Onko se elämä kolmannen lapsen kanssa kamalaa...

[Ylläripylläri]

Yllätys kolmonen tulossa (ehkäisystä huolehdittu). Ja kovasti yritetään sopeutua tilanteeseen. Abortti ei minulle vaihtoehto. Mies myös ollut aika positiivinen. Mutta nyt se panikoi ja maalailee uhkakuvia että meillä tulee olemaan kamalaa no varmaan pari vuotta aika haipakkaa , mutta uskon että pärjätään. Elämä voi joskus yllättää eikä nyt auta kun yrittää sopeutua.

 

["vieras"]

No vähän riippuu myös niiden kahden vanhemman lapsen iästä ja lasten persoonista...

 

[gäwht]

riippuu isompien lasten iästä ja milaisia ovat. meillä 7v, 6v ja 1v ja ei mitään ongelmia. Kiirettä kyllä pitää, mutta todella leppoisaa tämän kuopuksen kanssa kotona olo on. Nuo kaksi isompaa kun auttaa paljon arjessa.

 

["Lissu"]

ei todellakaan ole kamalaa, vaan ihanaa!!!

 

["äiti"]

Eikä oo. Minä osasin nauttia äitiydestä parhaiten kolmannen kanssa, tiesin jo, että vauva-aika kestää vain hetken ja väsymys menee aikanaan ohi. Tsemppiä.

 

["vieras"]

riippuu isompien lasten iästä ja milaisia ovat. meillä 7v, 6v ja 1v ja ei mitään ongelmia. Kiirettä kyllä pitää, mutta todella leppoisaa tämän kuopuksen kanssa kotona olo on. Nuo kaksi isompaa kun auttaa paljon arjessa.

Meil samat ikäerot ja mukavaa on, kolmonen on kaikkien päivänsäde

 

["vieras"]

No jos sun kaksi ekaa lasta on 2v ja 1v niin voi olla kamalaa...

 

[MsGodDammit]

Mä vasta haaveilen kolmannesta, mutta noin äkkiseltään; ei kait kenelläkään olisi enempää kuin kolme lasta jos elämä sen kolmannen synnyttyä muuttuisi aivan kamalaksi...? Jos itse uskot että pärjäätte, niin kyllä te pärjäätte, ja ne pari ensimmäistä vuotta kuitenkin hujahtavat niin mieletöntä vauhtia että vaikka välillä iskisi epätoivo (varmasti tuttu tunne niin 1 kuin 5 lapsen vanhemmille...) niin siitä selviää kyllä.
Tsemppiä odotukseen!

 

[Ylläripylläri]

Joten ovat jo aika itsenäisiä esim. Vessassa. Eloisia ovat, mutta ei Villejä. Kai miestä harmittaa kun tilanne on jo rauhottunut ja lapset noinkin isoja.

 

["Inka"]

itse olen osannut nauttia vauva-ajasta vasta kolmannen kanssa. Oikeasti tajunnut, että tämä on ihanaa. Ennen vaan pyörittelin silmiä kun joku selitti miten ihania vauvat on. kaksi ekaa kun oli hyvin pienellä ikäerolla. Kolmas isolla ikäerolla ja nyt voin sanoa nauttivani täysillä.

 

["vieras"]

Pakko peesailla, kyl siitä kolmannesta lapsesta nauttii ihan erilailla ja luottaa sen kohdalla omaan äitiyteen parhaiten, itselläni se tarkoitti että imetys onnistui hyvin

 

[Ylläriap]

Joten ovat jo aika itsenäisiä esim. Vessassa. Eloisia ovat, mutta ei Villejä. Kai miestä harmittaa kun tilanne on jo rauhottunut ja lapset noinkin isoja.

Uudestaan vielä vauvarumba.... Mies muutenkin harkitsevainen tyyppi ja nyt elämä yllätti. Onhan tässä vielä monta kuukautta sopeutua... Kun ei muuta voi.

 

[nedra]

Ei ole,olen nauttinut meidän kolmosen vauva-ajasta kaikkein eniten,isommat oli 4 ja 6 kun hän syntyi.=)

 

[-.-.]

Uudestaan vielä vauvarumba.... Mies muutenkin harkitsevainen tyyppi ja nyt elämä yllätti. Onhan tässä vielä monta kuukautta sopeutua... Kun ei muuta voi.

Jos se on noin vaikeeta, niin ikävää, että teillä on ne kaksikaan. Olisitte päässy helpommalla, kun olisitte pitäytyneet vallan seksistä.
Jos asiat on kunnossa perheessä , kolmas on ihana asia, varsinkin kun edelliset jo noin isoja. Kyllä te vielä olette onnellisia tästä sattumasta, usko pois.

 

[noooo]

Kun lapset on jo noin isoja, niin ei todellakaan ole kamalaa. Meidän kolmonen on koko perheen keskipiste. isommat lapset on ihan innoissaan pikkuveljestä.

 

["smx]

Meillä ainakin olen osannut nauttia kolmannesta lapsesta ihan erilailla kuin kahdesta ensimmäisestä, meillä tosin ikäerot ovat olleet vielä hiukan isommat kuin teillä. Mukavaa vauva-aikaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26298402]No jos sun kaksi ekaa lasta on 2v ja 1v niin voi olla kamalaa...[/QUOTE]

Tuolloinhan on helppoa.

Täällä pienimmät nyt 6v ja 8v. Tappelevat koko ajan ja kiusaavat+härnäävät toisiaan koko ajan. Isompi 11v laittaa myös joskus "lusikkansa" soppaan".

 

["jii"]

[QUOTE="äiti";26298397]Eikä oo. Minä osasin nauttia äitiydestä parhaiten kolmannen kanssa, tiesin jo, että vauva-aika kestää vain hetken ja väsymys menee aikanaan ohi. Tsemppiä.[/QUOTE]

Allekirjoitan tämän täysin ! Isommat olivat kolmosen syntyessä 5v ja 3v ja sain keskittyä kuopuksen hoitamiseen paljon enemmän verrattuna siihen, mitä elämä oli kun keskimmäinen syntyi ja esikoinen oli vajaan 2 v.

 

[meillä ihanaa]

Meillä kaksi vanhinta olivat jonkin verran nuorempia, ja kolmannen syntymä oli upea juttu. Kun kolmas oli samaa sukupuolta kuin keskimmäinen, heistä on tullut parhaat kaverukset. Kaikki on ollut ihanaa ja on vieläkin, vaikka lapset ovat nyt kaikki teini-iässä.

 

[Data]

Ei ole ollenkaan kamalaa vaan ihanaa. Nuorimmat ovat ekalla ja tokalla, vanhin viidennellä ja heistä on paljon seuraa toisilleen. Tälläkin hetkellä nuorimmat leikkivät keskenään.

 

[Poppeliini]

Mulla on nyt lapset 5,5kk, 2v1kk ja 4v3kk. Aika haipakkaa tämä elämä on kyllä ollut, mutta kyllä siitä on selvitty. Eiköhän tämä jossain vaiheessa helpota, ehkä parin vuoden päästä Keskimmäinen (poika) on tällä hetkellä melko vallaton, ei tottele vielä kunnolla eikä sanoja vielä tule paljoakaan. Tyttö 4v ja poika 2v tappelevat välillä paljonkin, mutta sekin kai kuuluu tähän settiin..

 

[Poppeliini]

Mutta se on totta että tämän kolmannen kohdalla olen nauttinut vauva-ajasta ihan eri lailla. Ihana seurata miten tuo kasvaa ja kehittyy, ei tarvitse stressata pienistä asioista vaan saa luottaa siihen että pärjää =)

 

[Täällä]

Todella aloitettiin 'alusta', kun vanhemmat oli 11v ja 9v, kun nuorin syntyi. Ja on ollut todella ihanaa (toki hetkittäin raskasta, mutta kuitenkin' ja jostain syystä isompienkin keskinäiset nahinat loppui tän iltatähden syntymään. Tehnyt siis todella hyvää koko perheelle, mennyt paljon paremmin kuin uskallettiin edes toivoa. Ja onhan se ihanaa, että nyt kun isommilla on paljon jo omia menoja, ei koti ole ihan heti tyhjenemässä...

 

["maama"]

Oi me on koettu sama kuin te! Ja meillä oli kyseessä oikea YLLÄTYSYLLÄTYSVAUVA!! Vauvahaaveet oli haudattu jo ajat sitten,todellakin ajat sitten... ja yhtäkkiä PAM. Olin raskaana ja todellakin oli sellainen tilanne,että mies oli heti onnesta soikeana ja minä olin kauhusta kankeana. Selvää oli heti se,että lapsi on tervetullut vaan voi hyvänen aika,että minä stressasin ja mietin,pohdin ja olin todella aivan tööt asian kanssa.. Neuvolan terkkari oli onneksi niin huippu työssään,että sai minun "pään" paikoilleen

Meillä oli isommat lapset silloin 14v ja 12v,kun vauva ilmoitti tulostaan,joten olimme jo pitkään "päässeet" helpolla ja nyt sitten rumba alusta

Ja nyt voin sanoa,että päivääkään en pois vaihtaisi ja pikkuinen kullanmuru on niin niin rakas koko perheelle,että joka päivä sitä saa miettiä,että miten ihanaa on,että me saimme vielä hänet. <3

Ja erilaistahan tämä äitiys on tällä kertaa,kun isommat lapset on todella isona apuna pikkusisaruksen kanssa. Vaippoja ei vaihdeta mutta muuten hoitavat ja pitävät seuraa,kun itse teen jotain muuta. es.kauppareissun ajan.

Kyllä se siitä hyväksi muuttuu