Onko (pikku)sisaruksen kanssa pakko leikkiä?

["hilla"]

Miten teillä?

Onko isomman sisaruksen pakko leikkiä pienemmän kanssa aina, kun tämä haluaa? Jos jommallekummalle tulee kylään kaveri, edellytätkö aina/useimmiten/joskus/et koskaan, että lapset leikkivät sitten kolmisin?

Mulla tuli kaverin kanssa tästä vääntöä, kun hänen mielestään kasvatan esikoisesta itsekästä ja toiset huomioonottamatonta, kun annan hänen leikkiä itsekseenkin. Välillä lapset leikkivät joka tapauksessa keskenään ilman, että minun täytyy puuttua asiaan ja välillä taas kehotan esikoista huolimaan pienemmän leikkiinsä mukaan. Mutta minun mielestäni esikoisenkin pitää saada välillä oma rauha.

Jos tulee kavereita ja tekeillä on jotain kaikille sopivaa, patistan hiukan lapsia touhuamaan yhdessä, mutta toisaalta en vaadi esikoista kavereineen jättämään jonkin kivan leikin välistä vain pikkusiskon takia. Viihdytän sitten itse pienempää sen aikaa. (välillä kyllä laihalla menestyksellä...)

Ystäväni mielestä lasten pitää oppia kunnioittamaan ja suvaitsemaan toisiaan ja olemaan aina kaverina toiselle, joten heillä ei tule kysymykseenkään, etteikö pienempää lasta otettaisi joka touhuun mukaan. Hän ei ollenkaan ymmärrä, kun vetoan siihen, että jokainen tarvitsee minusta välillä ihan omaa aikaa. Minusta se on hassua, eiväthän aikuisetkaan aina ole kyläily- tai seurustelutuulella, eikä kukaan tule siitä moittimaan.

 

[nöppäri]

No ei todellakaan tarvitse aina ottaa mukaan, mutta välillä kyllä on reilua ottaa myös tuo kuopus tai vaikka se toinen sisarus siihen mukaan.

Meillä kun kuopus on melkein 6v nuorempi kuin isommat.

Esim pihalle jos nyt menevät pulkalla laskemaan, niin kyllä siihen mahtuu tuo kuopuskin, tosin jos rupeaa siellä kiukuttelemaan joutuu sisälle, jos ei asiallista puhetta usko.

Ja jos siis vain omat muksut kotona, niin ei silloinkaan tarvitse koko ajan toisen kanssa touhuta, mutta minusta kuitenkin reilua huomioida välillä myös tuo pienin, esim jos on itse rakentanut legoista jotakin, mistä on kovin ylpeä ja pyytää toisia katsomaan, niin kyllä sen verran saa vaivautua, että käy vilkaisemassa (tokikaan ei just sillä tuhannen sekunnilla tarvitse pompata pystyyn, voi toki sanoa, että tulen kohta).

Meillä ei kuopusmene edes isompien huoneeseen, jos ovi on kiinni ja isot huoneessaan, kuin harvakseltaan, vaikka tätä ei sen kummemmin ole kielletty, on ilmeiseti oppinut ihan itse, että siellä on heidän omat jutut kesken.
Joskus niihin pääsee mukaan, joskus ei.

 

[dfdf]

Ei todellakaan. Jos isosiskolle tulee kaveri kylään ja leikit ei suju pikkuveljen mukana ollessa, niin ohjaan pikkuveljen tekemään jotain muuta puuhaa yksiskeen. Poika saa silloin vaikkapa pelata tietokoneella ja tytöt saavat leikkiä kahdestaan.

Kyllä jokainen lapsi tarvitsee myös omaa leikkiaikaa joko yksin tai omien kavereidensa kanssa.

 

[....]

Itse kuopuksena voisin sanoa että olisi ollut aivan kamalaa jos oma äitini ei olisi "pakottanut" isosisaruksiani olemaan joskus minunkin kanssa. Eivät he siitä tykänneet. Mutta veikkaan että se on pienempi paha että vanhempia lapsia ärsyttää, kuin se että nuorin eristetään pois porukasta.

 

[piina]

Niin isoilla sisarilla, kuin pikkusisarillakin on oikeus olla leikkimättä keskenään, jos eivät halua. Ja jos tulee jollekulle kaveri, niin heillä ei ole velvotteita ottaa toisia sisaria leikkeihin mukaan. Jokaiselle tekee hyvää luoda omat kaverisuhteensa ilman, että sisaret niihin puuttuvat.

 

[rockyroad]

Meillä on 8v. tyttö ja poika on 6v. Leikkivät toisinaan tuntikausia yhdessä ja joskus itsekseen omia hommiaan, mutta jos toiselle tulee kaveri, saavat leikkiä ihan rauhassa kaverin kanssa. En siis edellytä, että pitäis sisarus ottaa aina mukaan. Vaikka olisivat samaa sukupuolta, ei tarvitsisi aina ottaa toista mukaan. Kyllä lapsilla on oikeus ihan omiin kavereihin ja leikkeihin. Nuorimmainen on ihan kohta vuoden ja varmaan kinuaa myöhemmin isojen mukaan, mutta ei ole niiden homma leikittää pienintä jatkuvasti.

 

[piina]

Esim pihalle jos nyt menevät pulkalla laskemaan, niin kyllä siihen mahtuu tuo kuopuskin, tosin jos rupeaa siellä kiukuttelemaan joutuu sisälle, jos ei asiallista puhetta usko.

Tietty ei meilläkään voi esim. pulkkamäestä toisia lapsia alkaa häätämään, jos toiset siinä nätisti leikkivät.

 

["äitipäiti"]

Ei ole onneksi hirveästi tullut ongelmia kyseisestä aiheesta. Hyvin leikkivät yhdessä kaikki kolme. Jos tulee vieraita oletan kyllä että silloinkin kaikki mahtuvat leikkiin mukaan, eikä lapsilla ole ollut mitään tätä vastaan. Jos leikit ei suju poistan sitten sen joka häiritsee muita tahallaan. Jossain vaiheessa esikoinen tietysti haluaa omaa rauhaa omien kavereiden kanssa ja tämä hänelle toki suodaan. Kaksi vanhinta meillä on tyttöjä ja ikä eroa 2 vuotta, joten kaveritkin on osittain yhteisiä.

 

[ap.]

Itse kuopuksena voisin sanoa että olisi ollut aivan kamalaa jos oma äitini ei olisi "pakottanut" isosisaruksiani olemaan joskus minunkin kanssa. Eivät he siitä tykänneet. Mutta veikkaan että se on pienempi paha että vanhempia lapsia ärsyttää, kuin se että nuorin eristetään pois porukasta.

Ei tietenkään pidemmän päälle saa ketään yksin pitää, mutta meinasinkin, että onko lapsillä _välillä_ oikeus touhuta jotain itsekseen tai muussa kokoonpaniossa, vai pitääkö aina edetä sen pienimmän tahdon mukaan. Välillä on siedettävä pieniäkin mukana pyörimässä, mielestäni kuitenkin.

 

["vieras"]

Meillä myös saavat omaa rauhaa halutessaan, mutta useinmiten tykkäävät leikkiä yhdessä. Joskus jos haluan irti 3-vuotiaasta huomionkerjääjästä tehdessäni esim kiireessä ruokaa, niin saatan käskeä jotakuta isommista esim lukemaan hälle tai auttamaan legoissa, mutta harvemminn tarvitsee. Ennemminkin joudun joskus komentamaan lapset omiin huoneiseen yksinään, jos leikit ovat jatkuvaa riitaa.

Kaverin tulleessa kylään saavat olla rauhassa, paitsi jos isomamlle tytölle tulee kaveri, niin joskus kysyn ottaisiko pikkusiskon mukaan, jos leikkivät esim nukeilla tai pikkueläimillä.

 

[en pakota]

En pakota. Tätä asiaa olen miettinyt paljon, enkä tiedä mikä on oikein. Moraalisesti.

Helpointa olisi vain päättää kuten kaverisi, että tottakai tehdään näin, eikä miettiä ollenkaan moraalisia perusteita. Helpointa olisi vain siis sanoa, että meillä tehdään näin kuten minulle on helpointa. Eli pahimmassa tapauksessa jos koko katrasta ei kutsuta synttäreille niin kukaan ei tule. Kun meidän pienemmälle voi tulla paha mieli.

Olen tuota miettinyt paljon. Mutta tullut siihen johtopäätökseen, että jos minä menen tapaamaan omaa ystävääni, ja hän päättääkin että minun pitää leikkiä hänen ja hänen lapsensa kanssa aina kun menen sinne. (paitsi jos joskus harvoin sillä hänen lapsellaan on oma kaveri) niin ei tuo ihminen minua silloin arvosta pätkääkään. Hän on vain itsekäs tyyppi joka haluaa päästä elämässä helpolla. Lapsia ei kannata tehdä jos haluaa päästä elämässä helpolla, koska lapsista on helvetisti työtä ja vaivaa.

Monet sisarukset opetetaan pienestä saakka leikkimään kahdestaan aina ja he viihtyvät parhaiten yhdessä. Siihen ei mahdu muita. Jokainen kai valitsee itse. Ehkä noin pääsee helpoimmalla.

 

["heh"]

Itse kuopuksena voisin sanoa että olisi ollut aivan kamalaa jos oma äitini ei olisi "pakottanut" isosisaruksiani olemaan joskus minunkin kanssa. Eivät he siitä tykänneet. Mutta veikkaan että se on pienempi paha että vanhempia lapsia ärsyttää, kuin se että nuorin eristetään pois porukasta.

taidat olla sosiaalisesti kyvytön? yleensä nuoremmat lapset osaavat hankkia paljon kavereita kun näkevät isommista mallia miten ollaan tai ei olla.

 

[nöppäri]

Tietty ei meilläkään voi esim. pulkkamäestä toisia lapsia alkaa häätämään, jos toiset siinä nätisti leikkivät.

Meillä kun tuo kuopus saattaa siinä vähän apuja välillä kaivata, ei tosin koko ajan.

Ja joskus olemme tästä isompien kanssa keskusteleet (kun kuopuskaan ei ollut kodin ulkopuolella kerhoissa tai muuallakaan) että kun toinen on koko päivän innokkaana odottanut, että milloin isommata tulee koulusta, olisi kiva jos silloin sen 10 minuuttia jaksaisivat toista huomioida (tämäkään ei ihan jokapäiväistä).

Nimittäin sen jälkeen pieninkään ei enää samalla tavalla sitä seuraa kärttänyt, kun jo sai hetken huomiota. Joskus se on johtanut pitkiin leikkeihin yhdessä, joskus ei.

 

["vieras"]

No ei ole. Jos isommalle tulee oma kaveri, saa hän viettää aikaa oman kaverinsa kanssa kahden, joskus pikkusisarus mahtuu puuhaan mukaan, joskus ei. Ja sama kun nuoremmalle tulee kaveri, voivat he leikkiä keskenään, isompaa ei yleensä kauheasti kiinnostaa nuoremman ja kaverinsa seura . Toki siis jos pienemmät ovat tehneet jotakin (kuten eilen kaverinsa kanssa askartelivat) ja halusivat näyttää isommalle, isompi vilkaisi teoksia ja totesi, että ihan kivoja ja jatkoi sitten omia puuhiaan. Kotona leikkivät kyllä yhdessä ja erikseen. Joskus erotan leikit kun en jaksa kuunnella jatkuvaa rätinää ja kitinää ja joskus taas patistan leikkimään yhdessä kun kumpikaan 'ei keksi mitäääääään tekemistä'. Just niin kuin joku sanoikin, ulos pulkkamäkeen mahtuvat kaikki ja jos siellä joku härnää muita tai kiukuttelee, tulee se häiriön aiheuttaja sitten pois.

Eli tilanteen mukaan mutta ei tosiaan ole AINA pakko olla sisaruksen kanssa.

 

["Vieras"]

Itse kuopuksena voisin sanoa että olisi ollut aivan kamalaa jos oma äitini ei olisi "pakottanut" isosisaruksiani olemaan joskus minunkin kanssa. Eivät he siitä tykänneet. Mutta veikkaan että se on pienempi paha että vanhempia lapsia ärsyttää, kuin se että nuorin eristetään pois porukasta.

Mie taas muistan miten pyllystä se oli ku pikkusisko oli pakko ottaa kaikkiin leikkeihin mukaan en ikinä saanu tehä mitään omaa rauhassa, enkä varsinkaan silloin jos mulle tuli kavereita. Sisko harrasti vielä minun touhujeni sabotointia. Saatto alkaa itkeen ilman mittään syytä, koska tiesi että silloin äiti tuli paijaan sitä ja antaa mulle huutia.. Ovela piru

 

[....]

[QUOTE="heh";25586213]taidat olla sosiaalisesti kyvytön? yleensä nuoremmat lapset osaavat hankkia paljon kavereita kun näkevät isommista mallia miten ollaan tai ei olla.[/QUOTE]

Siis meinaatko että minun ois silloin 5-vuotiaana pitänyt mennä kylille etsimään samanikäisiä kavereita joista suurin osa (itse asiassa kaikki lähinaapuruston samanikäiset lapset) oli päiväkodissa, toisin kuin minä?

Kai minä nyt kouluaikana aloin olemaan omanikäisteni kanssa, mutta oletin että tässä tarkoitettiin aikaa kun pikkusisar on pieni (tyyliin 3-7-vuotias tms).

 

["heh"]

Siis meinaatko että minun ois silloin 5-vuotiaana pitänyt mennä kylille etsimään samanikäisiä kavereita joista suurin osa (itse asiassa kaikki lähinaapuruston samanikäiset lapset) oli päiväkodissa, toisin kuin minä?

Kai minä nyt kouluaikana aloin olemaan omanikäisteni kanssa, mutta oletin että tässä tarkoitettiin aikaa kun pikkusisar on pieni (tyyliin 3-7-vuotias tms).

sinä sait koululaisena olla vapaasti sitten kavereiden kanssa ja sun siskot joutuivat sua kuljettaa perässään. tosi tasapuolista.

Isoissa perheissä usein lellitään nuorinta.

 

["Sanna"]

Itse kuopuksena voisin sanoa että olisi ollut aivan kamalaa jos oma äitini ei olisi "pakottanut" isosisaruksiani olemaan joskus minunkin kanssa. Eivät he siitä tykänneet. Mutta veikkaan että se on pienempi paha että vanhempia lapsia ärsyttää, kuin se että nuorin eristetään pois porukasta.

Paino sanalla JOSKUS. Vai pakottiko äitisi AINA leikkimään. Nämä ovat ihan eri asioita.

Tottakai joskus voi pakottaa ottamaan mukaan leikkiin, muttei todellakaan aina.

 

[....]

[QUOTE="Sanna";25586450]Paino sanalla JOSKUS. Vai pakottiko äitisi AINA leikkimään. Nämä ovat ihan eri asioita.

Tottakai joskus voi pakottaa ottamaan mukaan leikkiin, muttei todellakaan aina.[/QUOTE]

Ei AINA vaan justiisa JOSKUS. Mutta jos isosisarukseni olisivat saaneet päättää niin he eivät olisi ikinä olleet minun kanssani, ikäero kun kuitenkin on aika iso (iltatähti ku oon).

Ja joo, tiedän että on niitä jotka ajattelee niin kuin tuo "heh", mutta kuten ekassa viestissä sanoin, niin onneksi meidän perheessä ei niin tehty. Kai se on vähän niinkuin isosisarusten velvollisuus/taakka olla pikkusisaruksiensa kanssa. Samalla tavalla kuin pikkusisaruksille on taakkana esim. kuunnella isosisarusten juttuja ja kestää heidän teiniangsteja ym.

 

["heh"]

Ei AINA vaan justiisa JOSKUS. Mutta jos isosisarukseni olisivat saaneet päättää niin he eivät olisi ikinä olleet minun kanssani, ikäero kun kuitenkin on aika iso (iltatähti ku oon).

Ja joo, tiedän että on niitä jotka ajattelee niin kuin tuo "heh", mutta kuten ekassa viestissä sanoin, niin onneksi meidän perheessä ei niin tehty. Kai se on vähän niinkuin isosisarusten velvollisuus/taakka olla pikkusisaruksiensa kanssa. Samalla tavalla kuin pikkusisaruksille on taakkana esim. kuunnella isosisarusten juttuja ja kestää heidän teiniangsteja ym.

jos isosiskosi pakotettiin hoitaamaan sua (leikkimään) vastoin tahtoaan, niin varmasti olet korvannut sen , tai varmasti äitisi on korvannut sen, pakottamalla sinut nyt aikuisena hoitamaan siskojen lapsia, siivoamaan heille jne. vai olitko lellipentu? joka vaan saa.

 

[isoäiti mölykylästä]

meillä ei ole koskaan patistettu isompaa, eikä pienempää että pitää leikkiä toisen kanssa. välillä ovat leikkineet ja välillä ei. ja jos jollekin tulee kaveri, niin ei näiden tarvii ottaa näitä toisia mukaan.

 

[Criminal Mind]

Ei tarvii. Jos jommalla kummalla on kaveri kylässä niin saavat leikkiä keskenään. ENhän minäkään halua että mies tulis aina mun ja mun kaverin leikkiin enkä itse ole tunkemassa miehen ja sen kavereitten leikkeihin.