Onko pitkä etunimi ollut hankala? Anopin keksimä "ongelma"...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Niinuska"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Niinuska"

Vieras
Tyttäreni etunimessä on jopa kymmenen kirjainta. (Katariinassa vertailun vuoksi 9...) Nimi ei siis ole mikään "Katariina-Auroora"!
Anopilla oli heti tarve keksiä lyhyempi lempinimi, jonka kielsin. Lapselle on valittu nimi ja sitä käytetään. Jos haluaisimme kutsua häntä "Hetaksi" tai "Mimmiksi", olisimme valinneet sen.

Hän ihmetteli miten kutsun lasta kotiin... Miten Katariinaa esim kutsutaan... Olisiko Katariina!
Toinen suuri pohdinta oli miten koulussa käy. Ihan kuin nimiyhdistelmä olisi jotenkin hankala...
Kai Annaliisa on Annaliisa tai jos niin hankalaa, niin Anna. Lempinimen voi sitten koulussa kehitellä, jos sille tarvetta.

Minulle tämää ei siis ole ongelma, lähinnä huvittaa kun pitää taas keksiä ongelmia tyhjästä!

Mutta mielenkiinnon vuoksi: Miten te Anniinat, Katariinat, Annaliisat ja muut olette voineet pärjätä NIIN pitkien nimienne kanssa! :)
 
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että minulla oli niin erikoinen nimi lapsena etten saanut koskaan lempinimeä. Se suorastaan harmitti kun kaikilla melkein oli kuitenkin jokin lempinimi.
Ei lempinimi välttämättä ole pahasta. Vaikka olisi pidempi nimi, sitä voi hyvinkin käyttää normaaliin tapaan. Mutta kannattaa kuitenkin miettiä lempinimeä ihan positiivisena asiana. Ei nimi siitä pilaannu eikä lempinimeä tarvitse aina käyttää.
 
[QUOTE="Kata";24481010]Väittäisin, että nimiasia on myös sinulle ongelma, muutoin et olisi kieltänyt anoppiasi kutsumasta lasta keksimällään lempinimellä..[/QUOTE]

No tottakai se on ongelma jos valitsee lapselleen nimen Santeri ja joku kutsuukin häntä Santuksi.
Ne on kaksi ihan eri nimeä. Saakin olla ongelma. Vanhemmat käsittääkseni päättää lastensa nimestä.
 
Minulla on pitkä nimi, ja pitkänä nimenä se säilyi aina ylä-asteelle asti.
Siellä se vääntäytyi lyhyemmäksi, viis kirjaimiseksi nimeksi. Sillä nimellä minua kutsui niin oppilaat kun opettajatkin.
Vielä nykyäänkin, kaikki kutsuu minua sillä lyhyemmällä nimellä. Tutut ja ystävät, mieheni ja anoppini, sisarukseni, kaikki! Ja se mikä tästä tekee inhottavan, kun nimi on miehen nimi.
Suoraan sanottuna, en varmaan enää tunnistaisi minua kutsuttavaksi, jos joku kutsuisi oikealla nimellä.
 
Meillä on kaikilla (mun miehellä, mulla ja molemmilla lapsilla) pitkät nimet.

Ainoa, kelle tämä on ollut ongelma, on appiukko. Sen piti heti alkuunsa koittaa väkisin vääntää kummallekin lapselle lempinimi, jolla kutsua, kun on niin pitkä nimi, että eihän sitä voi käyttää. Ok, lempinimi, jonka se keksi, oli lähes yhtä pitkä. :D Mut kun.

No joo. Ei onnistu. Mun miehellä on lempinimi (mites muuten, isänsä keksimä :D) ja se on tottunut siihen enemmän kuin oikeaan etunimeensä. Joten sillä käytetään sitä. Meillä muilla ei ole lempinimiä eikä tule. Lapsille voi toiset joskus keksiä lempinimiä, mut henk. koht. tykkään, ettei ne jää käyttöön jos ja kun niitä ei kotona kuitenkaa käytetä. Näin on ollut mulla itsellä myös. On mun kaveri koittaneet mulle lempinimeä keksiä, mutta ei ne juurru, kun ei niitä ole perhepiirissä käytetty. Hetken oon voinu koittaa oppia käyttää, mut se siitä sitten.

Ei ole minusta pitkä nimi mitenkään hankala. Nyt, kun mun sukunimikin on pitkä (yhdistelmänimi), ainoa, missä on "hankaluuksia", on kaupan kassa. :D Siis jos kortilla maksan, kirjotan mieluiten vain etunimen ekan kirjaimen ja sukunimen. Aiemmin kirjotin koko nimmarin, mut nykyisellään mun nimmari on etunimen osalta lyhentynyt tuohon. =)
 
Hellittelynimet on sitten asia erikseen.
Lempinimi voi monesti olla pidempi kuin varsinainen nimi joten nimen pituudella ei edes ole asian kanssa mitään tekemistä.
Nina - Ninni
Kai - Kaitsu jne.
 
ei pitkästä nimestä oo muuta haittaa ku että joskus se ei mahu kirjoittaa lappuihin. :kieh:
mulla 2-osainen etunimi, pitkä "toinen"nimi ja 2-osainen sukunimi. kirjaimia nimissä 5-7 8 9-7.
 
Noi pitkät nimet vääntyvät AINA viimeistään tarhassa lyhyemmiksi, siksi en annakaan lapselle pitää nimeä kun sitä ei käytännössä koskaan käytetä.

Ei pidä paikkaansa. :) Nimi on se, miksi lapsi tottuu itseään kutsuttavan. Jos perhepiirissä sanotaan aina Risto-Matti, kyllä se vaan on Risto-Matti sitten läpi elämänsä (tämäkin esimerkki elävästä elämästä).

Mun oma nimi samoin.
 
ei täällä ainakaan päiväkotikaan vääntele nimiä lyhyemmiksi, niinkuin joku väitti. samalla tavalla siellä huudetaan sisälle petriinaa, lenni-kallea kuin tiiaa tai vaikkapa nikoa. eikä niillä oliskaan oikeus keksiä omia nimiään.

typerää aina ruveta vääntämään että nimi on ongelma vanhemmillekin, jos eivät halua käyttää lempinimeä. vanhemmathan sen nimen päättävät.
 
Siskoni antoi minulle ohjeeksi esikoiselle nimeä valitessa, että sen pitää olla lyhyt max. kaksi tavua, koska meillä on pitkä sukunimi ja ei ole hauska kirjoittaa älyttömän pitkää nimeä mihinkään. Niinpä esikoisen nimi on kaksi tavuinen ja 4 kirjaiminen. Lapsemme nimestä on kuultu kyllä jos jonkin moista lempinimeä, eikä se minua haittaa. Miksi haittaisi? Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Minusta on isompiakin ongelmia, kuin lapselle annetut lempinimet. Olisiko silloin nimellä väliä, jos lapsesi olisi vakavasti sairas?
 
Jotenkin tuntuu että kaikki maailman Annastiinat, Anniinat, Annaliisat yms. saavat lempinimen Ansku. Jokaikinen Johanna on Jossu ja kaikki Petrit ja Petterit Petejä. Yhdeksän Pauliinaa kymmenestä on Pakea tai Palea ja loput Paukkuja.

Itsestäänselvät lempinimet ovat tylsiä.

Liittyi aiheeseen? Ei niin mitenkään mutta herätti vanhan ärtymyksen tietynsorttisista lempinimistä siinä määrin että pitää päästää se ilmoille.
 
Mulla nimessä 8 kirjainta, kaverilla kymmenen. Ihan omalla koko nimellä vanhemmat ja sukulaiset on aina kutsuneet ja hyvä niin. Yläasteiässä molemmilla nimi lyhentyi lempinimeksi kaveriporukassa välillä, ei sielläkään mitenkään aina, Ja ei, en ole kärsinyt ikinä pitkästä nimestä, mun nimi on kaunis, ja sama juttu mun kaverilla.
 
Olenko väittänyt että nimiasia olisi maailman isoin ongelma?

"Olisiko silloin nimellä väliä, jos lapsesi olisi vakasvasti sairas?" -Olisiko silloin vakavalla sairaudella väliä, jos......
Ei liity keskusteluun millään lailla! Tai liittyy. Nimi ei olisi SUURIN murhe, mutta yhtälailla se olisi juuri lapselleni rakkaudella valittu, eli KYLLÄ sillä OLISI väliä!
 
En ymmärrä miksi se olisi ongelma jos sukulaiset/joku sukulainen kutsuu lasta eri nimellä. Omat sukulaiseni kutsuvat minua ihan eri nimellä kuin muut tuttuni. Jostain syystä tässä suvussa on pakkomielle muttaa se oikea nimi joksikin ihan tyhmäksi, mutta ketä se lopulta haittaa? Eikä siinä ole koskaan ollut mitään ongelmaa, mitä nyt jos joku uusi tuttu ja sukulainen tapaavat niin käyttävät minusta eri nimiä.

Ihan pienenä oli kyllä ongelmallista kun opettajat nuhtelivat minua valehtelusta kun sanoin että tätini nimi on Mika. Siinä sitte itkuisena menin kotiin kertomaan asiasta äitille, joka sitte selitti tilanteen. Oikeasti nimi siis Mirja, mutta pienenä en koskaan ollu kuullutkaan tuota virallista nimeä :D
 
[QUOTE="vieras";24481245]Kyllä viimeistään kaverit jotkin lempinimet vääntävät, se voi olla kyllä jotain ihan muuta kuin etunimeen viittaavaa.[/QUOTE]

Aivan! Nimellä ei siis ole väliä, oliko pitkä tai lyhyt. Pitkästä VOI tulla lyhyt lempinimi tai päin vastoin.
"Oikea ongelma" (mitä ei voi verrata vakaviin sairauksiin tai muihin)
on liian yleinen etunimi, koska siitä on lähes pakko vääntää lempinimi. (Anni H. ja iso- ja pikku-Mari, Anskut, Jossut ja muut)

Ja ei, lapseni nimi EI ole minulle ongelma. Minähän kutsun häntä hänen koko, joskus AIVAN KOKO nimellään. Hänellä on juuri hänelle tehty, uniikki, mutta tavallaan tavallinen nimi. (Etunimen ensimmäinen nimi on yleinen, loppu harvinainen, muttei väkisin keksitty.)
 
En ymmärrä miksi se olisi ongelma jos sukulaiset/joku sukulainen kutsuu lasta eri nimellä. Omat sukulaiseni kutsuvat minua ihan eri nimellä kuin muut tuttuni. Jostain syystä tässä suvussa on pakkomielle muttaa se oikea nimi joksikin ihan tyhmäksi, mutta ketä se lopulta haittaa? Eikä siinä ole koskaan ollut mitään ongelmaa, mitä nyt jos joku uusi tuttu ja sukulainen tapaavat niin käyttävät minusta eri nimiä.

Ihan pienenä oli kyllä ongelmallista kun opettajat nuhtelivat minua valehtelusta kun sanoin että tätini nimi on Mika. Siinä sitte itkuisena menin kotiin kertomaan asiasta äitille, joka sitte selitti tilanteen. Oikeasti nimi siis Mirja, mutta pienenä en koskaan ollu kuullutkaan tuota virallista nimeä :D

Hah, eli lempinimi voi olla ongelma! Pitkä etunimi ei, ellei ole valmiiksi sukunimi "hirviötä".
 
Mun lapsuudenkaveri on Annastiina ja Annastiinaksi sitä on aina kutsuttu niin kotona, tarhassa, koulussa kuin työelämässäkin. Ystäväni lapsi taas on Annariina enkä ole kuullut kenenkään häntä muuksi puhuttelevan.
 
Anopin "ongelmaa" vielä mietin... Miksi "Marjakatariinaa" ei voisi kutsua vain "Marjaksi" tai "Helmi-Oliviaa" "Helmiksi".
Kyllähän hänkin voi kutsua omaa poikaansa tämän toisella nimellä (ei yhdysnimi). Hän on valinnut lapsensa kutsumanimeksi toisena olevan etunimen kolmesta ja minä kunnioitan sitä.

Tai hän voi kutsua poikaansa erittäin hankalasti täysin samalla lempinimellä kuin tyttären miestä. On "Late" ja "Late". Ei SE "Late" vaan "Virtasen" tai "Marjan Late".
 

Yhteistyössä