Onko rakastuminen oikeasti näin kamalaa?

[levoton]

En ole kahteen viikkoon juuri nukkunut, ruoka ei maistu, paino tipahtanut 2,5 kg, mielialat seilaa vuoristorataa... ikää mulla lähemmäs 40 ja useita suhteita takana. Siltikään en ole koskaan ihan tällaista kokenut. Olen aiemmin kai rakastunut vasta suhteessa ollessa, turvallisemmin. Ihan kamalaa. Toivottavasti on elämän viimeinen rakastuminen. Ja kyllä, on vastapuolellakin suuria tunteita kuvioissa, en vaan uskalla niistä varmaksi sanoa. En halua tipahdella taivaasta, joten yritän pysytellä lähellä maanpintaa.

Jos tämä jatkuu, pitää mennä lääkäriin hakemaan unilääkkeitä. Mitä mä lääkärille sanon? Tajuaako ne tällaista?

 

["hmmm"]

kyl se uni sieltä ajan kanssa tulee ja ruokakin alkaa maistumaan kun se tottumus ja arki tulee. Tuskin antavat mitään unilääkkeitä rakastumisen takia. Muistan itekkin kun olin jo suhteessa jonkin aikaa ollut ja yhteen muutettiin, en saanu moneen viikkoon nukuttua kun ihan pari tuntia yössä. Jossain vaiheessa alkoi olemaan niin väsynyt niin pakostakin uni sitten tuli ja ruoka maistui kun sai nukuttua. Sen jälkeen ei tarvinnut enää unta hakea.

 

[astrolabe]

Ihanaahan se on!

[video=youtube;qB5ZimOSpz0]http://www.youtube.com/watch?v=qB5ZimOSpz0[/video]

 

[vierailija]

Samaistun viestiketjun aloittajaan!
Olen täysillä päätäpahkaa rakastunut, en etsinyt rakkautta, mutta yllättäen se vain tupsahti eteeni.
Nyt kävelen silmissäni sydämet, sydän pamppailee, perhosia vatsassa ennen tapaamisia ja unettomuutta jo toista viikkoa. En koskaan ole tuntenut näin voimakkkaasti, vaikka ihastunut olenkin ollut. Mitä tämä on? Kamala ja ihana tunne yhtäaikaa.
Mitenköhän viestiketjun aloittajalla menee nyt, olisi mielenkiintoista tietää?
”Yö pimenee mutta meitä ei nukuta…..””tulipalo on irti…”