska isyyttä ei ole virallisesti vahvistettu. isä käy kun ei ole taloudellista rasitetta mutta tiedän että jos se tulee isä ei käy.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.04.2007 klo 13:19 vieras kirjoitti:
Laitoinkin nyt ihan vetona tämä hedelmöityshoitolain, jossa nimenomaan painotetaan lapsen oikeutta biologisiin juuriinsa ja niiden tärkeyttä lapsen identiteetin kannalta, vaikka isä olisikin vai sperman luovuttaja.

En usko, että asian voi painaa villasella, kunnes lapsi täyttää 18-v. tai on muuten "riittävän kypsä". Kuka meistä tietää, mikä on juuri tämän lapsen paras? Uskon kuitenkin, että lapselle on hyvä tietää isänsä, koska se on tässä tapauksessa tunnettavissa. Parempi olla avoin, kauniisti toki, ja lapsi näin ollen tottuu asiaan mikä on realiteetti hänelle.

Vastuun kantaminen on omasta mielestäni juuri lapsen kannalta paras. Isä välittää edes sen verran. Vaikka äiti pärjäisi omillaan tai kunnan tuilla. Se ei ole "kostoa" miehen perheelle. Eiköhän se mies ole tehnyt sen pahimman teon pettämällä vaimoaan ja perhettään.

Se, että lapsi tietää juurensa ja isänsä, on kokonaan eri asia kuin elatusmaksujen maksaminen.

AP:han sanoi, että aikoo aikanaan kertoa lapselle tämän isästä, ei aio pitää asiaa pimennossa lapselta eikä isältä. Kyse oli vain elatusmaksuista.

Kun isyys tunnustetaan, lapsi on samalla myös juridisesti tämän isän perijä ja samalla viivalla avioliitossa syntyneiden lasten kanssa.

Jos isyys tunnustetaan ja elatukset jätetään maksamatta yhteisestä sopmuksesta, on se toki molempien yhteinen sopimus, mutta itse vastaavassa tilanteessa miehenä kokisin koko ajan pelkoa, että milloin tulee elatusmaksulappu.
Ja jos isyys tunnustetaan, elareilla tai ei, on isällä oikeus tapaamiseen tai vaikka hakea huoltajuutta lapselle.

Jos isyys jätetään tuntemattomaksi, ne elarit tulee kunnan kautta - joilloin täälläkin vaadittu lapsen oikeus elatukseen toteutuu. Vai onko nyt kuitenkin kyse siitä että mieskin pitää saattaa vastuuseen asiasta, jonka lopulliseen päätökseen hän ei ole voinut vaikuttaa (eihän häneltä ole kysytty, haluaako hän tämän lapsen, nainen on tehnyt yksin sen päätöksen) eli on se ns. siittä.mis-vero ja rankimman kautta, miehet hirteen munas.kuistaan, naisten kosto, mikä sitten hienosti naamioidaan lapsen oikeudesta paasaamisena.

Jos siis isyys jää tunnistamatta, kunta maksaa elarit, mies ja lapsi voivat silti tietää toistensa olemassaolosta ja tavatakin vaikka... perintöoikeus isään jää toteutumatta, toisaalta miehen perheen hajoaminen estetään.

Ja sitten se moraalisaanra-osuus: en ymmärrä näitä suhteita ukkomiehiin, eivät ne miehet vaimojaan jätä ! Minäen tajua, miksi aletaan heidän kanssa suhteeseen, vahingoitetaan lapsia, vaimoa. VAstuu on molemmilla. Huono parisuhde ja "oi mä rakastuin, mä en voinut sille mitään" OVAT minusta kehonoja selityksiä...
Ja sitten kun tullaan raskaaksi ja tehdään itse päätös pitää lapsi, olisi yhtä lailla oltava se päätös, että itse elättää, itse kasvattaa, ilman mitään vaatieta mieheltä, koska mikään yhteinen projekti ei ole kyseessä ollut, naisen oma projekti vain.
 
Eiköhän se mies ole myös ja yksin vastuussa perheelleen aiheuttamasta surusta ja vääryydestä, tuli se ilmi tai ei.

Ja toisaalta, kuten uusiopuolella toitotetaan, niin eiköhän vika ole siinä liitossa, jos mies pettää.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.05.2007 klo 16:43 vieras kirjoitti:
Eiköhän se mies ole myös ja yksin vastuussa perheelleen aiheuttamasta surusta ja vääryydestä, tuli se ilmi tai ei.

Ja toisaalta, kuten uusiopuolella toitotetaan, niin eiköhän vika ole siinä liitossa, jos mies pettää.

Totta, Liitto ei ole kunnossa, kaikki ei ole kohdallaan jos pitää vieraissa käydä.
MUTTA. Kun parisuhteessa asiat on pielessä, ne on pielessä siinä parisuhteessa ja siinä ne myös korjataan. Jos korjaus ei onnistu tai se ei kiinnosta, voi parisuhteen lopettaa, lähteä siitä, mutta kannattaisi ilmoittaa puolisollekin. Ja vasta SITTEN mennä etsimään niitä muita kumppaneita.

Minun myötätunto tai ymmärrys ei riitä kellekään, sukupuolesta riippumatta, joka pettää puolisoaan. Peruste: meillä ei ollut asiat kunnossa, voin huonosti tms. olivat todella kenoja selityksiä.

Monet eivät nimittäin edes aio lähteä parisuhteestaan, hakevat vain seikkailua, vaihtelua.
Monet lähtevät vasta kun uusi suhde on löytynyt, heikkoja ihmisiä sanon minä, kohtelevat törkeästi omaa puolisoaan pettämällä tätä.

 
Olen samaa mieltä, olikin tarkoituksellisesti provosoiva, uusiopalstan mielipiteitä muotoillen, joissa oikeutetaan pettäminen.

Mutta lapsen ei pitäisi kärsiä siitä, mitkä ovat olleet vanhempien sekavat suhteet.
 

Yhteistyössä